Tunnettu rokkari käveli sisään Anu Inkeroisen liikkeeseen ja ilmoitti ottavansa lampunvarjostimen – Eipä tiennyt muusikko, kuka hänellä oli vastassa - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Tunnettu rokkari käveli sisään Anu Inkeroisen liikkeeseen ja ilmoitti ottavansa lampunvarjostimen – Eipä tiennyt muusikko, kuka hänellä oli vastassa

Helsinki menetti palan kaupunkikulttuuria, kun Kalliossa vuosikymmeniä toiminut ainutlaatuinen liike lopetti. Anu Inkeroinen pyöritti erikoisliikettään Kolmannella linjalla 36 vuoden ajan.

Anu Inkeroisen mukaan yksi parhaista puolista varjostinliikkeen pitämisessä on ollut erilaisten ihmisten tapaaminen. Doramian käsityökurssit ovat olleet suosittuja näihin päiviin saakka.­

9.1. 9:00

Pala vanhaa kaupunkikulttuuria hävisi joulukuun lopussa, kun pieni erikoisliike Helsingin Kalliossa sulki ovensa lopullisesti.

Doramia oy on ollut pitkään kaupungin ainoa liike, joka on erikoistunut käsityönä tehtyihin lampunvarjostimiin.

Doramia toimi Kolmannella linjalla 36 vuotta.

”Tämähän on katoavaa kaupunkikuvaa”, huokaisee yrittäjä, tekstiili-insinööri Anu Inkeroinen.

Kivijalkamyymälät yksi toisensa jälkeen lopettavat Helsingissä. Keskustan autioitumisesta on puhuttu paljon.

Doramiassa asiakkaita on kuitenkin riittänyt. Vuosien varrella varjostimia on tehty tilaustyönä vaikka minne, esimerkiksi Sedu Koskisen ja Hans Välimäen ravintoloihin.

Inkeroinen on Kolmannella linjalla työskennellessään nähnyt ”yhtä sun toista”.

Tämä varjostin kiinnosti Inkeroisen mukaan erästä tunnettua rokkaria.­

”Kerran eräs tunnettu rokkari sanoi minulle, että hän voisi ottaa tuon kultaisen varjostimen kotiinsa”, Inkeroinen kertoo.

”En kuitenkaan luopunut siitä.”

Hän ei halua kertoa julkisuudessa, kuka oli kyseessä.

Inkeroisen mukaan suurin osa asiakkaista on kuitenkin aivan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat esimerkiksi tehdä vanhaan kehikkoon uudelleen samanlaisen varjostimen kuin heidän lapsuudenkodissaan on ollut. Jotkut taas tulevat liikkeeseen lampunjalan kanssa, ja siihen sopiva varjostin valitaan yhdessä.

Inkeroinen joutui lopettamaan liikkeensä, sillä hänen toinen olkapäänsä ei enää kestänyt isompien varjostimien tekemistä.

”Joudun pitämään kankaasta niin tiukkaa otetta, ettei se enää onnistu toisella kädelläni.”

Inkeroinen kertoo, että moni on kysellyt häneltä, onko hän surullinen liikkeen lopettamisen takia.

”En viitsi surra kättä, koska asialle ei yksinkertaisesti voi mitään”, hän sanoo.

Tunteet kuitenkin heräävät, kun hän muistelee aikaa ennen Doramiaa. Ennen liikkeen perustamista Inkeroinen työskenteli Marimekolla 20 vuotta.

Marimekon perustaja Armi Ratia on jättänyt pysyvän jäljen Inkeroisen sydämeen. Kyyneleet kihoavat yrittäjän silmiin, kun hän muistelee aikaansa Marimekolla.

”Nuorille Marimekko tarkoittaa ihan eri asioita kuin meille. Me teimme töitä Armille. Hän oli valtava persoona ja hyvin idearikas.”

