Kitaravirtuoosi Petteri Sariolan elämä oli yhtä keikkaputkea ja bilettämistä, vaikka mies oli jo aivan loppu: Yhtäkkiä kaikki pysähtyi

Julkaistu:

Kitaravirtuoosi Petteri Sariola nousi maailmanmaineeseen omaperäisellä soittotekniikallaan. Raju työtahti ja taiteellinen kunnianhimo polttivat miehen kuitenkin loppuun uran alkuvaiheessa.


Vuonna 2006 Petteri Sariola oli vielä käynnistämässä uraansa muusikkona, kun hän päätti aloittaa videoiden kuvaamisen Youtubeen. Näillä videoilla Sariola esitteli erikoista soittotekniikkaansa, jossa kitaran kieliä näppäillään sormilla perinteisen sointujen soiton sijasta.



Sorminäppäryyden lisäksi Sariola luo soitossaan yhdellä kitaralla kokonaisen bändin kuuloisen äänimaailman. Tätä tyyliä voi kuvailla perkussiiviseksi fingerstyle-soitoksi. Hän soittaa kitaraansa ikään kuin lyömäsoittimena tuoden sieltä esiin basso- ja virvelirummut sekä haitsun iskuja. Rytmin päälle hän kokoaa bassolinjat sekä melodiakulut.


Videot keräsivät nopeasti suosiota, ja maailma janosi lisää tämän huikea tekniikkataiturin taidonnäytteitä. Pian Sariolalla olikin tiedossa keikkoja Yhdysvaltoja ja Japania myöten. Sittemmin videot ovat keränneet jo yli miljoona katsomiskertaa.

34-vuotiaaksi Sariola on ehtinyt paljon. Hän on juhlinut 10-vuotista uraansa, tehnyt neljä levyä ja tuhansia keikkoja. Mutta menestys ei ole tullut helpolla.

Sariolan lapsuudessa musiikkia oli aina ympärillä. Siitä pitivät huolen musikaaliset vanhemmat. Sariolan äiti Eeva-Leena Pokela on tunnettu laulaja ja säveltäjä, isä Raimo Sariola sellisti.

”Meillä oli perheessä tapana kuunnella musiikkia olohuoneessa ja tanssia yhdessä”, Sariola kertoo studiollaan Olarissa.

Petteri kulki lapsena usein äitinsä mukana keikkareissuilla ja päätyi myös pienenä poikana mukaan lavalle esiintymään. Hän oli lapsena hyvin ylpeä siitä, että muut lapset tiesivät hänen äitinsä. Keikkaelämään kuului kuitenkin myös niitä ikäviä puolia.

”Useasti oli niin, että toisten lasten vanhemmat olivat todistustenjaossa mutta omat vanhemmat ei.”

Jostain joutuu olemaan pois, jos työ on jatkuvaa keikkailua.

Vuonna 1995 vanhemmat erosivat. Se oli Sariolalle kova paikka, varsinkin kun lapset joutuivat muuttamaan lintukotomaisesta Espoon Lintuvaarasta Helsingin keskustaan. Sopeutuminen ei ollut helppoa, ja hän vietti paljon aikaa itsekseen.

Vanhempien ero tuli hänelle yllätyksenä. Lapselle kotielämä oli näyttäytynyt ruusuisena ja auvoisena. Muutosten aikaan kitarasta tuli Sariolalle pelastus ja apu vaikeiden tunteiden käsittelyyn.


”Kitara antoi sen äänen ja tavan selvitä siitä kaikesta. Se oli tapa purkaa ja ilmaista itseään”, Sariola sanoo.

Kotona lapsille ei koskaan varsinaisesti suositeltu muusikoksi ryhtymistä. Lopulta kävi kuitenkin niin, että Petterin lisäksi isosisarukset Jyri Sariola ja Soila Sariola päätyivät musiikin pariin.

Heti kun Sariola sai lukio-opintonsa ja opinnot Helsingin pop jazz -konservatoriosta päätökseen, hän alkoi keskittymään uraansa. Aiemmat kipuilut klassisen ja rockimman tyylin välillä olivat auttaneet löytämään oman tyylin, josta hän myöhemmin tulee tunnetuksi. 23-vuotiaana Sariola julkaisi Silence! -nimisen sooloalbuminsa.

Uran kannalta kaikki näytti erittäin lupaavalta, mutta kulissien takana Sariolan elämä alkoi lähteä käsistä.

”Elämä oli pelkkää duunia ja bilettämistä.”

