Ääni puhelimessa sanoi, ettei olisi enää elossa ilman Raijaa: Moni vanhus on täysin yksin ja raastavimpia ovat aamuyön tunnit

Julkaistu:

Aamukorvan vapaaehtoiset vastaavat puhelimeen juuri silloin, kun moni seniori tuntee itsensä kaikkein yksinäisimmäksi.


”Aamukorva, hyvää huomenta.”

Näin Raija, 67, vastaa puhelimeen useita kertoja niinä aamuina, kun hän toimii vastaajana HelsinkiMissio-järjestön Aamukorva-puhelimessa.

Puhelimeen voivat soittaa yli 60-vuotiaat päivän aikaisina tunteina, viidestä kahdeksaan. Niiden tuntien aikana Raija tai joku muu vapaaehtoisista vastaajista kuuntelee, mistä soittajat haluavat puhua.

Raija ensiintyy jutussa poikkeuksellisesti pelkällä etunimellään. HelsinkiMissio on sitoutunut Puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukunnan (PuhEet) periaatteisiin, joista yksi on anonymiteetti sekä yhteydenottajan että päivystäjän osalta.

Näin pyritään varmistamaan, ettei kumpikaan osapuoli tiedä, kenen henkilökohtaisista asioista puhelimessa puhutaan.

Vapaaehtoiset vastaavat puheluihin Helsingistä, mutta soittajia maantiede ei rajoita. Puheluita tulee ympäri Suomea.

Useimmista huomaa, että he soittavat yksinäisyytensä vuoksi, Raija sanoo. Monet haluavat puhua aivan arkisista asioista. Sellaisista, mistä moni puhuu vaikkapa perheenjäsentensä kanssa: mitä söi aamupalaksi tai mitä ruokaa aikoo illalla laittaa.

”Silloin huomaa, että kysymys on vain siitä, että on tärkeätä, että joku kuuntelee.”

Yksinäisyyden lievittäminen on Aamukorvan tärkein tavoite. Juuri aamut ovat niitä hetkiä, jolloin moni seniori kokee itsensä kaikkein yksinäisimmäksi, Aamukorvan toiminnasta vastaava Marjut Puisto sanoo.

”Ikääntyminen tuo usein tosi suuria muutoksia elämään.”

Esimerkiksi liikuntakyvyn heikkeneminen ja työelämän päättyminen voivat sulkea neljän seinän sisälle. Muita ihmisiä tapaa yhä harvemmin, ja samalla monilla muuttuu myös vuorokausirytmi: petiin mennään aikaisin, ja unta ei riitä aamuisin kovin pitkälle.

”Kun herää jälleen kerran uuteen aamuun ja tietää, mitä on tulossa, eli että tulossa ei ole mitään, moni kaipaa, että voi jutella jollekin.”

Vaikka puhelut soitetaan anonyymeina, vapaaehtoisena toimiva Raija huomaa, että moni sama soittaja ottaa linjalle yhteyttä usein. Monesti soittaja sanoo, että päivän sai taas käyntiin, kun puhui elävän ihmisen kanssa. Moni soittaa vain kertoakseen, että on herännyt.

”Se saattaa olla ainut ihminen, jonka kanssa soittaja puhuu päivän aikana”, Raija sanoo.

Jos hän kuulee, että ihminen puhelimen toisessa päässä on kovin ahdistunut, juttelu menee usein myös arjen asioita syvemmälle.

”Äkkiä rupeaa tulemaan elämäntarinaa.”

Raija korostaa, ettei puhelimeen vastaavien vapaaehtoisten ole tarkoitus antaa neuvoja. Sitä painotetaan myös vapaaehtoisten kouluttamisessa.

”Me emme ole mitään psykologeja, emmekä mielenterveyshoitajia.”

”Me vain kuuntelemme.”

Jos vapaaehtoisesta tuntuu, että soittaja tarvitsee syvempää apua, hän tarkistaa päivystyshuoneen luettelosta sopivan auttavan tahon. Jos soittajalla on ollut esimerkiksi seksuaalielämässään ongelmia, joita ei ole päässyt purkamaan, Raija on ohjannut soittajan eteenpäin Sexpo-järjestön puheille.

He, jotka haluavat keskustella uskonnon kysymyksistä, Raija ohjaa ottamaan yhteyttä esimerkiksi kirkon auttaviin puhelimiin.

”Kysymykset ovat myös aika hyvä väline ihmiselle, jos on lukkiutunut. Jos kysyy jotain, että oletko tullut ajatelleeksi esimerkiksi sitä tai tätä, se ajaa ihmistä eteenpäin omassa ajattelussaan.”

Keskusteluyhteyden saaminen auttavan puhelimen kautta on Raijan mielestä tärkeää myös siksi, että avun saaminen ja hakeminen muuta kautta voi olla joskus haastavaa.

Monesti puheluissa tulee ilmi, että soittaja on esimerkiksi mielenterveyskuntoutuja.

”Se on saanut minut ajattelemaan sitä, että tuo mielenterveyspuoli on meillä aika heikoissa kantimissa. Olen siitä puhelimessa jutellut, ja monet sanovat, että se on todella vähäistä se apu, mitä saa.”

Raija aloitti Aamukorvan vapaaehtoisena kolme ja puoli vuotta sitten pian sen jälkeen, kun oli jäänyt päivätyöstään eläkkeelle. Hän päivystää puhelimessa noin yhtenä aamuna kuussa.

Myös HelsinkiMissio suosittelee, että vuorojen välille jäisi tarpeeksi aikaa. Vapaaehtoisten ei ole tarkoitus kuormittua työstä itse.

Raija lähti mukaan, koska halusi olla avuksi yksinäisyyttä kokeville.

”Jos oikein perimmäistä tarkoitusta mietin omalta osaltani, niin kyllä minä ajattelen, että meidän ihmisten kuuluisi olla hyviä toisillemme. Tämä on ehkä yksi keino osoittaa myös itselleni se, että voin olla hyvä toiselle ihmiselle.”

”Muotoja voi olla vaikka kuinka monenlaista, tämä on ollut minulle hyvä.”

Yhden saamistaan palautteista Raija muistaa edelleen selvästi. Siinä puhelussa linjalle yhteyttä ottanut nainen sanoi, että on soittanut linjalle joka aamu viimeisten kymmenen vuoden ajan.

”Hän sanoi, että ei olisi tässä maailmassa, jos teitä ei olisi siellä vastaamassa puhelimeen.”

Sellaista palautetta ei unohda.