Helsingin äärireunalla on järvi, joka oli ennen kuin Lapin erämaata – Nyt kalastajia ja retkeilijöitä tulee sinne joka suunnasta - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Helsingin äärireunalla on järvi, joka oli ennen kuin Lapin erämaata – Nyt kalastajia ja retkeilijöitä tulee sinne joka suunnasta

Sipoonkorvesta löytyy lukuisia rantoja kalastukseen. Esimerkiksi Fiskträskin rannoilla on paljon kallioita, joissa voi kalastaa.

Julkaistu: 17.7. 9:30

Sipoonkorvessa on lukuisia järviä, joissa voi kalastaa. Yksi järvi on ylitse muiden: Storträskillä kalastajien määrä on räjähtänyt.

Sipoonkorpi on metsäinen kansallispuisto, jossa on monia pieniä lampia ja järviä. Tarkoitukseni on ottaa selvää, nouseeko niistä kalaa.

Kalamiehet eivät tunnetusti jaa vinkkejä parhaista apajista, joten nettikeskusteluista ja Facebookin ryhmistä ei ole apua.

Keväällä ilmestyi tuore Sipoonkorven opaskirja, mutta siinäkään ei ole kalastuksesta mainittu juuri mitään. Tiedustelen asiaa vielä Metsähallituksesta, eikä apua löydy sieltäkään. Pitää siis ottaa virveli kainaloon ja lähteä kokeilemaan.

Aamutuimaan saavun Fiskträskille, joka sijaitsee kansallispuiston itäisellä reunalla. Sinne on runsaan parin kilometrin kävely Bakunkärrin parkkipaikalta. Rannalla on hiljaista, taivas pilvetön ja järven pinta tyyni. Hiljaisuuden rikkoo vain lähistöllä kukkuva käki.

Fiskträskin rannalla on lukuisia hyviä kallioita, joista virveliä voi heitellä. Kiinnitän siiman päähän lusikkauistimen ja ryhdyn heittelemään. Vesi on kirkasta, ja kun ryhdyn kelaamaan virveliä, uistimen lähestymisen näkee jo kaukaa.

Metsähallituksen Sipoonkorpea koskevilla sivuilla kehotetaan käyttämään jokamiehenoikeutta ja narraamaan kansallispuiston järvistä vonkaleet ruokapöytään. Jokamiehenoikeuksilla järvissä voi kalastaa mato-ongella.

Viehekalastukseen tarvitaan lupa. Jokaisen 18–64-vuotiaan pitää maksaa kalastonhoitomaksu, jos aikoo virveliä heitellä. Hinta on 45 euroa vuodessa. Viikko maksaa 15 euroa ja vuorokausi kuusi euroa.

Sipoonkorvessa on muutama joki, jossa kalastus on kielletty. Ne ovat pohjoisessa virtaavat Byabäcken, Ritobäcken ja Hälsängsbäcken.

Virvelillä kalastamiseen tarvitaan kalastonhoitomaksu.

Runsaan tunnin yritän saada siimoja kireäksi Fiskträskin kallioilla. Pari kertaa vaihdan paikkaa ja syöttiä, mutta Fiskträsk ei suo antejaan. Kävelen metsäpolkua noin 700 metrin päähän, jossa on niin ikään nimensä perusteella lupauksia herättävä Abborrträsk, ahvenjärvi.

Se paljastuu pieneksi suolammeksi. Kosteaan ja upottavaan rantaviivaan ei pääse lähellekään, jotta voisin heitellä uistinta. Todennäköisesti järvestä on joskus ahvenia saanut. Vanhat paikannimet saattavat olla satoja vuosia vanhoja, ja Abborrträskin nimi voi olla Kustaa Vaasan ajoilta.

Kenties siellä on edelleenkin kaloja, mutta kesäaikaan ei ole mitään mahdollisuuksia päästä kokeilemaan. Talvella sinne voi palata pilkkivälineiden kanssa.

Seuraavaksi siirryn kansallispuiston toiselle puolelle, jossa sijaitsee Sipoonkorven kalastajien Mekka, Storträsk. Sinne kalastuksenhoitoyhdistys istuttaa kirjolohta, ja luontaisesti järvessä on haukea ja ahventa. Mutta Storträskillä en voi kalastaa, sillä sinne vaaditaan erillinen 15 euron lupa. Sen voi maksaa vaikka verkkopankissa, ja kuitti kannattaa tulostaa mukaan tarkastajia varten.

”Valitettavasti luvatonta kalastusta tapahtuu, mutta tarkastajamme kiertävät järvellä säännöllisesti, ja ilman lupaa kalastavat saadaan kiinni”, sanoo Storträskin kalastuksenhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Esa Tiihonen.

Storträskiin on istutettu kalaa noin kaksikymmentä vuotta.

