Britit purkivat Lars Sonckin arvohuvilan Kaivopuistosta 1970-luvulla, eikä skandaali ole unohtunut helsinkiläisiltä

Julkaistu:

Britannian suurlähetystö osti Villa Baumgartnerin vuonna 1972. Pian sen jälkeen huvila purettiin, ja tontti seisoi tyhjillään 1990-luvun vaihteeseen asti, jolloin Britannian nykyinen suurlähetystörakennus valmistui.


Britannian suurlähetystön residenssi Itäinen puistokatu 15:ssa avautui yleisölle perjantaina 18. lokakuuta. Myös HS esitteli upean 1900-luvun alkupuolen huvilan, joka on palvellut suurlähettilään virka-asuntona vuodesta 1926.

Kuten niinä muutamina muinakin kertoina, kun talo on vuosien varrella ollut avoinna yleisölle, tutustumiskierrosten aikana nousi esille naapuritontilla sijainneen Villa Baumgartnerin kohtalo.

Tunnetun arkkitehdin Lars Sonckin suunnittelema huvila rakennettiin samoihin aikoihin 1910-luvulla kuin vieressä sijaitseva residenssirakennus. Rakennus oli naapuruston muiden huviloiden tapaan jugendtyylinen.

Britannian suurlähetystö osti Villa Baumgartnerin vuonna 1972. Pian sen jälkeen historiallinen huvila purettiin, ja tontti seisoi tyhjillään 1990-luvun vaihteeseen asti, jolloin Britannian nykyinen suurlähetystörakennus valmistui.


”Huvilasta puhutaan joka kerta, kun kaupunkilaiset pääsevät tutustumaan residenssiin. Jännä kyllä, monet muistavat yhä vanhan rakennuksen”, kertoo residenssistä ja sen tapahtumista vastaava Niina Lemettilä.

”Monet järkyttyivät, kun rakennus purettiin. Kyse oli yhdestä Helsingin merkittävimmistä paikoista, ja tilalle rakennettiin melko moderni rakennus.”

Brittilähetystön näkemys oli aikanaan ja on edelleen se, että huvila oli vaurioitunut sodassa niin pahoin, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa se. Rakennus ei myöskään olisi soveltunut hyvin lähetystökäyttöön.

Villa Baumgartner valmistui vuonna 1913. Huvilan tontti oli lohkottu isosta maapalstasta, jolla sijaitsi aikanaan venäläisen ruhtinattaren Zineida Jusupovin englantilainen maisemapuutarha ja hänen rakennuttamansa huvila Villa Rauhaniemi.

Viereiselle tontille nousi vuonna 1918 liikemies Severi Damstenin rakennuttama, arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema huvila, josta tuli kahdeksan vuotta myöhemmin Britannian suurlähetystön residenssi. Korttelin kolmannelle tontille valmistui vuonna 1917 niin ikään Eklundin käsialaa oleva jugendhuvila.

Kolmannen huvilan rakennutti tohtori J-L Lydecken. Rakennus vaurioitui sodan aikana, ja Ranskan suurlähetystö osti ja purki sen 1940-luvun lopulla. Vuonna 1950 rakennuksen paikalle valmistui Ranskan nykyinen suurlähetystö.

Jotta Villa Baumgartner ei olisi kokenut Lydeckenin huvilan kohtaloa, se luokiteltiin ”rakennustaiteelliseksi muistomerkiksi, jonka purkaminen ei saa tulla kysymykseen”.

Siitä huolimatta vielä 1970-luvun alussa omistaja saattoi lain mukaan vain ilmoittaa maistraatille, että haluaa purkaa talonsa. Kun Britannian suurlähetystö osti huvilan Baumgartnerin perikunnalta, asemakaavoittajat yrittivät neuvotella uuden omistajan kanssa.

Esitys oli, että vanha huvila säilytettäisiin, ja lisärakennus sijoitettaisiin sen viereen samalle tontille. Tämä ei lähetystölle kelvannut.


Rakennuksen purkaminen herätti paljon kielteistä huomiota. Brittien ylimielisenä pidetty käytös pahoitti monen mielen, ja suurlähetystö joutui selittelemään skandaalia monta kertaa.

Puretun huvilan tilalle aiotun uuden lähetystörakennuksen suunnittelu viivästyi. Lopulta se valmistui vasta vuonna 1990. Rakennuksen suunnitteli englantilainen arkkitehti Steven Quinlan.

Kuutiomainen rakennus edustaa 80-lukulaista tyyliä. Julkisivut ovat harmaata Kurun graniittia, ja rakennuksen huipulla on kaareva lasiarkadi, joka yleistyi samoihin aikoihin muun muassa kauppakeskusten käytävien kattomuotona.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Antti Mannisen kirjaa Puretut talot – 100 tarinaa Helsingistä.