Äidin sota-ajan kirje sysäsi Antti Matilaisen tutkimusretkelle: Historiallisen Helsingin ytimestä löytyi unohdettu pakopaikka - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Äidin sota-ajan kirje sysäsi Antti Matilaisen tutkimusretkelle: Historiallisen Helsingin ytimestä löytyi unohdettu pakopaikka

Eila Rossin pommisuojassa vuonna 1943 perheestään piirtämä kuva.

Eila Rossin pommisuojassa vuonna 1943 perheestään piirtämä kuva.

Julkaistu: 12.11.2019 9:48

Antti Matilainen uskoo löytäneensä ”99,6 prosenttisella varmuudella” äitinsä suurpommitusten aikaisen pakopaikan Tekniikan museon läheltä.

Kirjeen välistä pöydälle putosi pienen pieni piirros. Äitinsä kotirintamakirjeitä läpi käynyt Antti Matilainen poimi kuvan käteensä.

Otsikon Pommisuoja sankarit esittäytyvät yönä 20. III -43 alle oli kuvattu viisi karikatyyrinomaista ihmishahmoa. Matilainen tunnisti kuvasta äitinsä Eila Rossin, tämän perheenjäsenet ja kotiapulaisen. Kirjeestä päätellen Rossi oli piirtänyt kuvan ajankuluksi pommisuojassa.

Eila Rossi kirjoitti jatkosodan aikana 400 kirjettä tulevalle miehelleen, luutnantti Erkki Matilaiselle, joka taisteli tykistöupseerina Rukajärvellä.

Kirjeestä löytyneen kuvan piirrosjälki on pikkutarkkaa: itselleen 18-vuotias nuori nainen on piirtänyt kolmet vaatekerrat ja kaulalle puuhkan. Isä Esa Rossilla on kierot silmät.

Eila Rossin pommisuojassa vuonna 1943 perheestään piirtämä kuva.

Eila Rossin pommisuojassa vuonna 1943 perheestään piirtämä kuva.

Kirjeestä käy myös ilmi, että äidillä on ollut aikaa piirtää:

Pisin suojayö minulle tähän asti. Olin suojassa klo vähän yli 21:stä 3:een yöllä, kirjeessä lukee kaunokirjoituksella.

”Silloin tajusin, että äidin puheet olivat totta. Hän oli joskus kertonut, että he oli sodan aikana ’kipaisseet’ yöksi pommisuojaan joskus parikin kertaa yössä”, Matilainen kertoo kotonaan Lauttasaaressa.

Historiasta kiinnostunut eläkkeellä oleva asiakkuusjohtaja päätti etsiä pommisuojan, jossa piirros oli tehty.

”Minulla on sellainen 4–6-vuotiaan pojan mieli. Se on yhdistelmä uteliaisuutta ja sitä, ettei mikään ole mahdotonta”, Matilainen sanoo ja hymyilee.

Rossin perhe asui Vanhassakaupungissa, Hämeentien ja Vanhankaupungintien risteyksessä olevassa talossa. Punainen talo seisoo yhä paikalla.

”Tsuppailin niissä maisemissa ja etsiskelin mahdollista paikkaa. Äitini oli kertonut, että pommisuoja oli sillan vieressä, mutta itse ajattelin, ettei niin voi olla. Siltahan olisi ollut pommikoneiden kohde.”

Etsinnöissään Matilainen oli soittanut myös Väestönsuojelumuseoon ja Helsingin kaupunginmuseoon. Kummassakaan ei ollut suoraa tietoa alueella olleista pommisuojista. Oli siis luotettava omiin havaintoihin ja vihjeisiin äidin kirjeissä.

Matilainen oli varttunut samoilla nurkilla, joten hän tunsi seudun. Pikkupoikana hän ”flengasi” Tarzanina Annalan kartanon metsissä, ”blutasi” vyötäröään myöten Ganges-joeksi kutsuttuun viemäriojaan ja johti talvisodan hyökkäystä korkkipyssy kädessään.

”Minä oli tietysti kapteeni, koska isänikin oli lopulta sellainen. Muille leikkikavereille annoin sitten alemmat sotilasarvot.”

