Sodanaikainen Helsinki vilisi sabotöörejä ja kommunistikapinallisia – Monet heistä päätyivät joukkohautaan Malmille - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Sodanaikainen Helsinki vilisi sabotöörejä ja kommunistikapinallisia – Monet heistä päätyivät joukkohautaan Malmille

Fasismin vastustajien muistomerkki paljastettiin 1960-luvulla.

Julkaistu: 7.11.2019 9:30

Malmin hautausmaalla on ”fasismin vastustajien” muistomerkki, jonka alle on haudattu toistakymmentä ihmistä. Keitä he olivat?

Elokuisena yötä vuonna 1941 kolme miestä tunkeutui voimapihtien avulla aidan läpi Pitäjänmäen ammusvarastolle Helsingissä. Patterimäellä oli ilmatorjuntapatteri, jonka läheisyydessä ammusvarasto sijaitsi. Miehet hiipivät kallioon louhittuun varastoon, jossa oli 3 000 ammusta. He jättivät sinne aikapommin, joka räjähti vielä samana yönä.

Joukkiota johti kommunistigangsteriksi luonnehdittu Veikko Pöysti, joka toimi maanalaisessa vastarintaliikkeessä sodan aikana. Pitäjänmäen iskun lisäksi hän teki muitakin tihutöitä. Seuraavan vuoden aikana hän räjäytti yhden yön aikana kahdeksan voimalinjapylvästä Tuusulassa. Valtiollinen poliisi Valpo jäljitti Pöystiä, mutta tämä livahti aina pakoon kuin koira veräjästä.

Veikko Pöysti koki loppunsa Vantaan Hiekkaharjussa.

Malmin hautausmaalla on fasismin vastustajien muistomerkki, jonka alla lepää Veikko Pöysti ja kuusitoista muuta vastarintataistelijaa ja desanttia. Monet kommunistit eivät hyväksyneet jatkosodan hyökkäyssotaa Neuvostoliittoa vastaan ja kieltäytyivät palveluksesta. He vastustivat fasistista Suomea ja yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa.

”Monien kommunistien maailmankatsomus periytyi sisällissodan aikaisista punakaarteista”, sanoo tietokirjailija Atso Haapanen.

Suomen vastarintaliike teki yhteistyötä desanttien kanssa, jotka oli useimmiten pudotettu laskuvarjolla Suomeen joko vakoilemaan tai tekemään tihutöitä.

”Suuremmissa kaupungeissa oli kommunisteja ja käpykaartilaisia, jotka auttoivat desantteja. Neuvostoliitossa tiedettiin näiden apureiden nimiä ja olinpaikkoja ja tietoja välitettiin desanteille. Ei tarkkaan tiedetä, paljonko näitä apulaisia on ollut”, desantteja tutkinut Haapanen kertoo.

Fasismin vastustajien muistomerkin alle on haudattu desantteina tunnetut Heikki Koppalov, Jukka Soininen ja Erkki Polojärvi. Heidät lähetettiin Suomeen tiedustelemaan rautateitä ja ihmisten mielialoja.

”Helsingissä ainakin Malmin lentokentällä oli vakoojia. Kun venäläisiä pommikoneita oli lähestymässä, hävittäjät nousivat Malmilta ilmaan. Silloin pommikoneet kääntyivät takaisin, ja siitä on päätelty, että joku vakooja on heitä varoittanut.”

Teloitettujen nimet on kaiverrettu patsaan jalustaan.

Veikko Pöysti majaili missä milloinkin ja kulki kaupungilla valepuvuissa. Välillä hän oli luutnantti, toisinaan metsuri tai puliukko. Eräs tukikohta hänellä oli Kustaankadulla lastenvaunuverstaassa, jossa hän kunnosti aseitaan.

Asepalvelusta karttelevat käpykaartilaiset asuivat usein korsuissa laitakaupungilla ja ympäri Uuttamaata. Tällaisia korsuja oli Myyrmäessä, Korsossa, Keimolassa ja Laajasalossa. Pöystin lähipiiri vaikutti kuitenkin kivikaupungissa pienellä alueella Kalliossa ja Sörnäisissä. Vilhovuorenkadun Marjatta-talossa asui useita kommunistikapinallisia. Porvoonkadun hattuliikkeessä kokoontui vasemmistolaisia naisia, jotka toimittavat maan alla toimineille miehille vaatteita ja elintarvikkeita.

