Helsingin yllä voi kokea aikamatkan menneisyyteen: Taivaalla kaartelee iso harmaa kone, jonka miehistö on suoraan kuin 1950-luvulta - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Helsingin yllä voi kokea aikamatkan menneisyyteen: Taivaalla kaartelee iso harmaa kone, jonka miehistö on suoraan kuin 1950-luvulta

Jaana Kaunismäki, Elina Lintumäki ja Nina Merisalo-Reunanen toimivat DC-3:n pursereina. Merisalo-Reunanen on suunnitellut pursereille 1940–1950-lukua henkivät asut.

Julkaistu: 17.7. 8:45

Malmin lentokentältä voi nousta Suomen ainoan lentokelpoisen DC-3:n kyytiin. Liki 80-vuotiasta konetta ylläpidetään vapaaehtoisten voimin, ja siellä on myös vietetty monenlaisia perhejuhlia synttäreistä häihin.

Tervetuloa Kolmosen kyytiin! Tällä Kolmosella ei kuljeta ratikkareittiä Olympiaterminaalista Meilahteen, vaan kaarrellaan matalalla Helsingin yllä.

DC-3 OH-LCH, tuttavallisesti Kolmonen tai Vanha rouva, on päässyt kunnioitettavaan 77 vuoden ikään. Sillä lennetään Helsingistä muualle Suomeen tai kauemmas Eurooppaan. Useimmiten konevanhus nousee kuitenkin taivaalle kyydissään uteliaita matkustajia, jotka haluavat katsella maisemalennolla, miltä Helsinki näyttää ylhäältä päin.

Malmin lentokentällä illan lentoihin valmistautuu purseri Nina Merisalo-Reunanen sopivasti ajan henkeen pukeutuneena. Tällä kertaa hän tosin aikoo pysyä maankamaralla, sillä sielläkin tekemistä riittää.

”Olen itse suunnitellut pursereiden asut, ja ne on teetetty meille mittojen mukaan. Ne esittävät 40–50-lukua”, hän kertoo.

Aikoinaan DC-3-mallin koneet nousivat jopa maailman suosituimmiksi matkustajalentokoneiksi. Nykyisinkin niitä näkyy taivaalla eri maanosissa, mutta Suomessa on vain tämä yksi.

Koneen huoltoon ja tarkastamiseen vierähtää tovi jos toinenkin.

Malmin DC-3-koneen kyytiin pääsevät vain DC-yhdistyksen jäsenet omakustannushintaan. Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa kiinnostunut. Maisemalento Helsingin yllä maksaa 65 euroa, ja kannatusjäsenyys 15 euroa vuodessa.

Yhdistys toimii vapaaehtoisvoimin, mutta tiettyihin tehtäviin, kuten mekaanikoksi ja lentäjäksi, pääsevät ainoastaan alan ammattilaiset. Ylipäätään monilla jäsenillä on ilmailutaustaa.

Merisalo-Reunanen liittyi yhdistykseen 1990-luvulla. DC-3:n purseriksi hän ryhtyi jäätyään eläkkeelle viisi vuotta sitten.

”Olin Finnairilla töissä 39 vuotta. Ihailin tätä konetta jo silloin, kun näin sen Helsinki-Vantaan lentoasemalla”, hän kertoo.

Usealle yhdistyksen jäsenelle nykyinen OH-LCH on tuttu jo jopa vuosikymmenien takaa. Entisessä elämässään kone on ollut muun muassa entisen Aeron eli nykyisen Finnairin sekä Ilmavoimien palveluksessa, ja jotkut mekaanikoista ovat huoltaneet sitä ensimmäisen kerran jo tuolloin.

Mekaanikko Pentti Salovaara tarkastaa laskeutumistelineitä ennen lentoa. Hän on huoltanut DC-3-koneita ensimmäisen kerran jo 1960-luvun alussa eli kuutisenkymmentä vuotta sitten.

Nyt Heikki Ylikorpi ja Pentti Salovaara valmistelevat konetta lentoa varten. Moottorista löytyy linnunraato, jonka he kaivavat ruuvimeisselillä pois. Kuulemma tapaus on harvinainen. Siivekkäitä ei juuri päädy koneen syövereihin.

Lentokone käy läpi tavanomaiset tarkastukset, ja se tankataan. DC-3 kuluttaa 300–400 litraa polttoainetta tunnissa.

Pitkin päivää on satanut. Nytkin tummat pilvet roikkuvat raskaina Vantaan suunnalla, ja navakka tuuli pyyhkii kenttää. Kolmosen lentokausi kestää yleensä toukokuun alusta syyskuun loppuun, sillä silloin sää on varmimmin suosiollinen.

Koneella voi kuitenkin lentää myös sumussa ja talvella. Vain jäätävissä oloissa pitää jäädä maahan, sillä koneessa ei ole jäänpoistojärjestelmiä. Talvet OH-LCH viettääkin Vaasassa huoltohallissa.

”Tervetuloa koneeseen”, toivottaa purseri Elina Lintumäki.