Matilainen kiersi aikansa voimalaitoksen ja Tekniikan museon alueella ja kyseli pommisuojasta. Pala palalta arvoitus alkoi ratketa.

Vesi syöksyy alas Vanhankaupunginkosken padolta niin alas niin voimakkaasti, että ilmaan nousee sumua. Pienen pienet vesipisarat tarttuvat hiuksiin ja vaatteisiin ja sumentavat Matilaisen silmälasit.

Matilainen kulkee siltaa pitkin kuohuvan kosken yli ja viittilöi seuraamaan. Sillan toisessa päässä on betoninen rakennus, joka on upotettu rinteeseen.

”Tässä se on! Tämä on 99,6-prosenttisella varmuudella paikka, jossa Eila Orvokki piirsi kuvan”, Matilainen huudahtaa ja osoittaa lukittua ovea betonisessa seinässä.

Kuin vakuudeksi Matilainen kaivelee rakennuksen vieressä maan sisään tunkeutuvaa ruskeanharmaata letkua.

”Jumankauta, nyt mä sen hiffasin: sodan aikaista sähkökaapelia”, Matilainen sanoo ja kertoo nähneensä samanlaista kotikulmillaan Lauttasaaressa.

Matilainen kävi täällä ensi kertaa pari vuotta sitten. Ovi oli lukossa, mutta avain löytyi Meri-Infosta, jonka varastona maan alla oleva tila nykyään on. Meri-infon kalatalousneuvoja Sari Snellman avasi hänelle oven.

Pommisuojan edestä löytyy sodan aikaista sähkökaapelia.

Pommisuojan edestä löytyy sodan aikaista sähkökaapelia.

Niin nytkin: Snellman antaa meille avaimen. Hänelle tieto pommisuojasta ei ole uusi.

”Ei tämä ihan mikä tahansa kioski voi olla”, hän sanoo naurahtaen ja osoittaa alas portaita.

Betoniportaiden alapäässä on teräksinen suojaovi ja seinässä ruostunut tuuletusräppänä.

Rosseilla oli vuonna 1943 pommisuojaan pääsyssä talven liukkailla keleillä omat haasteensa.

Faija hankki piikkarit, että pääsee ylös mäkeä, Eila Rossi kirjoittaa yhdessä kirjeessään.

”Isoisän piti päästä ensimmäisenä. Normaali perheenisä olisi tullut viimeisenä ja huolehtinut muut suojaan. Kertoo paljon Esa Rossin luonteesta”, Antti Matilainen kertoo.

Hän kuvailee isoisäänsä keksijäluonteeksi ja melkoiseksi persoonaksi, joka herätti tunteita puolesta ja vastaan.

Rossi valmisti 1930-luvulla tunnettua Kiva-suksivoidetta, jota Suomen huippuhiihtäjät käyttivät. Voide toi perheelle mukavan elannon.

”Eivät he rikkaita olleet, mutta ei ollut puutetta vehnäjauhoista. 1930-luvun lopulla alkoi rahaa tulla, kun Saksan armeija tilasi Kiva-voidetta.”

”Rasva-Rossi” oli mesenaatti, joka tuki hiihtäjiä rahoillaan ja majoitti kotonaan 1930-luvulla muitakin savolaisurheilijoita, Suonenjoelta kun oli kotoisin. Hänen kortteerissaan vieraili myös iisalmelainen juoksija Martti Matilainen ja todennäköisesti myös hänen kolme veljeään.

”Martti, Kalle ja Jussi edustivat Suomea olympialaisissa eri juoksulajeissa. Veikkaan, että Rosseilla vieraili veljeksistä myös Erkki. Hän oli pika-aituri ja sai SM-pronssia 1934. Erkki aloitti taideopinnot Ateneumissa pari vuotta myöhemmin”, Antti Matilainen kertoo.

”Miten muuten äitini ja isäni, Stadin friidu ja Iisalmen maalaispoika, olisivat kohdanneet?”

Erkki Matilaisen (1913-1986) ja Eila Rossin (1924-2002) kihlajaiskuva vuodelta 1943. Matilaisesta tuli sodan jälkeen taidemaalari, kuvaamataidon opettaja ja kouluneuvos. Rossi oli kotiäitinä neljän lapselle.

