Näyttelijä Leo Kirjonen etsi puutumiseen asti täydellistä keskustakotia arvoalueilta, kunnes tajusi ”lintukodon” löytyvän aivan muualta Helsingistä - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Näyttelijä Leo Kirjonen etsi puutumiseen asti täydellistä keskustakotia arvoalueilta, kunnes tajusi ”lintukodon” löytyvän aivan muualta Helsingistä

”On helpompaa olla luova, kun on tilaa ympärillä”, Leo Kirjonen sanoo. Talo oli jo vuosia sitten ensinäkemältä sievä, mutta remontin tarpeessa.

Julkaistu: 17.5. 14:45

Vielä muutama vuosi sitten näyttelijä Leo Kirjonen eksyi Itäkeskukseen yrittäessään löytää Vantaalle. Sitten toive täydellisestä keskustakodista vaihtui sievän siniseen rintamamiestaloon Vartioharjussa.

Sinisen rintamamiestalon ympärillä pesii viisi eri lintua. Mitä kauemmin pihan puita ja pensaita katselee, sitä useamman sinitiaisen ja mustarastaan bongaa. Nurmikolla päivystävä valkoinenpaimenkoira Luuta haukahtaa isännälleen merkitsi siitä, että joku on tulossa kylään.

”Tämä on täydellinen lintukoto”, näyttelijä Leo Kirjonen sanoo.

Viime vuosina hän on toiminut vierailevana näyttelijänä esimerkiksi Turun ja Kuopion kaupunginteattereissa sekä Helsingin Svenska teaternissa. Tällä hetkellä häntä kiehtoo etenkin tv- ja elokuvaesiintyminen. Kirjosen onkin voinut bongata muun muassa Salatut elämät -sarjasta.

Neljä vuotta sitten hän muutti kirurgina työskentelevän puolisonsa Tuomas Huttusen kanssa Vartioharjuun, vaikka alun perin uutta kotia etsittiin monen vuoden ajan ainoastaan kantakaupungista.

Punavuoressa ja Ullanlinnassa oli muitakin, jotka metsästivät kaksiota isompaa asuntoa. Näytöillä törmäsi samoihin katsojiin niin usein, että kasvot tulivat tutuiksi.

”Siellä oli ehkä kuusi pariskuntaa, jotka kiersivät muutaman vuoden meidän kanssa samaan aikaan. Yllättävän hauskaa, miten tuollaisessa tilanteessa voi vähän ystävystyä samanlaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Se oli jotenkin sympaattista.”

Vuodet kuluivat, mutta sopivaa keskustakotia ei tuntunut löytyvän. Sellaisen etsiminen alkoi jo vähän puuduttaa. Silloinen asunto, Iso Roobertinkadulla sijainnut 60-neliöinen kaksio, tuntui pieneltä. Teatterin, tanssin ja musiikin parissa työskennellyt Kirjonen kaipasi tilaa ympärilleen.

Sitten eteen sattui 1950-luvulla valmistunut talo, joka sijaitsi alueella, joka ei ollut parin ensisijainen vaihtoehto. Näytölle mentiin, vaikka se järjestettiin 14 kilometrin päässä keskustasta. Vastassa oli hoitamaton piha, vesivahingon rippeet ja lukematon määrä päivitystä vaativia pintoja.

Ihan sievä, se oli ensimmäinen reaktio. Toinen oli, että ihan helvetisti hommaa.”

Leo Kirjonen on innostunut niin viherkasveista kuin puutarhaviljelystäkin.

Jokin talossa kuitenkin veti puoleensa, sillä Kirjonen ja Huttunen kävivät katsomassa sitä ainakin seitsemään otteeseen ennen varsinaista ostopäätöstä. Samalla he tutustuivat lähialueen ympäristöön ja oppivat, että liikenneyhteydet ja palvelut eivät ole yhtä kaukana kuin he aluksi kuvittelivat.

He molemmat olivat siihen mennessä jo ansioituneita kosmopoliitteja, mutta Itä-Helsingistä he eivät tienneet juuri mitään. Kerran Kirjonen jopa eksyi Itäkeskukseen yrittäessään löytää Vantaalle. Hänen puolisonsa kulki Itä-Pasilaankin mieluummin taksilla kuin lähijunalla.

Ennakkoluuloista huolimatta Itäväylän varrelta löytynyt omakotitalo alkoi lopulta tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin täydellisen keskustakolmion metsästäminen.

Talokaupat tehtiin syksyllä 2016. Kirjonen työskenteli tuolloin Turussa Tom of Finland -musikaalin parissa, joten alkuun uusi koti toimi alkuun lähinnä remontoitavana tukikohtana.

