Tätä kahvitupaa ei edes mainosteta: Viikissä on salainen aarre, jonka juuret johtavat vuoteen 1940 - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Tätä kahvitupaa ei edes mainosteta: Viikissä on salainen aarre, jonka juuret johtavat vuoteen 1940

Viikin kahvitupa sijaitsee Viikintien varressa lähellä Vanhankaupunginkoskea.

Julkaistu: 28.9.2019 13:24

Tiina Pihlajaniemen isä meni aikanaan kauppaamaan kassakonetta viikkiläiseen kuppilaan. Nyt kahvila on ollut perheen omistuksessa yli 40 vuotta.

Pieni vaaleanvihreä talo seisoo sen verran kaukana ohi kulkevasta Viikintiestä, että monelta kiireisemmältä kulkijalta paikka jää todennäköisesti huomaamatta.

Ne jotka hiljentävät kaasujalkaa ja laittavat vilkun päälle tupaa lähestyessään, tietävät minne ovat tulossa. Se selviää myös ovikatokseen kiinnitetystä kyltistä, jossa lukee kissan kokoisin kirjaimin kahvitupa.

”Me olemme täällä vähän jemmassa. Meillä ei ole kylttejä tai mitään. Olemme huonoja mainostamaan. Äiti otti jo aikanaan sen linjan”, sanoo kahvituvan yrittäjä Tiina Pihlajaniemi.

Asiakkaita tuntuu silti riittävän. Syyskuisena aamupäivänä ovi käy melko taajaan. Sisään lampsii työmiehiä, jotka tervehtivät, nappaavat vitriinistä leivän ja lorottavat kahvipannusta kahvia mukeihinsa.

”Vähän liian hyviä noi teidän sämpylät”, joku kehaisee.

Äidin linja on pitänyt myös myytävissä tuotteissa. Leivän välissä on juustoa, kinkkua, paksu siivu makkaraa ja monessa myös kananmunaa. Leipien ja sämpylöiden lisäksi valikoimaan kuuluu muun muassa täytettyjä lihapiirakoita, lettuja, pullia, munkkeja ja viinereitä, kuin vanhassa huoltamobaarissa ikään.

Tiina ja Vesa Pihlajaniemi ovat pyörittäneet Viikin kahvitupaa kaksin vuodesta 2010.

”Kahvila on ollut meidän suvullamme 41 vuotta. Ensin tämä oli äidilläni 20 vuotta, ja nyt minulla ja miehelläni on meneillään 21. vuosi”, Pihlajaniemi kertoo.

Kun Pihlajaniemi 90-luvun lopussa otti kahvilan hoitaakseen, hän yritti ujuttaa sämpylöiden väliin vihreitä asioita ja esimerkiksi trendikästä mozzarellaa. Vuosien varrella tarjontaa on koitettu uudistaa myös patongeilla ja kolmioleivillä, mutta kehnolla menestyksellä.

”Suhtautuminen on ollut vähän, että älä sinä tyttö tule tänne sotkemaan meidän juttuja. Eikä ole auttanut. Heti jos joku tuote poistetaan listalle, sitä aletaan kysellä. Tässä toimii kysynnän ja tarjonnan lait”, Pihlajaniemi sanoo.

Viikin kahvituvan tarjonnassa ei kikkailla ruokatrendeillä. Leipien välissä on tuhdisti perusjuustoja, kinkkua ja makkaraa.

Aiemmin tarjolla oli myös lounasta, mutta 1,5 vuotta sitten Pihlajaniemi ja hänen puolisonsa ja yhtiökumppaninsa Vesa Pihlajaniemi päättivät luopua siitä. Edelleen ovelle tulee lounaan kyselijöitä, jotka kääntyvät kannoillaan, kun kuulevat, ettei sellaista enää tarjota.

Silti vaikea päätös on kannattanut. Pihjalaniemet ehtivät nyt jutella paremmin asiakkaiden kanssa. Heillä riittää kerrottavaa, myös tarinoita kahvituvan historian varrelta.

”Täällä käy paljon asiakkaita, jotka kertovat käyneensä täällä jo aikanaan isoisänsä kanssa kahvilla”, Pihlajaniemi kertoo.

Kahvilatoiminnan historia Viikissä Vanhankaupunginkosken läheisyydessä sijaitsevalla tontilla ulottuu aina vuoteen 1940.

Viikin kahvituvan eteisen seinällä on kuvia kahvilan historiasta. Myös kahvilan seinillä voi katsella kuvia Helsingin historiasta.

”Tämän kiinteistön omistajan mummo piti kahvilaa tuossa pihalla olleessa rakennuksessa. Vuodesta 1960 kahvila on toiminut tässä vanhassa asuinrakennuksessa”, Pihlajaniemi kertoo.

Kahvila päätyi Pihlajaniemen äidille Kirsti Kalliolle vuonna 1978 sattuman kautta.

”Isäni oli myyntimies, ja hän meni paikan silloiselle omistajalle kauppaamaan kassakonetta. Omistaja vastasi tarjoukseen, että eikun osta sinä tästä baari. Isä vastasi, että odotapa hetki ja soitti äidilleni. Viikon päästä tämä oli meidän”, Pihlajaniemi kertoo.

Äiti oli pyörittänyt aiemmin baaria Kalliossa. Pihlajaniemi ei tiedä millä nimellä paikka aiemmin toimi, ehkei sillä edes ollut virallista nimeä. Hänen äitinsä kuitenkin rekisteröi heti alkuun nimen kahvitupa.

Pihlajaniemi oli ensimmäistä kertaa töissä äitinsä kahvilassa 14-vuotiaana kesällä 1979. Välillä hän on ollut töissä myös muualla, mutta hän on silti tehnyt töitä kahvituvassa viidellä vuosikymmenellä.

”Ensi vuonna voin sanoa, että olen ollut täällä töissä kuudella vuosikymmenellä”, 54-vuotias Pihlajaniemi sanoo.

Jos vihreä puutalo on vuosikymmenien saatossa pysynyt entisellään ulkoapäin, eipä isompia muutoksia ole tapahtunut seinien sisäpuolellakaan. Kahvilan seinissä on yhä samat puupaneelit kuin vuonna 1978. Myös pöydät ovat samat.

”Kun vuonna 1999 aloitin, ajattelin että kauhea kuinka tämä on vanhanaikainen. Nyt ajattelen, että onpa tämä retro”, Pihlajaniemi sanoo.

Moni kahvituvan asiakkaista pitää Viikin kahvituvan tunnelmaa kaurismäkeläisenä.

Asiakkaiden mielestä juuri se on osa paikan viehätystä. Moni on todennut, että paikasta tulee heille mieleen Kaurismäen veljesten elokuvien tummasävyinen maailma.

”Kerran tänne eksyi sattumalta saksalainen pariskunta, jotka ovat Kaurismäki-faneja. He olivat kiertäneet Suomessa paikkoja kaurismäkeläisiä miljöitä etsien. Koskenrannassa käydessä vaimolle tuli pissahätä, ja he tulivat tänne. Ovella he olivat, että oh my good, tämä paikka on niin kaurismäkeläinen”, Pihlajaniemi muistelee.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?