Rauli ”Badding” Somerjoki asui huonoimpina aikoinaan Harjun roskalaatikoissa ja kerjäsi rahaa Kallion kapakoissa – Nyt Marjut Salama kertoo ryyppyremmistä, jonka jäseneksi laulaja lipui ennen kuolemaansa - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Rauli ”Badding” Somerjoki asui huonoimpina aikoinaan Harjun roskalaatikoissa ja kerjäsi rahaa Kallion kapakoissa – Nyt Marjut Salama kertoo ryyppyremmistä, jonka jäseneksi laulaja lipui ennen kuolemaansa

Kalliossa asunut Marjut Salama tutustui Baddingiin Torkkelin baarissa, jossa laulaja kerjäsi rahaa öykkäriltä laulamalla tämän korvaan. HS Helsinki pyysi Salamaa kirjoittamaan muistoistaan.

17.2. 13:29

Rauli Badding Somerjoelle puuhataan muistomerkkiä Helsingin Alppiharjuun, jossa hän asui merkittävän osan elämästään.

Hanketta ajaa kaksi yhdistystä: historiallisia kävelyitä järjestävä Kallion kävelyfestivaali ja vanhaan musiikkiin keskittynyt Virtapiiri.

”Ajatuksena on saada muistolaatta jonkin hänen entisen asuintalonsa seinään jo tämän vuoden aikana. Yhden taloyhtiön kanssa asiasta on jo alustavasti keskusteltu”, kertoo Juhani Styrman, Kallion kävelyfestivaalin puuhamies.

Muistolaatan hankkimista yhdistykset rahoittavat maksullisilla kävelykierroksilla, joissa käydään läpi Somerjoelle tärkeitä paikkoja itäisessä kantakaupungissa.

”Hanketta voi tukea myös liittymällä Virtapiiri-yhdistyksen jäseneksi.”

Somerjoen kohdalla muistetaan aina mainita kotikunta, Somero. Sinne hänelle on pystytetty myös patsas.

Rauli Badding Somerjoen muistomerkki paljastettiin Somerolla vuonna 2015. Sen suunnittelivat kuvanveistäjä Seppo Manninen ja graafikko Heikki Paakkanen.­

Kuitenkin Helsingin Alppiharju on paikka, jossa Badding asui levyttäessään suurimmat hittinsä.

”Baddingin levytysurakin alkoi Alppiharjusta, sillä hänen ensimmäiset kappaleensa taltioitiin Kulttuuritalolla”, Styrman sanoo.

Helsinginkadulla Badding asui, kun hänen laulamansa Fiilaten ja höyläten nousi listojen kärkeen vuonna 1973. Sitä seurasi toinen listaykkönen, hittisingle Nuori rakkaus / Ja rokki soi.

Suomalainen laulaja Rauli "Badding" Somerjoki Kellarikrouvissa Helsingissä 24. lokakuuta 1973.­

Rauli Badding Somerjoki esiintyi Syksyn sävelessä 8. lokakuuta 1973.­

Yhtäkkiä Somerjoki oli Suomen suosituimpia artisteja. Nuorta miestä vietiin ympäri Suomen keikoille, joissa yleisö palvoi laulajaa suorastaan hysteerisesti.

Ujo ja arka Somerjoki lääkitsi esiintymispelkoaan ja keikkaväsymystään alkoholilla.

Syöksy oli nopea: levymyynti sakkasi jo vuoden 1974 syksyllä, rahat katosivat ympärillä pyörivien hännystelijöiden kestitsemiseen, eikä laulaja usein kyennyt humalaltaan laulamaan keikoilla.

Rauli Badding Somerjoki suurimman suosion jo haihduttua vuonna 1977.­

Vuoden 1978 syksyllä Somerjoki oli asunnoton rappioalkoholisti, joka kertoi myöhemmin nukkuneensa öitään roskalaatikossa.

Ystävien avulla Somerjoen elämä rauhoittui 1980-luvun alussa. Hän meni töihin Pasilan postikeskukseen, alkoi seurustella Raijan kanssa ja muutti tämän kanssa Kirstinkadulle.

Rauli Badding Somerjoki (oik.) ja elokuvatuottaja Heikki Takkinen Arvottomat-elokuvan ensi-illassa 14. lokakuuta 1982. Somerjoki lauloi Mika Kaurismäen ohjaamassa elokuvassa.­

Somerjoki palasi myös studioon. Tuottaja Pekka Aarnion ja kitaristi Esa Pulliaisen avulla vuosina 1982–1986 syntyi kolme albumia, joiden taustalla soitti Agents-yhtye.