Aleksis Kiven katu 14:ssä sijaitsi ”monttu”. Se oli salainen tila kerrostalon kellarissa, joka oli tehty lämmityspannun ja savupiipun viereen. Sinne pääsi ryömimällä hiilisäiliön seinään hakatusta aukosta. Montussa Pöysti ja hänen toverinsa valmistivat sabotaasivälineitä ja talonmiehinä työskennelleet naiset toivat heille ruokaa ja sanomalehtiä.

Vastarinta pysyi melko pienenä, eikä Neuvostoliittokaan katsonut järkeväksi tukea kapinallisia. Pöysti lähetti avunpyynnön rajan taakse ja sen toimitti Martta Koskinen, joka on myös haudattu Malmille. Koskinen on viimeinen Suomessa teloitettu nainen. Vastaus rajan takaa kuului, että vastarinta on liian pientä, apua ei anneta, jos toiminta ei kasva.

”Tarkkaa tietoa desanttien ja vakoojien määrästä ei ole, sillä heistä ei ole mitään tilastoja. Kukaan ei tiedä, moniko jäi vapaalle jalalle. Sodan jälkeen moni desantti ilmoittautui, mutta ei heitä enää silloin voitu pidättää”, Haapanen sanoo.

Suomessa teloitettiin talvi- ja jatkosodan aikana lähes 500 desanttia ja vakoojaa ja lisäksi lähes 200 menehtyi muista syistä, kuten tekemällä itsemurhan. 144 tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.

”Jos desantti oli suomalaisessa asepuvussa, hänet tuomittiin vakoilusta. Useimmat teloitettiin. On sellaisiakin tapauksia, joissa desantti on ollut venäläisessä asepuvussa ja silloin hänet tulkittiin sotilaaksi ja kohdeltiin sotavankina.”

Malmin hautausmaasta kirjan kirjoittanut pappi Kai Sadinmaa kertoo, että fasismin vastustajien muistomerkin pystyttäminen ei ollut läpihuutojuttu.

”Teloitettuja pidettiin isänmaan vihollisina, vaikka he itse kokivat taistelevansa vapauden puolesta.”

Pappi Kai Sadinmaan mukaan patsaan paljastustilaisuudessa oli sadoittain väkeä.

Vasta lähes kaksikymmentä vuotta sodan päätyttyä aika oli kypsä muistomerkille. Turvasäilössä olleiden kommunistien perustama Sodan ja Fasisminvastainen työ ry ehdotti muistomerkkiä ja sisäministeriö sen hyväksyikin, mutta kirkolle asia oli vaikeampi pala.

”Kirkon mukaan fasisminvastainen taistelu oli kohdistettu kaikkia kohtaan, jotka kaatuivat ja laittoivat henkensä alttiiksi isänmaan puolesta. Etenkin kirkko vastusti sanaa fasismi.”

Lopulta muistomerkki paljastettiin teloitettujen haudalla syyskuussa 1963. Paljastustilaisuudessa oli sadoittain yleisöä.

Veikko Pöysti koki loppunsa Hiekkaharjussa, joka on nykyisin osa Vantaata. Hän oli hankkinut tukikohdakseen omakotitalon pellon laidalta. Jouluaaton aattona 1942 Valpo oli saanut vihiä Pöystin olinpaikasta ja talo piiritettiin. Ankaran tulitaistelun aikana Pöysti ampui poliisin ja haavoitti kolmea.

Hänen kuolemastaan liikkuu monia tarinoita. Hänen toverinsa kertoivat, että Pöysti ampui itsensä tai puukotti itsensä kuoliaaksi. Valpon valokuvista taas näkyy, että hänellä on monia luodinreikiä rinnassa.

Pöystin kanssa samassa haudassa lepää lukuisia hänen ystäviään ja taistelutovereita. Eräs heistä on Martti Koivistoinen, joka oli mukana Pitäjänmäen ammusvaraston räjäytyksessä. Myöhemmin pidätystilanteessa hän surmasi poliisin Ratakadulla. Koivistoinen teloitettiin elokuussa 1942 Malmin ampumaradalla. Matkalla hän oli rauhallinen ja jutteli niitä näitä vartijoiden kanssa.

Kuolemantuomiota luettaessa hän katseli taivaalle ja puiden latvoja. Kun kiväärit ladattiin, hän huusi: ”Alas Hitler!”.

Lähteinä käytetty mm. Jukka Rislakki: Maan alla (Love Kirjat, 1985), Atso Haapanen: Viholliset keskellämme - desantit Suomessa 1939-1944 (Minerva, 2012), Kai Sadinmaa: Kuolleiden kirja (Into, 2019)

Lisää aiheesta