”Etsivä Antell ampui minua”, poliisi Uuno Lähde sai kirjoitettua tupakkilaatikon kanteen – Kymmenet poliisit ovat saaneet surmansa Helsingin kaduilla - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

”Etsivä Antell ampui minua”, poliisi Uuno Lähde sai kirjoitettua tupakkilaatikon kanteen – Kymmenet poliisit ovat saaneet surmansa Helsingin kaduilla

Tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen ampui kaksi poliisia Helsingissä vuonna 1997. Poliisit tutkivat rikospaikkaa Kapteeninkadun ja Tehtaankadun kulmassa.

Tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen ampui kaksi poliisia Helsingissä vuonna 1997. Poliisit tutkivat rikospaikkaa Kapteeninkadun ja Tehtaankadun kulmassa.

Julkaistu: 20.11.2019 13:22

Helsingissä on kuollut itsenäisyyden aikana yli 20 poliisia. Ensimmäinen uhri oli konstaapeli Heiskanen, joka puukotettiin Kalliossa.

Alkusyksyllä Porvoossa tapahtuneet poliisien ampumiset ovat vielä hyvässä muistissa. Poliisikaksikko jäi henkiin ja tekijät saatiin kiinni. Tapauksen yhteydessä ääneen päästettiin tutkija Henri Rikander, joka julkaisi tänä vuonna poliisien työhön liittyvän väitöskirjan. Sen mukaan poliiseihin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt tällä vuosituhannella.

Jos tutkailee poliisien työtä koko Suomen historian aikana, poliisien työ saattaa olla turvallisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Helsingissä ei ole surmattu yhtään poliisia yli kahteenkymmeneen vuoteen. Edelliset uhrit olivat ylikonstaapeli Eero Holsti ja vanhempi konstaapeli Antero Palo, jotka tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen ampui Tehtaankadulla vuonna 1997.

1990-luvulla Helsingissä sattui toinenkin tapaus, jossa virkavallan edustaja kuoli. Vuonna 1993 nuori mies oli juuri päästetty vapaaksi, kun tämä varasti auton ja ajoi tiesulussa partioineen konstaapeli Antti Murtomäen yli Lauttasaaressa Gyldenintiellä.

Helsingissä on itsenäisyyden aikana 22 poliisia saanut surmansa virkatehtävissä. Poliisimuseon tutkijan Maritta Jokiniemen mukaan nykypäivän poliiseilla on paljon paremmat valmiudet selviytyä hengissä kuin itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä.

”Varusteet ovat kehittyneet. Aikaisemmin poliiseilla oli patukka, ase ja käsiraudat. Nyt on muun muassa suojaliivit. Poliisien koulutus on parantunut ja vastaan tulevia tehtäviä harjoitellaan enemmän.”

Ensimmäinen Helsingissä surmattu poliisi oli nuorempi konstaapeli Lauri Heiskanen, joka tapettiin helmikuussa 1920. Hän oli Viidennen linjan ja Porthaninkadun kulmassa pidättämässä satamatyöntekijä Karl Sylvanderia. Kaksi miestä riensi Sylvanderin avuksi ja 26-vuotiasta konstaapeli Heiskasta puukotettiin kuolettavasti rintaan ja selkään.

Sota-aika toi poliiseille monenlaisia tehtäviä. Kuvassa poliisi tarkastaa papereita vuonna 1941 Helsingissä.

Sota-aika toi poliiseille monenlaisia tehtäviä. Kuvassa poliisi tarkastaa papereita vuonna 1941 Helsingissä.

Ei liene sattumaa, että surma tapahtui Kalliossa, joka oli työväenaluetta.

”Yhteiskunta oli poliittisesti jakautunut sisällissodan jälkeen ja poliisit rekrytoitiin voittajien puolelta. Usein poliisit olivat suojeluskuntalaisia. Monet kyseenalaistivat poliisien luotettavuuden ja puolueettomuuden. Lisäksi suuri osa poliisien työtehtävistä tapahtui työväen alueilla, joissa juotiin paljon”, Jokiniemi sanoo.

Vuosina 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki oli hyvin väkivaltaista aikaa. Pelkästään Helsingissä kuusi poliisia sai surmansa kieltolakivuosina. Poliisit jahtasivat salakuljettajia ja tulitaistelut olivat tavanomaisia.

”Poliiseilla oli resurssipula. Eivätkä kaikki poliisit uskoneet kieltolakiin ja monet sulkivat silmänsä rikollisuudelta. Uskon, että osa poliiseista teki yhteistyötä salakuljettajien kanssa”, Jokiniemi arvelee.

Kieltolakietsivä Gabriel Jäntti ei kuulunut niihin, jotka tekivät yhteistyötä. Marraskuisena yönä 1926 hän oli Taivallahden rannassa odottamassa salakuljettajien venettä. Neljän aikoihin yöllä rantaan kurvasi kaksi autoa ja samaan aikaan pimeältä ulapalta lähestyi moottorivene rantaan.

Salakuljettajat ryhtyivät lastaamaan pirtua veneestä autoihin ja silloin Jäntti juoksi laiturille tarkoituksenaan pidättää miehet. Salakuljettajat, joiden joukossa oli tunnettu pirtukuningas ja salakuljettaja Algoth Niska, avasivat tulen ja yksi luoti osui Jäntin vatsaan. Rikolliset poistuivat paikalta jättäen viinalastin rantaan. Jäntti menehtyi aamuyöllä sairaalassa.