Tuloksena oli nippu klassikoita: Ikkunaprinsessa, Tähdet, Tähdet ja Laivat.

Rauli Badding Somerjoen hautajaiset 31. tammikuuta 1987. Somerjoen kihlattu Paula jättämässä kukkaseppelettä Someron kirkonkylän hautausmaalla.­

Näinä aikoina Somerjokeen tutustui myös Marjut Salama, joka asui Kalliossa. Tapaamispaikka oli baari Torkkelinmäellä.

HS Helsinki pyysi Salamaa kirjoittamaan muistoistaan, joista voi lukea jutun lopusta. Nykyään Hämeenlinnassa asuva Salama sanoo, että olisi halunnut kertoa Somerjoesta jotakin iloista mutta ei oikein onnistunut.

”Rauli vaan oli jotenkin niin semmoinen vesseli, että kaikki pienetkin muistot ovat kamalan surumielisiä ja alakuloisia. Hän oli kuin varpunen sateessa”, Salama kertoo.

”Se elämänvaihe on mennyttä maailmaa ja mun entistä elämääni. Elämää, joka päättyi surkeasti niin hänellä kuin miehelläni ja muutamalla muullakin ryhmän kundeista.”

Somerjoki kuoli asunnossaan Aleksis Kiven kadulla 14. tammikuuta 1987.

Hänen tuore kihlattunsa Paula oli lähtenyt hakemaan viereisestä ravintolasta ruoaksi kaalilaatikkoa, kun Somerjoki sai sairauskohtauksen.

Kuolinkamppailu oli raju: lakanat ja peitot puristuivat mytyiksi. Tuhkakuppi lensi kauas.

Kuolinsyyksi varmistui ruumiinavauksessa alkoholimyrkytys. Kuolemaa olivat edesauttaneet keuhkolaajentuma, pitkäaikainen keuhkotulehdus ja veren hengittäminen.

Rauli Badding Somerjoki nousi tähdeksi suomenkielisellä rockilla, mutta siirtyi 1980-luvulla iskelmällisempään suuntaan.­

Marjut Salama muistelee Baddingia:

Koska kaikesta tuntuu jo olevan kovin kauan ja toisaalta kuitenkin kaikki on tapahtunut vasta eilen, en osaa tarkasti sanoa vuotta, jona ensi kerran tapasin Raulin.

Mutta koska Rauli kuoli vuonna 1987 ja mieheni Veikko kahta vuotta myöhemmin, olen taipuvainen uskomaan, että ensimmäinen kohtaaminen tapahtui vuonna 1984.

Tapahtumapaikka oli Torkkelin baari, Pengerkadun ja Torkkelinkadun kulman keskiolutkuppila.

Miljöö oli sellainen, jota ei enää löydä mistään. Sitä ei voi kuvailla kyllin hyvin niille, jotka eivät ole sellaista korttelipaikkaa kokeneet.

Kantaporukka, todellinen olohuone ja monelle melkeinpä koti. Vastakirjalla sai päiväsaikaan syödä velaksi hyvää kotiruokaa, jos ei ollut varaa juuri silloin muuhun kuin kaljaan. Olutta ei luotolla myyty.

Baarissa oli stadilainen hyvä fiilis, johon landetkin sulautuivat, mikäli olivat niille kulmille sattuneet jämähtämään.

Tapahtuma-aika: sunnuntaisen iltapäivän alku. Jokainen penkki ja tuoli on varattu. Ilmassa leijuu tanakka röökinsavu. Levyautomaatista pitkän baarin perältä kantautuu jotain, joka ei kanna metelin yli.

Mieheni Veikko istuu vakiopöydässään, vakioporukassaan. Kävin katsomassa miestäni hänen omimmassa ympäristössään aina kun halusin nähdä hänet valveilla.

Minä juon vain Jaffaa. Huomaan, että baariin astuu erittäin varovasti ja kuin henkeään pidätellen ulkopuolinen kaveri. Isoruutuiset silmälasit. Tukka kuin väärinpäin päässä.

Hän ostaa tuopin. Kovassa darrassa vapisevat kädet saavat kuin saavatkin kuljetettua oluen nurkkapöytään. Siinä on penkin päässä sen verran tilaa, että pieni mies juuri ja juuri mahtuu.

Mies juo hiljaa katse tuopissaan eikä vilkuile minnekään. Kukaan ei katso häntä, ja näyttää siltä, että se on hänestä helvetin hyvä juttu.

Mies sivelee tukkaansa enemmän kasvoilleen. Tuoppi tyhjenee. Miehen katse alkaa liikkua naapuripöydissä. Hän etsii tuttuja kasvoja tai takinselkää, kuulostelee jostain tuttua ääntä.