Erkki Matilaisen (1913-1986) ja Eila Rossin (1924-2002) kihlajaiskuva vuodelta 1943. Matilaisesta tuli sodan jälkeen taidemaalari, kuvaamataidon opettaja ja kouluneuvos. Rossi oli kotiäitinä neljän lapselle.

Matilainen arvelee, että seurustelu alkoi välirauhan aikana. Sota-ajan kirjeistä vain äidin lähettämät ovat säilyneet, useimmat isän vastauksista eivät.

”Ehkä ne tuhottiin tarkoituksella”, Matilainen pohtii.

Eila Rossi ja Erkki Matilainen avioituivat Suonenjoella juhannuksena 1944. Kirkonkellojen soittoon yhdistyivät kaukaa kuuluvat kunnialaukaukset, Kannaksen tykkitulen taukoamaton kumu.

Puna-armeijan tykistö sylki ammuksia suomalaisten niskaan.

Teräsoven takana on noin kymmenen neliömetrin kokoinen huone ja nurkassa pieni komero. Yhdessä seinässä on matala oviaukko. Valokuvaajan salamavalo paljastaa, että se johtaa käytävään, joka vie toiseen avaraan tilaan.

Sitä Matilainen ei ensikäynnillään huomannut, koska käytävään pääsyn estää edessä oleva vanttera varastohylly.

”Etsijän ja löytäjän iloa”, Matilainen riemuitsee.

Antti Matilainen tutkii vanhaa hyllyä. Pommisuoja on nyt Meri-Infon varastona.

Antti Matilainen tutkii vanhaa hyllyä. Pommisuoja on nyt Meri-Infon varastona.

Sotatalvena 1943 pommisuoja oli todennäköisesti lämmittämätön. Ei ihme, että Eila Rossilla oli päällään kolme vaatekertaa. Suojassa ei ollut mukavuuksia, eikä vessaa.

Faija teki laatikon toiseen päähän, Rossi kirjoittaa yhdessä kirjeessään.

”No pissalaatikon tietysti”, Matilainen tarkentaa.

Aivan kaikki Antti Matilaisen mysteerit eivät ole selvinneet. Etsintäreissuillaan hän törmäsi toiseen, pommisuojalta näyttävään paikkaan joen toisella puolella.

Päiväkoti Mörrintuvan lähellä maan alle vievä luiska päättyy teräsoveen, joka on lukittu suurella munalukolla. Joku vääräleuka on kirjoittanut oven yläpuolelle betoniin sanan ”Työvoimatoimisto”.

Toiseen Antti Matilaisen löytämään pommisuojaan hän ei ole päässyt. Ovi on lukittu.

Toiseen Antti Matilaisen löytämään pommisuojaan hän ei ole päässyt. Ovi on lukittu.

Sari Snellman vahvistaa, että kyseessä on ilmeisesti Imatran Voiman voimalaitoksen työntekijöille tarkoitettu pommisuoja, jonne on kulku myös sisätiloista. Snellman on jopa käynyt siellä.

”Mieheni 40-vuotisjuhlia vietettiin aikoinaan täällä, ja alas pommisuojaan pystytettiin tehtävärata. Suoja on kolme neljä metriä korkea käytävä, jossa on sivuilla looseja”, Snellman kuvailee.

Suoja sijaitsee sen verran kaukana Rossien talosta, ettei se todennäköisesti ollut perheen turvapaikkana pommikoneiden lentäessä Helsingin yllä. Myöskään kirjeen yksityiskohdat eivät täsmää.

”Tämä on poissuljettu. Se ei skulaa”, Matilainen sanoo.

Hän kuitenkin haluaisi päästä sisään.

”Olen kysellyt kaikkialta, mutta kenelläkään ei tunnu olevan avainta.”

Syntynyt 1954 Helsingissä, asuu Lauttasaaressa.

Naimisissa, kolme aikuista lasta.

Eläkkeellä oleva markkinointiviestinnän asiakkuusjohtaja.

Harrastaa paikallista ja sota-ajan arjen historiaa. Tutkii Lauttasaaren historiaa ja kirjoittaa artikkeleita Lauttasaari-lehteen.

Lisää aiheesta