Lounastunnilla pornoelokuviin: 1970-luvulla Helsingissä esitettiin päivisin pornoelokuvia täysille saleille

Julkaistu:

Kultavuosina Helsingissä toimi kymmenkunta elokuvateatteria, jotka esittivät päivisin pehmopornoa.


Elokuvavuosi 1968 on täynnä huikeita teoksia, jotka ovat pitäneet pintansa klassikoina aina nykyaikaan asti. Helsinkiläisissä teattereissa esitettiin muun muassa elokuvia 2001: Avaruusseikkailu, Täällä Pohjantähden alla ja Apinoiden planeetta.

Helsinkiläiselle Harri Lassilalle jäi kuitenkin parhaiten mieleen saksalaistuotanto Helga. Juonta elokuvassa ei sen pahemmin ollut, mutta ei se Lassilaa ja toveriaan kiinnostanut. Elokuviin mentiin katsomaan, josko siellä näkyisi jotain naiskehon osasta.

”Muistan tuon tunnelman todella hyvin. 14-vuotiaina jännitettiin, että mitähän se filmi pitää sisälleen, se oli meille niin iso juttu”, nyt 65-vuotias Lassila kertoo.

Päästäkseen sisälle elokuviin pojat laittoivat Lassilan kertomuksen mukaan kenkiensä alle koroketta. Mutta harmillisesti seksuaalivalistuksena markkinoitu elokuva oli paljon vähemmän jännittävä kuin mitä pojat olivat hekumoineet. Suurin osa elokuvasta käsitti lääketieteellistä kerrontaa naisen kehityksestä.

Elokuvan mainoksessa 2. helmikuuta Helsingin Sanomissa katsojia varoiteltiin mahdollisesta pyörtymisestä. Tällaistakaan ei Lassilan mukaan päässyt käymään, sillä paljon puhuttu synnytyskohtaus oli hyvin nopeasti ohi.

”En usko että sillä oli mitään valistavaa vaikutusta. Lähinnä meitä nauratti.”

Helga oli yksi monista Helsingin elokuvateattereissa pyörineistä aikuisten elokuvista. Vuonna 1968 mainostettiin muun muassa elokuvia Erotiikan ruoska, Uhkean yön alastomat leikit ja Onnelliset Alastomat.

Elokuvat oli kielletty alaikäisiltä, ja ikärajoja valvottiin tiukasti. Lassila muistelee, että esimerkiksi Pohjoisesplanadilla sijainnut La Scala -elokuvateatteriin ei alaikäisillä ollut mitään mahdollisuutta päästä sisälle. Cavoniuksen talossa sijainnut teatteri oli yksi niistä harvoista elokuvateattereista, joissa tuon aikaisia pornoelokuvia esitettiin. Scalasta muotoitui myöhemmin lähes kokonaan eroottisille elokuville ja strip tease -esityksiin erikoistunut teatteri.

Elokuvia mainostettiin lehdissä stimuloivin sanankääntein. Sanovat sitä synniksi on ollut aikanaan ”rohkea sexaatio” ja Onnellisissa Alastomissa on ”naisia, joilla on kaikkea paitsi ei vaatteita”. Markkinointipuheet olivat huikentelevia, mutta puritaanisessa Suomessa valkokankaalla näytettävä meno oli hyvinkin kesyä.

Elokuvien historiaa tutkinut Urmas Hilapieli kertoo, että länsinaapurissa Ruotsissa elokuvien sisältö oli jo aivan toisenlainen.

”Tukholmassa pelkästään pornoa näyttäviä elokuvateattereita oli 1960–1970-luvuilla kolmisenkymmentä ja niissä näytettiin kovempaakin aineistoa.”

Suomessa näytetyt elokuvat olivat lähinnä eroottisia ja korkeintaan pehmopornoa. Se ei kuitenkaan hidastanut elokuvien suosiota, sillä usean vuosikymmenen ajan eroottiset filmit vetivät muuten alhossa olleet elokuvateatterit täpötäyteen.

”Elokuvien luokittelu on haastavaa. Onko kyseessä pornofilmi, seksielokuvat vai vain elokuvat, joissa on eroottisia elementtejä. Aikoinaan kiihkeät suutelukohtauksetkin aiheuttivat pahennusta ja johtivat sensuuriin”, Hilapieli pohtii.