Minä katselen miestä, koska en jaksa kuunnella Veikon ja hänen kavereidensa höpötyksiä. Katselen, koska olen tunnistanut hänet yhdeksi, josta tykkään kovin: Badding.

Rauli Badding Somerjoki kuvattuna Helsingissä helmikuussa 1984.­

Viereisessä pöydässä istuu muutama öykkärityyppinen vanha ukko. Hekin ovat tavallaan vakiojengiä mutta sellaisia tuurijuoppoja, ikäväasenteisia pennosillaan rehenteleviä urpoja.

Rauli näyttää kuitenkin tunnistavan porukan röhöisimmän ja nousee honteloin polvin penkiltään tyhjä tuoppi kourassaan. Hän menee öykkärien pöydän ääreen ja tervehtii miehiä.

Sen yhden korvaan hän alkaa puhua jotakin. Ukko nauraa rehvakkaasti ja selittää jotain kädet heiluen.

Sitten Rauli kyykkii pitkään hänen korvansa juuressa ja hetken kyykittyään röhö heittää pöydälle killinkejä, jotka Rauli sävyisästi ja kuin ulkopuolisena poimii.

Nekin pennit, jotka ovat pudonneet lattialle.

Sama toistuu toisen kerran, ja minulle selviää, mitä siinä tapahtuu. Mies heittää kolikoita Raulille, kun tämä ensin laulaa hänen korvaansa omia kappaleitaan.

Minulla kihahtaa ja menen vasikoimaan baarinpitäjä Hannulle.

Koska röhön käytös on ylipäätään aina raivostuttavaa ja muita aliarvioivaa, Hannu saa hyvän syyn tulla poistamaan ukon seurueineen baarista.

Hannu kertoo seurueelle asiallisesti, että tällainen käytös on sen verran arveluttavaa, ettei se sovi hänen kuppilansa henkeen. Että nyt olisi syytä poistua ja pysyä poissa.

Rauli juo tuoppinsa loppuun ja lähtee palauttamaan tyhjää kuppia tiskille.

Tiskillä Hannu sanoo Raulille: ”Noista äijistä on aina jotain harmia, ei sovi tollaset jutut tänne. Mä pahoittelen asiakkaitteni puolesta, kai sä otat tuopin vastaan?”

Mieheni Veikko kuului sellaiseen varsin iloiseen herraseuraan, jossa oli jäseniä suunnilleen saman verran kuin Kivellä veljeksiä.

Rauli sulautui porukkaan sujuvasti ajanmittaan ja vietti varsin paljon aikaa Hannun baarissa tai jonkun seurueen jäsenen kotona.

Musiikki oli iso osa olemista, sillä muutama näistä porukan jannuista oli musiikkimiehiä itsekin. Aikoinaan Hande Nurmiokin soitteli niiden messissä nuoruutensa päivinä.

Jos joku halusi saada Raulin suuttumaan ja ärsyyntymään, hän alkoi soittaa Suomen talvisota -älppäriä tai puhumaan siitä.

Rauli ei kommentoinut asiaa vaan pyysi vaihtamaan musiikkia. Ja jos niin ei käynyt, hän poistui paikalta.

Torkkelin baari oli kuppilamaisuudestaan huolimatta myös päiväsaikaan hyvä ruokapaikka. Kävin viisivuotiaan Anna-tyttäreni kanssa siellä usein syömässä ja katsomassa ”pappaa”.

Rauli ihastui Annaan, samoin kuin hänen naispuolinen ystävänsä, joka usein oli Raulin mukana.

Anna oli kova piirtämään ja piirsi baaripöydässäkin joka kerta kieli keskellä suuta.

Sattui sitten kerran niinkin, että Rauli ja hänen naisystävänsä saapuivat baariin aivan hillittömän kassin kanssa. Kassi oli Annalle, ja se oli täynnä piirustuspaperia ja kaikenlaisia kyniä ja värejä.

”Lupaa mulle, että toi tyttö saa opiskella taiteita, sillä tosta tytöstä tulee vielä taiteilija”, Rauli sanoi.

Olin liikuttunut lahjasta. Rauli katseli aina Annan piirustuksia oikein vakavana ja seurasi, kun tämä piirsi.

Varovasti ja suurella arvonannolla hän sujautti povariinsa piirustuksen, jonka Anna hänelle kerran antoi.

En muista, mitä se esitti, ehkä Raulia itseään. Anna osasi piirtää jo tuolloin aika hauskoja karikatyyrimäisiä kuvia ihmisistä.