Ajatus varjostinliikkeen perustamisesta alkoi kypsyä Inkeroisen mielessä hänen viettäessään viimeisiä vuosiaan Marimekolla. Kankaita, nauhoja ja muita materiaaleja välittänyt ystävä ehdotti, että Inkeroinen voisi alkaa opettaa varjostimien tekemistä.

Niihin aikoihin varjostinliikkeitä löytyi Ruotsissa ja Norjassa pienistäkin kaupungeista, mutta Helsingissä sellaista ei vielä ollut.

Inkeroinen tarttui ideaan.

Inkeroinen on valmistanut Doramiassa yhteensä noin 10 000 varjostinta.­

Käsityötaitojen opettaminen onkin ollut Doramia oy:n keskeinen tarkoitus, ja Inkeroisen järjestämät käsityökurssit nousivat suureen suosioon heti alkuaikoinaan. Esimerkiksi silloisen Kansallispankin käsityökerhosta yli sata pankkivirkailijaa osallistui Inkeroisen kurssille.

Liikkeessä toimi myös apulaisia, joista pitkäaikaisimmat työskentelivät siellä kahdeksan ja 12 vuotta.

”Olen aika vaativa opettaja, enkä hyväksy mitä tahansa työtä”, Inkeroinen sanoo.

Kunnollinen varjostin syntyy korkealuokkaisesta kankaasta, eikä siihen käytetä muovia. Inkeroisen mukaan hyvässä varjostimessa on aina myös vuori, jottei lamppu kuulla varjostimen läpi. Koristeellisempien varjostimien tekemiseen voi kulua kymmeniä tunteja aikaa.

Laadukas varjostin tehdään kokonaan käsityönä. Varjostimessa ei käytetä muovia.­

Kurssit ovat koronaviruksesta huolimatta olleet suosittuja vielä tänäkin vuonna.

Vuosien vieriessä moni asia on kuitenkin muuttunut. Enää eivät ravintolat tilaa sataa käsityönä tehtyä varjostinta. Ihmiset taas mieluummin ostavat uutta kuin korjaavat vanhaa. Tavaraa on tarjolla enemmän kuin koskaan.

Nykyään Inkeroinen joutuu tilaamaan lähes kaikki tarvikkeet ulkomailta.

”Tarvikkeita ei yksinkertaisesti saa Suomesta. Ei täällä tehdä silmäneuloja, ei nauhoja eikä hapsuja”, hän harmittelee.

Yrittäjyys on Inkeroisella verissä, sillä hänen äitinsä ja isoäitinsä olivat kauppiaita. Siksi häntä ihmetyttääkin, miten Suomi voi pärjätä, jos kaikki yritykset siirtyvät ulkomaille halvan työvoiman perässä.

Inkeroisen mukaan myös asiakkaiden vaatimukset ovat muuttuneet.

”Kaiken pitäisi olla koko ajan tarjouksessa, eikä mikään saisi maksaa juuri mitään.”

Hän arvelee, että ihmiset eivät välttämättä osaa ajatella, kuinka paljon käsityönä valmistettuun varjostimeen kuluu aikaa.

”Ja aika ei ole halventunut vaan kallistunut. Joskus olen joutunut sanomaan, etten ihan viiden euron tuntipalkalla näitä voi tehdä, varsinkin kun jokaisen varjostimen hinnan on sisällettävä 24 prosenttia arvonlisäveroa.”

Inkeroinen kertoo kuitenkin havainneensa Doramian tyhjennysmyynnin aikana myös uuden positiivisen ilmiön.

Kallion nuoret parit ovat hänen ihmetyksekseen ostaneet paljon varjostimia.

”En ole koskaan aikaisemmin törmännyt tällaiseen ilmiöön. Ostajat ovat olleet noin 20–25-vuotiaita. Juuri eräs nuoripari, joka oli hiljattain muuttanut tänne, osti kolme varjostinta.”

Vaikka Doramian liike Kalliossa lopetti, Inkeroinen ei aio lopettaa opettamista. Hänellä on jo valmiina paikkakin, jossa käsityöperinne tulee jatkumaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?