Lentokone kiiltää auringonvalossa hopeisena. On aika kivuta kapeat portaat ylös. Koneessa on käytävän molemmin puolin kahden hengen penkkirivistöjä. Keulaa kohti kävellessä olo kuin Linnanmäen Vekkulassa: lattia viettää voimakkaasti taaksepäin, joten kulkija joutuu ponnistelemaan ylämäkeen.

Siinä missä uusilla koneilla on pieni pyörä keulan alla, DC-3:lla on kannuspyörä pyrstön alla. DC-3:lla takaosa nousee siis ensin ilmaan päinvastoin kuin uudemmissa koneissa. Muun muassa siksi kolmoset vaativat lentäjiltä oman tyyppikoulutuksensa.

Matkustamon etuosaan pitää ponnistella ylämäessä.

Ohjaamossa istuvat jo Miikka Rautakoura ja Mikko Jägerholm. Molemmat lentävät päivätyökseen Finnairin lentoja. Vapaa-aikakin kuluu ilmassa: Kolmosella lentämisen lisäksi he harrastavat muun muassa taitolentoa.

Mikä DC-3:ssa on heidän mielestään erilaista verrattuna nykypäivän lentokoneisiin?

”Kaikki”, pilotit vastaavat ja nauravat.

”Vanha rouva opettaa, että pitää pysyä nöyränä.”

Heidän mukaansa ”kaikki tärkeimmät nappulat” ovat samoja kuin moderneissakin koneissa. Ohjaamossa on myös uusi gps-laite ja radio. Nykylentokoneissa mittarit ovat kuitenkin digitaalisia, tilaa on enemmän, ja ohjauskin on osin erilaista.

”Aika raskashan tämä on käsitellä. Kahdella kädellä väännetään”, Rautakoura kuvailee.

Lentäjille DC-3 tarjoaa omanlaisiaan haasteita. Vasemmalla Miikka Rautakoura, oikealla Mikko Jägerholm.

Pian kaikki matkustajat istuvat jo paikoillaan matkustamossa. Koronavirusepidemian takia lennoilla on erityisjärjestelyjä: ennen koneeseen pääsyä jokainen on vastannut lyhyeen terveyskyselyyn ja nostanut kertakäyttöisen kasvomaskin kasvoilleen. Lennoille otetaan myös vähemmän matkustajia kuin yleensä.

Tänä kesänä ei myöskään voida järjestää hyväntekeväisyyslentoja lastenklinikoiden pienille potilaille, toisin kuin aiemmin.

Nyt matkustamon etuosassa palavat merkkivalot viestivät: ”ei tupakointia, kiinnitä turvavyöt”. Purseri Jaana Kaunismäki toivottaa meidät tervetulleeksi lennolle ja lukee välttämättömät turvallisuustiedotteet.

”Ei tupakointia” ja ”Kiinnittäkää turvavyöt”, kehottavat viestit matkustamon etuosassa.

Runko tärisee ja jytisee, kun moottorit käynnistyvät. Ensin oikea, sitten vasen, joka antaa myös sähköä toiselle. Potkurit pyörivät rauhassa, kunnes öljyt ovat lämmenneet. Aluksi moottoreista tupruttaa hieman tummaa savuakin, mutta se kuulemma kuuluu asiaan. Rullaamme kiitotien päähän, käännymme ja kiihdytämme.

Perä nousee, ja kone suoristuu. Yhtäkkiä olemme jo ilmassa.

Alla oleva video näyttää koneen nousun.

Maisemat vilisevät koneen alla. Pöristelemme Viikin peltojen yli, Herttoniemi jää pian vasemmalle. Sukellamme kevyeen pilveen, ja sadepisarat osuvat ikkunaan.

Ilmakuopat pomputtavat hieman, ja purseri kehottaa liikkumaan koneessa varovasti.

Koneella voi nousta korkeintaan kolmeen kilometriin, sillä sitä ylempänä varusteissa pitäisi olla myös happinaamarit. Koska tarkoituksena on nyt ihailla maisemia, lennämme tummien pilvien alla noin 300–500 metrin korkeudessa.

Kartasta ei aina hahmota, kuinka vehreää pääkaupunkiseutu on. Niin paljon metsää! Pian pienestä ikkunasta avautuu osin yhä rakenteilla oleva Kruunuvuorenranta, sitten Suomenlinna korkeine kirkkoineen. Toisella puolen aaltoilee meri, toisella erottuu Ruoholahti. Kierrämme Lauttasaaren yllä.

Kanssamatkustajienkin katseet ovat liimautuneet ikkunaan. Moni ikuistaa lentoa kuviin kännykällään.

Matkustajat katsovat tiiviisti ulos. Lennoilla on tänä keväänä ja kesänä ollut koronavirusepidemian takia erityisjärjestelyjä, kuten se, että jokainen käyttää kasvomaskia.