Marjut Salama tapasi Rauli Badding Somerjoen Torkkelin baarissa, joka sijaitsi Pengerkatu 23:ssa. Talo kuvattuna heinäkuussa 2020.­

Nykypäivänä julkkikseksi hakeudutaan hinnalla millä hyvänsä, hillitön esilläolon ja hillumisen tarve edellä, mutta Rauli oli kaiken sellaisen vastakohta.

Se on tunnettu paradoksi: Raulin oli ajoittain todella vaikea esiintyä, vaikka hänellä oli yleisölle valtavasti annettavaa.

Paradoksi oli myös se epäsosiaalisuus, joka hänestä huokui. Mutta silloin kun Rauli oli tutussa ja turvallisessa seurassa, hän oli lämmin ja läsnä oleva.

Kaikella hyvällä niin Raulia kuin koiriakin kohtaan, mutta Rauli muistutti minusta kovia kokenutta koiraa, joka oli saanut tuta ihmisten huonon kohtelun ja julmuuden.

Joskus taas Rauli muistutti ynseää umpimielistä kissaa, kun hän joutui viipymään seurassa, jonka tunsi epämiellyttäväksi. Hän ikään kuin sulautui seiniin ja lipui paikalta pois kuin varjo.

Rauli ei ehkä vihannut ihmisiä, mutta suurin osa ihmisistä oli hänelle kaukaisia ja samantekeviä.

Rauli ei tuntunut piittaavan tapauksista, joissa häntä ylenkatsottiin tai hyväksikäytettiin.

Luulen, että hän jätti heti sellaiset ihmiset omaan arvoonsa, katsoi ohi. Heitä ei vain hänen maailmassaan ollut.

Hannun baarin jengille Rauli oli todella lojaali ja reilu. Hän lainasi kyllä rahaa usein, mutta maksu tuli luvatulla tavalla ja luvatussa aikataulussa.

Kaverit tuntuivat pitävän Raulin umpirehellistä olemusta hellyttävänä piirteenä.

Kantaporukan ja baarinpitäjien järkytykseksi Torkkelin baarin vuokrasopimus irtisanottiin, koska vuokranantaja halusi tilan omaksi toimistokseen.

Päätimme pitää oikein kunnon lopettajaiset uutenavuotena. Rauli lupasi tulla esiintymään, ja soittotaitoisia löytyi kantajengistä.

Se oli uusivuosi, josta voisi helposti olla muistamatta mitään, koska tarjoilu oli runsasta, eikä meillä juhlijoilla ollut nielemisvaikeuksia.

Olin myös lupautunut laulamaan ystävättäreni kanssa, mikä herätti jengissä hilpeyttä. Ilmeisesti he kuvittelivat minut ja yhtä ison ystäväni siron Raulin go-go-tytöiksi.

Kaikki olivat maistissa jo hyvissä ajoin iltaa, mutta Rauli oli oikein erityiskuosissa. Hän veti sikeitä kuppilan tekonahkasohvalla kuuluisa napansa paljaana ja teepaita ylös hilautuneena.

Ilmassa alkoi olla jo pientä epätoivoa ja ketutusta, kun yleisö epäili, ettei Raulista ole illan solistiksi.

Kuorsausta lukuun ottamatta Raulissa ei ollut havaittavissa elonmerkkejä. No, mikäpä siinä auttoi kuin herättää laulaja.

Minä ja ystäväni asetuimme artistin kummallekin puolen ja ryhdyimme hunajaisilla äänillämme lepertelemään Raulin korvaan samalla kun kutittelimme häntä navasta.

Aste asteelta Rauli palasi heränneiden valtakuntaan, availi silmiään ja lipoi kuivuneita huuliaan.

Rauli selvästi järkyttyi ”Raulin enkeleiden” läheisyydestä ja pomppasi istumaan. Hannu toi tuopin nenän alle.

Rauli joi, ei puhunut. Hoiperteli vessaan. Joi toisen tuopin. Ei puhunut kellekään mitään. Oli toisissa maailmoissa.

Sitten bändi aloitti. Ja mitä tapahtui.

Oli kuin joku olisi laittanut Raulin kiinni verkkovirtaan. Hän hyppäsi ketaroilleen, jatkoi estradille ja veti sovitun keikan käsittämättömällä energialla.

Loppuillasta en muista mitään. Mutta vuosi vaihtui.

Marjut Salama

Oikaisu 14.2. kello 9.52: Kuvassa Rauli Badding Somerjoen kanssa Arvottomat-elokuvan ensi-illassa on elokuvatuottaja Heikki Takkinen, ei ohjaaja Anssi Mänttäri.

Rauli Badding Somerjoki kuvattuna kotikulmillaan Josafatin kallioilla vuonna 1984.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?