Yleensä pornoelokuvia näytettiin teattereissa niin sanotuissa non stop -näytöksissä. Saliin saattoi mennä sisälle ja poistua keskenkin elokuvien. Tyypillisesti porno kuului teatterien päiväohjelmistoon. Esimerkiksi Scalassa pornonäytökset aloitettiin arkisin kello 10. Näytökset olivat usein suosittuja ja salit lähes täynnä. Monet katsojat olivat kanta-asiakkaita ja lähes kaikki miehiä.

La Scala, Eteläesplanadilla toiminut Kit-Cat ja Yrjönkadulla toiminut Edison mainostivat hyvin aktiivisesti eroottista ohjelmistoaan. Helsingissä pornoa pääsi vuosina 1960–1980 katsomaan noin kymmenessä teatterissa. Suurin osa toimi iltaisin kokopitkien elokuvien teatterina.

Myös Mannerheimintien tunnetussa elokuvateatterissa Coronassa oli pornonäytöksiä, mutta se tunnettiin kuitenkin paremmin laatuelokuvien iltanäytöksistä.

Isolla Roobertinkadulla toiminut elokuvateatteri Astor sen sijaan toimi päivisin nimellä Kino Takaportti. Erotiikkanäytöksiin kuljettiin tuolloin sisäpihan kautta, ja pääovet olivat käytössä vain ilta-aikaan.

Tyypillistä tuon ajan pornoelokuville oli huono kuvanlaatu, köykäinen juoni ja halpa tuotanto. Hilapielen mukaan elokuvia tuotiin erityisesti Tanskasta, Ruotsista ja Saksasta, joissa lainsäädäntö oli suopeampi. Jonkin verran Helsingissä nähtiin myös ranskalaisia tuotoksia.

Elokuvat saattoivat olla kestoltaan noin 20–30 minuuttisia. Suomen teatteriesityksiä edelsi aina ennakkosensuuri, jonka jälkeen elokuvat saattoivat lyhentyä alkuperäisestä muodostaan. Yhdyntöjä tai suoranaista alastomuutta ei Suomen valkokankailla näytetty.

1960-luvun loppupuolella asenteet alkoivat seksuaalisen vallankumouksen jälkimainingeissa lieventyä. Kentälle alkoi ilmestyä myös kotimaista tuotantoa ja seksi alkoi näkymään myös muualla kuin eroottisessa elokuvassa.

”Esimerkiksi Käpy selän alla (1966) ja Jörn Donnerin ohjaama Sixtynine 69 (1969) erosivat tyystin vuosikymmenen alun elokuvista. Taustalla oli tietoistakin provosointia”, Hilapieli sanoo.

1970-luvulla seksiä ja alastomuutta näkyi jo laajemmin, usein puettuna komedialliseen asuun.

”Ilmiönä porno on yhtä vanha kuin elokuva itse. Helsingissä esitettiin jo vuonna 1902 tanskalaissyntyisen elokuvateatterimiehen toimesta iltanäytöksiä herrasmiehille.”

Toiminta lopetettiin siveettömyyteen vedoten ja tanskalaismies häädettiin kaupungista.

Pornoelokuvien kultakausi Helsingin elokuvateattereissa asettui 1970-luvulle. Vielä seuraavallakin vuosikymmenellä elokuvia esitettiin täysille saleille, mutta alamäki alkoi VHS-kasettien yleistyessä.

Videoiden tultua pornon katseleminen ja levittäminen siirtyi pornokauppoihin. Siellä tarjolla oli niin sanottua kovempaakin kamaa, yleensä tiskin alta, Hilapieli kertoo. Poliisiratsiat pornokaupoissa olivat 80-luvulla tavallisia.

Monille elokuvateattereille pornofilmit olivat elintärkeä kassamagneetti, joilla ne sinnittelivät elossa vuosikymmenen tai pari. Lopulta VHS tappoi pornoelokuvateatterit, mutta samalla se siirsi ajasta ikuisuuteen myös ennakkosensuurin.


Oikaisu 7.9. kello 12.21: Artikkelissa kerrottiin aiemmin elokuvateatteri Coronan sijainneen Eerikinkadulla, kun sen nimisen elokuvateatterin osoite oli Mannerheimintiellä. Eerikinkadulla sen sijaan toimivat Corona-niminen baari ja elokuvateatteri Orion. Elokuvateatteri Astorin osoite oli Iso Roobertinkatu, tässä yhteydessä virheellisesti mainittu Adlon taas oli Töölössä.