Kieltolain aikaan poliisi meni tilanteisiin voimalla. Kuvassa mielenosoituksen tukahduttaminen vuonna 1929.

Kieltolain aikaan poliisi meni tilanteisiin voimalla. Kuvassa mielenosoituksen tukahduttaminen vuonna 1929.

1920-ja 1930-luvun poliisisurmissa on tyypillistä, että humalainen mies ampuu tai puukottaa poliisin, joka on virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä.

”Sisällissodan jälkeen yhteiskunnassa oli voimissaan väkivallan kulttuuri ja asioita ratkottiin tappelemalla. Oli laillista ottaa puukko vyötäisille, kun lähdettiin tansseihin ja taskussa oli laiton viinapullo. Poliiseilla oli tapana mennä tilanteisiin voimalla ja silloin sattui puukotuksia ja ampumisia”, Jokiniemi kertoo.

Tuohon aikaan poliisien koulutus oli vain muutaman kuukauden pituinen ja poliisit partioivat kaduilla yksin. Työturvallisuudesta ei puhuttu.

”Silloin kiinnitettiin huomiota poliisien kokoon. Poliisin piti olla raavas ja kookas mies.”

Jari Aarnio ei suinkaan ole ensimmäinen poliisi, joka Helsingissä on livennyt kaidalta polulta. Syksyllä 1934 kaupunkilaisia kohahdutti etsivä Uuno Lähteen tapaus. Hänet löydettiin verissään Yrjönkatu 7:n pihalta. Miestä oli ammuttu poskeen ja luoti oli lävistänyt suun. Hän ei pystynyt puhumaan, mutta hän kirjoitti tupakkilaatikon kanteen: Etsivä Antell ampui minua.

Poliisien koulutus oli aikanaan vain lyhyt kurssi. Kuvassa tutkitaan rikospaikkaa Herttoniemessä vuonna 1956.

Poliisien koulutus oli aikanaan vain lyhyt kurssi. Kuvassa tutkitaan rikospaikkaa Herttoniemessä vuonna 1956.

Lähde oli lähetetty Esplanadille selvittämään huutokauppakamarissa tapahtunutta varkautta. Siellä entistä poliisia Harry Antellia syytettiin polkupyörävarkaudesta. Antell myönsi varkauden ja sanoi tapaavansa rikoskumppaninsa Yrjönkadulla. Siellä Lähde ja Antell tapasivat Harald Lönnströmin, joka niin ikään oli aikaisemmin työskennellyt poliisina.

Kaksikko vei entisen työtoverinsa kellariin, jossa etsivä Lähteen päähän laitettiin säkki ja häntä ammuttiin. Tekijät saatiin kiinni ja Lähde näytti toipuvan, mutta puolisen vuotta myöhemmin hän menehtyi vammoihinsa.

Kieltolain lisäksi sotavuosina oli piikki poliisisurmissa. Vuosina 1939–1945 Helsingissä surmattiin seitsemän poliisia.

”Järjestyshäiriöt lisääntyivät sota-aikana. Kun miehet tulivat rintamalta lomalle, he lepuuttivat hermojaan juomalla. Jo junissa oli tappeluita. Lisäksi poliiseilla oli paljon erityistehtäviä sodan aikana. Oli väestönsuojeluun liittyviä tehtäviä ja ulkonaliikkumiskiellon valvomista. Desantit ja rintamakarkurit työllistivät. Lisäksi oli mustan pörssin kauppaa ja väärennettiin ruokakuponkeja”, Jokiniemi luettelee.

Kahdessa sota-aikaisessa poliisisurmassa tekijänä oli mielisairaalasta karannut mies. Joulukuussa 1944 Pitkäniemen mielisairaalasta karannut Sakari Meriö murtautui ystävänsä kanssa Tehtaankadulla sijainneeseen lihakauppaan ja varasti muun muassa meetvurstia ja voita. Konstaapeli Sulo Riistama sattui paikalle ja syntyi takaa-ajo, jonka yhteydessä poliisia ammuttiin kuolettavasti.

Muutama vuosi aikaisemmin parikymppinen Rolf Lagerstam oli karannut Nikkilän sairaalasta ja tappanut naisen hotelli Hansassa. Seuraavana päivänä karkuri puukotti häntä pidättämään tullutta konstaapeli Eino Kukkulaa lähes 30 kertaa. Konstaapeli menehtyi välikohtauksessa, joka tapahtui Köydenpunojankadulla sijaitsevassa asunnossa.

Konstaapeli tiesulussa kieltolain aikaan.

Konstaapeli tiesulussa kieltolain aikaan.

Sodan jälkeen poliisikuolemat vähenivät. Vuodesta 1966 alkoi 27 vuoden ajanjakso, jolloin Helsingissä ei kuollut yhtään poliisia virkatehtävissä ennen 1990-luvun kolmea kuolemaa. Se tarkoittaa, että viimeisen 57 vuoden aikana pääkaupungissa on kuollut vain kolme poliisia.

”Jos vertaa rakennustöihin tai maatalouteen, niin poliiseilla tapahtuu huomattavasti vähemmän työtapaturmia”, Jokiniemi kiteyttää.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta