Sodanjälkeisessä Suomessa poliisia pelättiin ja kartettiin: Sitten joku keksi, miten kuvaa saadaan kirkastettua - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Sodanjälkeisessä Suomessa poliisia pelättiin ja kartettiin: Sitten joku keksi, miten kuvaa saadaan kirkastettua

Poliisisoittokunta keikkailee  paljon ympäri Suomea. Kaisu  Viherväs, Senni Haukkaneva, Onni  Lonka ja Samuli Rask kertovat,  että yhdessä reissatessa  työkavereista tulee läheisiä.

Poliisisoittokunta keikkailee paljon ympäri Suomea. Kaisu Viherväs, Senni Haukkaneva, Onni Lonka ja Samuli Rask kertovat, että yhdessä reissatessa työkavereista tulee läheisiä.

Julkaistu: 17.11. 9:43

Helsingin poliisisoittokunta perustettiin, koska haluttiin parantaa poliisin ja kansalaisten välejä.

Tunne lienee monelle tuttu. Jos auton ratissa sattuu näkemään poliisiratsian, hermostumisen hikikarpaloa alkaa pukata, vaikka tietäisi, että itsellä on puhtaat jauhot pussissa.

Poliisin kanssa asiointiin ei useimmilla liity erityisen myönteisiä mielikuvia, vaikka se rajoittuisi passin hakemiseen lomamatkaa varten. Poliisissa tämä ymmärrettiin jo reilu 70 vuotta sitten.

Silloin, vuonna 1947, perustettiin Helsingin poliisisoittokunta. Musiikista haluttiin luoda silta poliisin ja kansalaisten välille, tehdä poliisin soiva käyntikortti.

”Soittokunta perustettiin samoista syistä kuin armeijankin orkesterit. Puolustusvoimien soittokuntien päätehtävä on maanpuolustustahdon ylläpitäminen. Poliisin soittokunnalla taas haluttiin parantaa poliisin ja kansalaisten välejä”, kertoo Helsingin poliisisoittokunnan ylikapellimestari Sami Ruusuvuori.

”Poliisi ei ollut kovin hyvässä huudossa, ja ajateltiin, että musiikista kaikki tykkäävät. Sen avulla on mahdollista välittää positiivisempaa kuvaa poliisista.”

Poliisisoittokunnan toiminta polkaistiin käyntiin Sofiankatu 4:n keskuspoliisiaseman vintin voimailusalissa kolmen soittajan voimin. Pian soittajia alkoi kuitenkin tulla lisää. Nykyään orkesterissa on 43 soittajaa.

Vuosikymmenten varrella moni asia on muuttunut, mutta keikoille on aina menty sinne, missä ihmiset ovat. Orkesterin musiikki on soinut kirkkojen ja konserttisalien lisäksi puistoissa, sairaaloissa, vankiloissa ja erilaisissa yleisötapahtumissa.

Helsingin poliisisoittokuntaa johtaa ylikapellismestari Sami Ruusuvuori.

Helsingin poliisisoittokuntaa johtaa ylikapellismestari Sami Ruusuvuori.

Vaikka orkesteri toimii Helsingin poliisilaitoksen alaisuudessa, se palvelee koko maata. Ruusuvuori kertoo, että soittokunta kiertää kaikki poliisilaitokset parin vuoden välein.

Alusta asti kuulijoita on houkuteltu viihdemaailman tunnetuilla nimillä. Alkuvaiheessa orkesterin tahtipuikkoa heilutti vuosia suomalaisten hyvin tuntema laulaja ja säveltäjä Georg Malmstén, joka sattui myös olemaan helsinkiläisen ylikonstaapelin poika.

Etenkin 90-luvulta alkaen soittokunnan solisteina on nähty kirkkaimpia musiikkitaivaan tähtiä. Lavalla orkesterin kanssa ovat esiintyneet muun muassa Eino Grön, Paula Koivuniemi ja Kirill ”Kirka” Babitzinin.

”Paulan kanssa olemme tehneet paljon konsertteja. Jokin aika sitten hän itse asiassa oli yhteydessä, että voisi taas tehdä jotakin yhdessä. Olemmekin sopineet seuraavan keikan ensi syksylle”, Ruusuvuori kertoo.

Poliisisoittokunnassa tuubaa ja sähköbassoa soittava Samuli Rask tietää kertoa, että Koivuniemen läheinen suhde soittokuntaan selittynee sillä, että tämän veli oli aikoinaan poliisisoittokunnan rumpali.

Viime vuosina solisteina ovat olleet muun muassa Saara Aalto, Suvi Teräsniska, Mikko Leppilampi, Johanna Försti, Jorma Hynninen, Mika Pohjonen, Helena Juntunen ja Soile Isokoski.

”Tähdillä saa väkeä liikkeelle”, Ruusuvuori toteaa.

Ihan kuka vain ei lavalle kuitenkaan kelpaa, vaan on Ruusuvuoren mukaan mietittävä, mikä sopii poliisin profiiliin.

”Olisi hassua, jos joku esiintyjä olisi kovasti rötöstellyt. Jos tällainen henkilö olisi mukana, pitäisi kyllä ainakin puhua uudesta elämästä.”

Viime kädessä konserteista päättää poliisikomentaja. Hänen puumerkillään ne joko toteutuvat tai sitten ei, Ruusuvuori sanoo.

”En tosin kyllä muista, että koskaan olisi tullut kieltoa, että ette mene tuonne tai ette voi soittaa sitä tai tätä. Kulujen suhteen punakynä sen sijaan saattaa viuhua.”

Helsingin poliisisoittokunta keikkailee ympäri Suomea.

Helsingin poliisisoittokunta keikkailee ympäri Suomea.

Yleisöä houkutellaan myös maltillisilla lipunhinnoilla. Hinnat halutaan Ruusuvuoren mukaan pitää sellaisina, että mahdollisimman moni voi tulla konsertteihin.

Malmsténin ajoista asti yksi orkesterin toiminnan kivijaloista on ollut ennaltaehkäisevä työ. Poliisisoittokunta säesti Malmsténin säveltämän Lasten liikennelaulun ensiesitystä vuonna 1955 Kaisaniemen puistossa järjestetyssä tilaisuudessa. Loppu on historiaa. Laulu on tätä nykyä tuttu useimmille suomalaisille.

Pienimmille lapsille suunnattua valistustyötä tekevät orkesterin jäsenistä koostuvat Nallekopla- ja Leijonapartio-bändit. Musisoinnin ohella keikoilla valistetaan heijastimista, liikennemerkeistä, kiusaamisesta ja hätänumerosta. Lastenyhtyeiden konsertit ovat todella kysyttyjä, ja konserttikalenterit on varattu jo kaksi vuotta eteenpäin.

”Keväällä ja syksyllä meillä oli Pidä huolta -niminen konserttikiertue, joka tavoitti pääkaupunkiseudun kaikki seitsemäsluokkalaiset. Vantaalla esiinnyimme kuudesluokkalaisille”, Ruusuvuori kertoo.

Teemoina kiertueella olivat päihteet, kiusaaminen, sosiaalinen media ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Soittokunnan lisäksi paikalla oli valistamassa pitkänlinjan poliiseja, jotka tutkivat työkseen aiheisiin liittyviä rikoksia.

Orkesteri esiintyy usein myös poliisin omissa tilaisuuksissa. Oli keikka ja yleisö mikä hyvänsä, ohjelmisto yhdistää klassista ja ”menevämpää” musiikkia.

”Orkesteri on sulatusuuni. Kokoonpanossa on puhtaita klassisen musiikin soittajia, ja sitten on rokkareita ja poppareita. Kaikki soittavat kaikkea ja oppivat”, sanoo apulaiskapellimestari Heikki Elo.

Muusikko Onni Lonka on tullut soittokuntaan kevyen musiikin puolelta. Lonka epäilee olevansa Suomen ainoa kuukausipalkkainen kitaristi.

Vuosikymmeniä orkesterin soittajat työskentelivät vaihtelevissa tehtävissä poliisilaitoksen eri osastoissa, ja poliisityötä ja soittotoimintaa oli todella vaikea yhdistää.

Vihdoin vuonna 1989 liikenne- ja erityispoliisin yhteyteen perustettiin erillinen soittokuntajaos, ja kaikille soittajille annettiin koulutus poliisityöhön. Sen jälkeen soittokunnan konstaapelien työnkuva on jakaantunut noin puoliksi soittotyöhön ja liikenteenvalvontaan ja -ohjaukseen liittyvien tehtävien kesken.