Pienestä pitäen toimeliaisuuteen tottuneelle Kirjoselle maalaus-, siivous ja -purkutyöt eivät tuottaneet päänvaivaa. Kattavien arviointien ja mittausten päätteeksi korjattavaa löytyi sekä talon ylä- että alapohjasta, mutta peruselementeiltään rakenteet olivat terveet.

”Isälläni on ollut pienrakennusfirma, ja äitini on altistunut entisessä työpaikassaan homeelle. Olemme aina olleet valveutuneita jo pelkästään Tuomaksen työnkin puolesta.”

Kirurgin ja esittävän taiteen ammattilaisen suhde on toiminut jo 11 vuoden ajan. Aikoinaan Amsterdamissa tavannut pari arvostaa samanlaisia asioita, ja se näkyy kodissa, joka on täynnä matkamuistoja valokuvakirjoista posliinimukeihin.

Kirjonen napsauttaa kahvikoneen päälle ja esittelee talon kierrätyslöytöjä. Niitä on poikkeuksellisen paljon. String-hyllyt löytyivät huutokaupasta, olohuoneen design-tuolit Hietsun kirpparilta ja keittiön vanha leipomotiski 20 eurolla Tori.fi:stä.

Seinille on ripustettu tuttujen taiteilijoiden töitä, Euroopan reissuilta poimittuja julisteita ja antiikkipeilejä. Yläkertaan rakennetussa poikkeustilan studiossa Kirjonen juontaa livestriimauksia.

Kun kahden koiran isäntä lähestyy rappusia, Luuta ja sen pieni musta toveri, Halle Berry eli Hällis seuraavat perässä.

Kolmeen kerrokseen kätkeytyy niin paljon katseltavaa, että pelkästään talon yläkertaan tekee mieli unohtua tuntikausiksi. Vaatehuoneesta löytyy espresso-kupit, jotka vahvistavat ajatusta kiireettömyydestä. Mieleen hiipii toive lämpimästä kesäpäivästä.

Talossa viihtyvät myös koirat Halle Berry ja Luuta.

Parvekkeen multalaatikoissa kasvaa mansikoita. Ne eivät ole Kirjosen ainoa kasvatusprojekti. Ikkunalaudat ovat pullollaan viherkasveja, eikä puutarhakaan enää näytä yhtä autiolta kuin neljä vuotta sitten.

Omavaraisuus näkyy kaikkialla, minne katse hakeutuu. Viime kesänä Kirjonen sai yli 10 kiloa tomaatteja omasta kasvimaastaan. Toissa vuonna omenasatoa kertyi naapurustoon niin paljon, että mehustuksen päätteeksi omenamehua valmistui peräti 68 litraa.

Kirjonen on maalannut, lapioinut, kaivanut ja kaatanut sekä sisällä että ulkona. Maata on myllätty sen verran, että vastaan on tullut myös yllätyksiä.

Kun Kirjonen purki edellisen asukkaan lehtiroskakoria, sieltä löytyi lampaiden lapaluita ja isoja simpukoita. Myöhemmin selvisi, että talon pihamaalla on aikoinaan paimennettu lampaita.

”Ikkunoista ja julkisivusta päätellen tämä ei ole ollut työläisen koti. Myös lattian alta löytynyt kaivo viittaa siihen, että talo on varakkaiden pystyttämä.”

Jos sulkee silmänsä ja antaa mielikuvitukselle vallan, isot pellot, metsät ja vierestä jo puretut samankaltaiset talot voi vielä kuvitella mieleensä.

Vanhasta miljööstä huokuu lämpö, luovuus ja rakkaus, jota uudet omistajat ovat tietoisesti halunneet vaalia. Kirjosen mukaan talo päätyi myyntiin, koska toinen edellisistä omistajista menehtyi äkillisesti.

”Tämän piti olla sen parin viimeinen koti. Tavallaan niin olikin.”

Ennen muuttoa Kirjonen ja Huttunen miettivät, miten heidät otetaan vastaan lapsiperheiden suosimalla alueella.

Huoli on osoittautunut turhaksi. Jos Kirjonen haluaa lainata naapurilta tunkkia kymmenen jälkeen illalla, ovikellon soittoon vastataan hetkessä. Yhteisöllisyys toimii samalla tavoin kuin aikoinaan Kirjosen lapsuuden kotiseudulla Pohjois-Savon Kangaslammilla, nykyisessä Varkaudessa.

”Paikallinen puutarhayhdistys toivoo, että avaisimme pihamme ensi kesänä avoimelle kahvittelulle. Ehkäpä avaamme puutarhamme, jos saamme sen sellaiseen kuntoon, että tänne voi tulla pällistelemään kukkia. Tämä on muutenkin tällainen homomummola.”

Kirjosella on konsti, jolla hän saa kauempanakin asuvat ystävänsä houkuteltua itään. Hän lahjoo tulijat samppanjalla.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?