”Tällä hetkellä istutamme järveen pelkästään kirjolohta. Aikaisemmin istutettiin myös nieriää ja taimenta. Kun alue muuttui ensin luonnonsuojelualueeksi ja sittemmin kansallispuistoksi, veden laatu on muuttunut sellaiseksi, ettei voida istuttaa muuta kuin kirjolohta”, kertoo Tiihonen.

Storträsk on Sipoonkorven suosituin kalastuspaikka.

Yhdistyksellä on säännöt, joita kalastajien on noudatettava. Esimerkiksi mäskääminen eli kalojen houkuttelu erilaisilla houkutinaineilla on kielletty. Saalismääräksi on rajattu kaksi kirjolohta per lupa. Kalastus on sallittu rannoilta muttei veneestä.

Kalan istutusmäärät Storträskiin vaihtelevat.

”Yhdistyksemme elää kädestä suuhun, joten kalojen istutuksen määrät riippuvat lupatuloista. Vuosittain istutamme useita tonneja. Istutukset tapahtuvat noin kuukauden välein rahatilanteen mukaan”, sanoo Tiihonen.

Lupamaksuista yhdistyksen tilille tulee tuhansia euroja vuosittain, ja määrä on ollut viime vuosina kovassa kasvussa.

”Kalastajien määrä on räjähtänyt. Puskaradio on levittänyt tietoa Storträskistä. Olemme myös järjestäneet vuosittain tapahtumia esimerkiksi koululaisille.”

Kalastuksenhoitoyhdistys istuttaa kalaa Metsähallituksen luvalla. Sopimus Metsähallituksen kanssa päättyy kuluvan vuoden lopussa, mutta yhdistys toivoo sopimukselle jatkoa.

Lauri Asikainen on kalastanut Storträskillä jo kymmenisen vuotta. Hän saapuu välineineen lammelle pari kertaa kuukaudessa. Vaimo on usein mukana.

”Yhden kirjolohen olen tänään saanut”, kertoo Asikainen kertoo ja kaivaa saaliin esiin.

Asikainen on innokas kalamies. Storträskin lisäksi hänen suosikkipaikkojaan ovat Uutela ja Ramsinniemi Itä-Helsingissä. Storträskissä häntä viehättää alueen erämainen luonne.

Tunnelmaa hieman häiritsee rannan upouusi keittokatos, jonka vuoksi lammelle tulee runsaasti retkeilijöitä. Lisäksi polkua Tasakalliontien parkkipaikalta on levennetty suurempien ihmismassojen tarpeisiin.

”Ennen kuin tuo tie valmistui, tämä oli kuin Lapin erämaa. Eivät täällä aikaisemmin käyneet kuin kalastajat. Nyt korona-aikana kalastajienkin määrä on kasvanut”, sanoo Asikainen.

Lauri Asikainen esittelee saalistaan.

Storträskin pitkospuilla virvelöi Markku Liuski. Hän asuu Korsossa ja pitää Storträskin sijaintia ihanteellisena.

”Pari kertaa vuodessa tulee käytyä täällä.”

Asikaisen tavoin Liuskia viehättää Storträskin erämainen luonne. Hän saattaa pisimmillään hakea saalista 5–6 tuntia peräkkäin.

”Joskus saattaa tulla yksi kala tai kaksi kalaa. Joskus on päiviä, ettei tule ainoatakaan. Yleensä teen kalasta keittoa tai savustan.”

Tänään kala ei ole tarttunut Liuskin syöttiin. Pari kertaa se on käynyt näykkäämässä syöttiä mutta ei ole jäänyt kiinni. Noin 30 metrin päästä kuuluu komea molskahdus, kun kala hyppää.

”Tuon nappaan kiinni. Ihme, jos se ei tartu”, sanoo Liuski ja tähtää molskahduspaikkaan.

Markku Liuski käy Storträskillä kalassa muutaman kerran vuodessa.

Parin heiton jälkeen kala ei vielä iskenyt kiinni, ja jätän Liuskin jatkamaan heittelyään.

Gumböle träsk on viimeinen lampi, jolle saavun. Se sijaitsee vajaan kilometrin Storträskistä koilliseen. Gumböle träskin vakioasukkaisiin kuuluu yli metrin mittainen rantakäärme.

Lampi ei ole lainkaan niin suosittu kohde kuin Storträsk. Pieni lampi on suomainen, eikä rannalta löydy kovin monta hyvää heittelypaikkaa.

Kiinnitän lippauistimen virveliin, astun rantamudassa olevan puunrungon päälle ja ryhdyn heittelemään. Lumpeiden keskellä pari pikkukalaa hypähtää muttei käy syöttiin.

Heittelen vajaan tunnin ja nautin hiljaisesta luonnosta. Sen jälkeen kasaan virvelin ja suuntaan kohti parkkipaikkaa. Tänään en tee kalasoppaa, mutta kalastuksessa saalista tärkeämpää onkin luontokokemus.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?