Nykyään osa soittokuntalaisista on siviilimuusikoita, jotka tekevät orkesterissa 50-prosenttista työaikaa.

”Klassisen musiikin maailmassa työpaikat ovat kiven alla. Muusikolle tällainen puolipäiväinen muusikon virka on hyvä sauma”, toteaa fagottia siviilivirassa soittava Kaisu Viherväs.

Samuli Rask on opiskellut poliisiksi soittokuntaa varten räätälöidyssä erityiskoulutuksessa.

Samuli Rask on opiskellut poliisiksi soittokuntaa varten räätälöidyssä erityiskoulutuksessa.

Samuli Rask ja Senni Haukkaneva puolestaan ovat muusikoita, jotka ovat valmistuneet poliisiksi soittokuntaa varten räätälöidyllä erityiskoulutuksella.

Työ poliisisoittokunnassa on Raskin mukaan muuttunut todella paljon vajaassa parissakymmenessä vuodessa. Musiikkia on aina tehty kovalla kunnianhimolla, mutta vuosien varrella soittokuntatyölle on saatu vahvempi asema. Nykyään konserttitoimintaa on enemmän.

”Aiemmin oli tosi tarkkaa, että soittaja varmasti käytti riittävästi aikaa poliisityöhön. Yksikön päällikkö laski tarkkaan ja saattoi todeta, että nyt on liian iso soittoprosentti”, Rask muistelee.

”Kun keikkoja on enemmän, on hankalampaa ehtiä joka paikkaan, ja vielä tehdä kunnolla molemmat tosi erilaiset työt”, Haukkaneva sanoo.

Ruusuvuoren tavoitteena onkin monen edeltäjänsä tavoin ammattimaistaa poliisisoittokuntaa entisestään. Hän haaveilee, että jonakin päivänä orkesterin muusikoista saataisiin täysipäiväisiä.

”Voisimme lisätä ennaltaehkäisevää työtä. Sille olisi suuri tarve valtakunnallisesti.”

Se on jo nyt selvää, ettei soittokuntalaisia enää kouluteta poliisin tehtävään. Eläköitymisten myötä soittokunnan riveissä olevien konstaapelien määrä siis vähenee koko ajan. Tätä nykyä heitä on 43-henkisestä orkesterista 17.

”Olemme siis lajimme viimeisiä”, Rask toteaa.

Onni Lonka on mahdollisesti Suomen ainoa kuukausipalkkainen kitaristi.

Onni Lonka on mahdollisesti Suomen ainoa kuukausipalkkainen kitaristi.

Vaikka kahden radikaalisti poikkeavan toimenkuvan yhteensovittamisessa on aina ollut haasteensa, työt ja aikataulut saadaan lähes aina sumplittua jotenkin. Vain äärimmäisen harvoin on poliisityö ajanut musiikkikeikan ohi.

”Minun aikanani on vain yhden kerran käynyt niin, että valtiovierailun takia Nallekoplan keikka jouduttiin perumaan”, Rask sanoo.

Erilaisilta sattumuksilta ei paljon matkustamista sisältävässä työssä kuitenkaan voi välttyä.

”Kerran menimme keikalle Poriin. Siellä kesti päästä lavalle tekemään soundcheckiä. Kun se oli saatu tehtyä, tuli lopulta kiire vaihtaa vaatteita. Siinä vaiheessa huomasin, että pukupussissa oli paita ja takki, muttei housuja”, Rask muistelee.

Tilannetta pähkäiltäessä orkesterin solistina toiminut Mikko Leppilampi sattui kuulemaan housujen puuttumisesta ja tarjoutui lainaamaan omiaan.

”Hänellä sattui olemaan mukanaan kahdet, joten lainasin toiset. Ne olivat vähän eri sävyä kuin orkesterin housut, mutta kuitenkin siniset ja paljon paremmat kuin meidän. Voisi sanoa, että se on urani tähtihetkiä. Esiinnyin Mikko Leppilammen housuissa.”

Helsingin poliisisoittokunnan tulevia konsertteja: 13.11. Razzia (Uusi Paviljonki, Kauniainen), 14.11. Razzia (Temppeliaukion kirkko, Helsinki), 9.12. Joulukonsertti (Pyhän Laurin kirkko, Lohja), 10.12. Joulukonsertti (Loviisan kirkko), 11.12. Joulukonsertti (Vanha Kirkko, Helsinki)

Lisää aiheesta