Pilvien takia nyt ei näe niin pitkälle kuin muuten näkisi. Espoossa reitti seurailee rannikkoa. Saaristoa, kaupunginosia meren rannalla. Ja sitten: Länsiväylä, Leppävaara hieman kauempana horisontissa ja Keilaniemi. Ja kas, pian kaarramme jälleen Suomenlinnan yli ja näemme juuri matkaan lähteneen Tallinkin laivan.

Alun hurja pärinä on vaimentunut ja tasaantunut, eivätkä potkurien äänet riitä enää peittämään koneessa kuuluvaa puheensorinaa ja innostuneita naurahduksia.

Koneessa on niin lapsia kuin eri-ikäisiä aikuisia. Markku ja Marikka Sand ovat lastensa Aaron ja Lauran kanssa koneessa nyt toista kertaa. Lapset ovat jo kuudennen polven helsinkiläisiä, ja Malmin lentoasema on siksikin perheelle tärkeä. Ilmailu on heille muutenkin mieleen, sillä Markku Sand on opiskellut liikennelentäjäksi.

”Luulimme, että näille lennoille olisi vaikea päästä, mutta ei se ollutkaan niin. Pääsemme näin tukemaan ilmailuhistoriaa”, Marikka Sand kertoo.

Näkymiä Lauttasaaren yltä Ruoholahteen päin.

Näkymiä kohti Kauppatoria ja Senaatintoria sekä siitä eteenpäin. Helsingin tuomiokirkko erottuu muista rakennuksista valkoisena, ja kuvan oikeassa laidassa siintää Katajanokka.

Tällä hetkellä DC-yhdistyksen ja koneen tulevaisuus näyttävät epävarmalta. Lähiaikoina kaikki lentokoneet joutuvat väistymään Malmin lentoasemalta asuinrakentamisen tieltä. Yhdistys on kartoittanut muita mahdollisia kenttiä, jonne se voisi siirtyä. Ongelmana on niiden sijainti: kuinka moni jäsenistä innostuisi ajamaan esimerkiksi Nummelaan, Pyhtäälle tai Hyvinkäälle lähteäkseen lennolle?

”Se tulee olemaan iso haaste meille, sillä valtaosa jäsenistämme asuu pääkaupunkiseudulla”, DC-yhdistyksen puheenjohtaja Petri Petäys sanoo.

Varsinkin aktiivijäsenet ovat huolissaan siitä, että yhdistystoiminta hiipuisi eikä konetta voitaisi enää pitää ilmassa. Yhdistys on toiminut aiemmin muun muassa Helsinki-Vantaan lentoasemalta käsin silloin, kun Malmin lentokenttä on ollut suljettuna. Helsinki-Vantaa on kuitenkin normaalioloissa vilkas kansainvälinen lentoasema, mikä Petäyksen mukaan asettaa omat rajoituksensa toiminnalle.

Yhdistyksellä on runsaat 4 000 jäsentä. Aktiiveja heistä on viitisenkymmentä. Jotkut astuvat hopeanhohtoiseen koneeseen vain kerran jäsenyytensä aikana, toiset taas lentävät sillä jopa kymmenen kertaa kesässä.

Lue lisää: Koneita nousee Malmin lentokentältä kuin mitään ei olisi tapahtunut – ”Maanomistajan tahdon vastaista”, kommentoi Helsingin kaupunki

Vajaa puoli tuntia kuluu taivaalla hetkessä. Maisemat vaihtuvat tiheään, eikä ihme: matkanopeus on 130 solmua eli 240 kilometriä tunnissa.

Kiitotietä lähestyessään lentokone heilahtaa yhtäkkiä voimakkaasti vasemmalle.

”Oh my god”, yksi lapsista huudahtaa, ja jostain kuuluu naurahdus.

Matka jatkuu yhä alemmas. Pian keulan pyörät koskettavat kiitotietä, ja sekunteja myöhemmin peräkin laskeutuu. Yllättävän pehmeä lasku!

Turvavyön merkkivalo palaa vielä, kunnes olemme rullanneet takaisin lentoaseman päärakennuksen luo.

Helsinkiläinen Sandin perhe oli koneessa nyt toista kertaa.

Purseri Nina Merisalo-Reunasen mukaan koneessa on muun muassa vietetty 50- ja 60-vuotissyntymäpäiväjuhlia, menty naimisiin ja kastettu vauva.

Iltaseitsemän lennolle asteleekin pariskunta hopeisissa tamineissa. Heikki ja Michaela Tolvanen kertovat viettävänsä hopeahääpäiväänsä. He menivät naimisiin juuri tänä päivänä 25 vuotta sitten. Molemmat ovat lentäneet myös työkseen, mutta nyt he ovat vapaalla, kuten toinen, omaa hopeahääpäiväänsä juhlistava ystäväpariskuntakin.

Pian kone kaartaa jälleen taivaalle. Kyydissään sillä on molemmat parit ja noin tusinan verran muita vanhan ajan ilmailusta innostuneita.

Malmin DC-3-koneella lennetään yleensä toukokuun alusta syyskuun loppupuolelle asti.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?