Pitääkö bussikuskia kiittää ja saako etuovesta poistua? HSL kertoo, mitä matkustajien kannattaa tehdä tai välttää - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Pitääkö bussikuskia kiittää ja saako etuovesta poistua? HSL kertoo, mitä matkustajien kannattaa tehdä tai välttää

Informaatiosuunnittelija Anton Aaltonen HSL:n viestinnästä kertoo, ettei mitään virallista ohjeistusta, ”bussietikettiä” ole olemassa. ”Yleisenä ohjenuorana toki voi sanoa, että kaikin puolin kohtelias ja joustava käyttäytyminen kuuluu bussimatkustamiseen”, Aaltonen sanoo.

Bussimatkustamiseen liittyy monia kirjoittamattomia sääntöjä.­

27.12.2019 8:48

Äkkiseltään voisi ajatella, ettei bussilla matkustaminen kovin kummallinen suoritus ole. Jos asiaa kuitenkin ajattelee tarkemmin, mieleen nousee kysymys jos toinenkin.

Se kai on melko selvää, että bussinkuljettajaa on kohteliasta tervehtiä kyytiin astuessaan. Mutta entäpä kiittäminen? Pitääkö bussin perältä kailottaa kiitos, vai olisiko sopivampaa olla hiljaa?

Jos kesken matkaa alkaa hiukoa, onko sallittua kaivaa laukusta evästä. Entä jos naapurikaupunginosan kirppisryhmästä löytyy kertakaikkisen ihana nojatuoli, mutta käytössä ei ole autoa. Voiko kannettavan kokoisen huonekalun rahdata kotiin bussilla?

Moniin Helsingin seudun liikenteen (HSL) busseihin on teipattu suositusluonteinen ohjeistus bussissa matkustamiseen. Ohjeistus on kohteliaasti muotoiltu, mutta kuulostaa melko tiukalta.

Ohje kuuluu näin: kiitos kun otat lipun valmiiksi, teet tilaa toisille, pidät kiinni tangosta tai penkistä, vähennät volyymia, tuoksut vähemmän, syöt ja juot vasta perillä, viet roskat mennessäsi, otat repun selästä ja pidät jalat pois penkiltä.

Sen mukaan esimerkiksi eväiden syönnin voisi siis unohtaa. Kuulostaa ankealta, etenkin jos sattuu olemaan diabeetikko tai matkustamaan nälkäänsä karjuvan lapsen kanssa. Ehkä viisainta on soittaa HSL:een ja kysyä tarkemmin, miten bussissa kuuluu matkustaa.

Informaatiosuunnittelija Anton Aaltonen HSL:n viestinnästä kertoo, ettei mitään virallista ohjeistusta ole olemassa.

”Yleisenä ohjenuorana toki voi sanoa, että kaikin puolin kohtelias ja joustava käyttäytyminen kuuluu bussimatkustamiseen”, Aaltonen sanoo.

”Kuten on populaarikulttuuristakin tuttua, linja-autossa on tunnelmaa. Sillä ajatuksella etikettiä saisi ehkä parhaiten kuvattua. Esimerkiksi kuljettajan tervehtiminen ja kiittäminen on ehdottomasti sallittua, ja jos tilanne on sopiva, se on ihan suositeltavaakin. Sen voi tehdä vaikka nyökkäyksellä.”

Mitä tulee syömiseen, sen suhteen voi Aaltosen mukaan käyttää maalaisjärkeä. Jos eväs on sellainen, ettei sen syöminen häiritse ketään muuta tai aiheuta sotkua, sen voi syödä.

”Esimerkiksi pienen suklaapatukan syöminen on ihan hyväksyttävää. Sitä tuskin edes kukaan huomaa bussin toisella puolella. Mutta mitään koko nakkikiskaa ei kannata sinne evääksi ottaa. Sellaiset kannattaa säästää muualla syötäväksi. Esimerkiksi yöbusseissa saattaa olla enemmän tarvetta tällaiselle”, Aaltonen toteaa.

Kiellettyä on Aaltosen mukaan ylipäätään melko vähän. HSL:n periaate on, että mieluummin sallitaan asioita kuin kielletään. Siksi käytösohjetarratkin ovat ”kiitos kun” -muodossa.

”Toivomme että se positiivinen lähtökohta saa aikaan toivotun vaikutuksen”, Aaltonen sanoo.

Matkustajilta tulee kanssamatkustajiin liittyen palautetta etenkin kovasta äänenkäytöstä ja roskaamisesta. Moni varmasti toivoo myös, että ihmiset nostaisivat kassin syliinsä ja antaisivat sille varatun istumapaikan toiselle matkustajalle. Toisinaan penkit kuitenkin ovat tyhjinä, vaikkei niiden tarvitsisi olla.