Pitkiä päiviä uuden levyn teossa, paineita saada uutta luotua ja loputtomia keikkaputkia. Pitkät ja stressaavat työpäivät veivät kaiken energian ja päihteet tuntuivat olevan ainut keino rentoutua. Todellisuudessa nekään eivät auttaneet.

26-vuotiaana Sariola oli palanut täysin loppuun. Päihteet olivat muuttuneet rentoutumiskeinosta ongelmaksi. Peli oli pakko viheltää poikki ja sooloura meni tauolle.

Burnout oli tulosta vauhtisokeudesta, Sariola pohtii nyt.

”Taiteelliset ambitiot oli todella korkealla. Ja toisaalta levy-yhtiöllä ja keikkamyynnillä olivat omat intressinsä.”

Koneisto ei ollut pysähtynyt, vaikka Sariola oli yrittänyt vihjata huolia jaksamisestaan.

Uupumisen jälkeen Sariola keskittyi hoitamaan itsensä kuntoon. Hän aloitti säännöllisen urheilun ja terapiassa käymisen. Siellä vyyhti alkoi purkautumaan, tasapaino löytyi ja ahdistus alkoi vihdoin helpottamaan.

Uran kanssa suunta oli vielä kuitenkin hukassa. Kuin tilauksesta ilmestyi mahdollisuus lähteä Japaniin, jossa Sariola oli keikkaillut vuosia aiemmin. Täysin yllättäen Japanissa olikin vastassa vahva fanikunta.

Reissu laittoi ajattelemaan. Ei voi pitää itsestäänselvyytenä sitä, että saa tehdä haluamaansa työtä tällä tavalla, Sariola sanoo.

Reissun päätteeksi vuonna 2013 Sariola teki cover-levyn suoraan suoraan japanilaiselle King Recordsille. Levyn teko sai hänet palaamaan tosissaan takaisin omien sävellystensä pariin

Jotain oli nimittäin jäänyt aiemmin kesken. Sariola oli jo uransa alussa päättänyt tehdä levytrilogian ja nyt hän oli valmis päättämään työnsä. Vuonna 2017 Sariola julkaisi viimeisimmän soololevynsä Resolution. Yhdessä Silence!- ja Phases-levyjen kanssa se muodostaa trilogian ihmiselämästä teemoinaan syntymä, aikuisuus ja kuolema. Kuolemasta kertova Resolution keräsi huomattavan paljon kehuja, esimerkiksi Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Samuli Tiikkaja antoi sille täydet viisi tähteä.

Kun Sariolan elämä viime vuosikymmenen vaihteessa oli vaikeimmillaan, hänen kotinsa oli muuttunut musiikkitavaraa täynnä olevaksi loukoksi. Siellä oli lopulta sietämätöntä elää.

Työelämässään hän eristäytyi kollegoista ja piireistään. Hänen oli vaikea suhtautua ympäristöönsä ja tuntea kuuluvansa porukkaan.

”Elämä oli silloin epätasapainossa ja suhtauduin kaikkeen ja kaikkiin älyttömällä varauksella”, Sariola sanoo.

”Voi olla että saatoin olla vähän kusipää silloin.”

Nykyään Sariola vaikuttaa soolouransa lisäksi useissa kokoonpanoissa ja kipuilu muiden kanssa työskentelemisestä on helpottanut. Avainasemassa on ollut avoimuus ihmisten kohtaamisessa.


Vuoden alussa Sariola muutti uuteen studioon Espoon Olariin. Mimix Studion tiloissa hän työskentelee yhdessä muun muassa veljensä Jyri Sariolan kanssa. Tällä hetkellä työn alla on ensi vuonna ilmestyvä live-albumi, joka kootaan yli 70 keikan tallenteista.

Viimeisen vuoden aikana Sariolan elämä on jälleen mullistunut. Vuoden alussa hänestä tuli isä, ja lokakuussa perheellä on edessä muutto takaisin Espooseen. Tyttö tarvitsee oman pihan, Sariola perustelee.

”Vuosi on ollut haastava, kuten pienen lapsen kanssa usein on, mutta isänä oleminen on kyllä parasta ikinä. Perheen perustaminen on ollut yksi suurimmista unelmistani.”

Viime aikoina Sariola on ottanut enemmän aikaa perheelleen, kun työkin on sen sallinut. Syksyllä hän lähtee konserttisalikiertueelle Elastisen kanssa, ja se taas tarkoittaa monia iltoja poissa kotoa. Tärkeintä on löytää tasapaino kodin ja työn välillä ja muistaa pitää myös itsestään huolta, Sariola sanoo.

Hän on vakuuttunut siitä, että nuoruuden ongelmat jaksamisen kanssa on nyt selätetty.