”Vanhuksille ja muille vastaaville ryhmille suunnatuilla paikoilla saa lähtökohtaisesti istua. Toki erikseen merkityt paikat ovat ensisijaisesti niille, jotka tarvitsevat niitä. Jos heitä ei ole paikalla, voi paikoilla istua. Siinä taas tarvitaan sitä tilannetajua”, Aaltonen sanoo.

Sitäkin tosin tapahtuu, ettei bussin etuosan mukavilta penkeiltä tekisi mieli nousta.

”Ne bussin edessä olevat paikat ovat monesti ikäihmisille mieleisiä, koska niihin ei tarvitse kiivetä ja niistä näkee, mihin ollaan menossa. Jos itseä ei jännitä mennä sinne taaemmille penkeille, niin on suositeltavaa, että antaa etuosan paikka vanhemmalle ihmiselle”, Aaltonen ohjeistaa.

Pyörän kuljettaminen ei pääsääntöisesti ole busseissa sallittua. Syynä on se, että matkanteko on huomattavasti epätasaisempaa kuin muissa liikennevälineissä. Bussin notkahteluissa liikkuva pyörä on turvallisuusriski paitsi pyörän kanssa matkustavalle, myös lähellä oleville muille matkustajille.

Tavaroiden, isojenkin sellaisten, kuljettaminen sen sijaan on lähtökohtaisesti sallittua julkisissa liikennevälineissä, myös bussissa.

”Tietysti elämään kuuluu sitä, että isojakin tavaroita täytyy joskus siirrellä. HSL:n puolesta on toki iloinen asia, että ihmiset tykkäävät käyttää joukkoliikennettä ja ajattelevat, että isojakin tavaroita voi joukkoliikenteessä kuljettaa”, Aaltonen sanoo.

”Toki siinäkin tilannetaju on jälleen tarpeen. Ruuhka-aikana en lähtisi mitään kauhean isoa viemään, mutta sitten jos on hiljaista, eikä se häiritse ketään muuta ja sen pystyy itse hallitsemaan, niin esineen voi kuljettaa.”

Hyvä mittari on pohtia häiritsisikö itseä, jos joku muu kuljettaisi samassa bussissa vaikkapa pöytää. Sekin kannattaa Aaltosen mukaan ottaa kuljetusoperaatiossa huomioon, että liukuportaisiin isoja tavaroita ei saisi viedä.

Joitakin saattaa mietityttää sekin, saako etuovesta mennä ulos vai ei.

”Jos sattuu siellä edessä olemaan, se on ihan ok mennä siitä ulos. Etuovi on ensisijaisesti tarkoitettu sisääntuloon, mutta joissain tilanteissa esimerkiksi ruuhka-aikaan voi olla oikein järkevää käyttää sitä, eikä tunkea takaovelle päin”, Aaltonen sanoo.

Näin pimeään aikaan kuljettajilla on Aaltosen mukaan yksi erityinen toive. Ihmiset eivät aina muista näyttää pysähtymismerkkiä kauhean selkeästi. Kesällä on totuttu siihen, että kuljettaja älyää pysäyttää, jos pikkaisenkin kättä liikauttaa.

”Sitten kun tullaan tänne pimeälle puolelle vuotta, ei välttämättä olekaan muistissa, ettei näkyvyys ole sama. On suositeltavaa, että pysähtymismerkin tehdessään näyttää HSL-kortin heijastavaa koteloa tai vaikka valaistua älypuhelimen näyttöä”, Aaltonen sanoo.

”Tärkeintä on, että käsi on havaittavissa ja siinä on jonkinasteinen liike, että bussinkuljettaja pystyy näkemään hänelle näytetyn merkin”

Aaltonen muistuttaa, että aika monella pysäkillä on valaistu mainospaikka.

”Jos sen edessä seisoo, tulee paremmin nähdyksi. Suomalaiset tykkäävät pukeutua tummiin väreihin talvella. Kun tummissa väreissä tummaa seinää vasten pimeässä on, on kuljettajan aika hankala nähdä, mitä siellä pysäkillä tapahtuu”, Aaltonen muistuttaa.

”Kuljettajalla on aika paljon asioita, mitä pitää huomioida. Se että näyttää merkkiä kunnolla, helpottaa kuljettajan työtä. Silloin kuljettajan ei tarvitse tihrustella, että onko tuolla joku vai ei, ja haluaako se joku tulla kyytiin vai ei.”

Bussimatkustamiseen liittyy monia kirjoittamattomia sääntöjä.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?