Alppila Basket ei ole aivan tavallinen koripalloseura: ”Jos me voitetaan tää, me ollaan legendoja”

Julkaistu:

Alppila Basket tarjoaa nuorille mahdollisuuden tavoitteelliseen kilpaurheiluun ilman, että siitä joutuu maksamaan suuria rahasummia.


Energiaa riittää ja äänitasot ovat korkealla, kun joukko 10–11-vuotiaita poikia pomputtaa koripalloa Alppilan kirkon liikuntasalissa.

Käynnissä on Alppila Basketin koripalloharjoitukset.

Tosin tahti hieman rauhoittuu harjoitusten päästyä koripallovaiheeseen. Ylimääräiset energiat jätettiin alkulämmittelyyn, tällä kertaa sählyyn.

”Jos me voitetaan tää, me ollaan legendoja”, yksi nuorista huudahtaa pelin tiimellyksessä.

Koripallo-osuuden alkaessa pojat ovat keskittyneitä, kun heidän valmentajansa Pablo Pérez antaa ohjeita painavalla äänellään. Touhu vaikuttaa tyypilliseltä juniorijoukkueen harjoitustapahtumalta. Mutta Alppila Basket ei ole aivan tavallinen koripalloseura.

Se on uunituore seura, joka aloitti toimintansa tämän vuoden alussa, ja Koripalloliiton virallinen seura siitä tuli kesäkuussa.

Se on myös valmentaja Pérezin hanke, joka on toteutettu yhteistyössä Kallion seurakunnan kanssa. Seuran ajatuksena on tarjota nuorille mahdollisuus tavoitteelliseen kilpaurheiluun ilman, että siitä joutuu maksamaan suuria rahasummia.

Syksyllä joukkue pelaa ensimmäiset viralliset ottelunsa eteläisessä 3. divisioonassa. Kolmen vuoden päästä tavoite on, että pojat pelaisivat c-nuorten SM-sarjaa.


Harrastamisen edullista hintaa on ollut mahdollistamassa myös Kallion seurakunta. Alppila Basketin ei tarvitse maksaa salivuokraa lainkaan, vaan joukkue saa käyttää Alppilan kirkon liikuntasalia maksutta.

Harjoitukset ovat kolme kertaa viikossa: tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin. Sunnuntaisin on koripallokerho vuosina 2010–2012 syntyneille.

”Tiesin, että Kallion seurakunta on moderni seurakunta. Siksi päätin lähestyä heitä ideallani. Kiitos kuuluu myös pastori Petri Patroselle, joka on auttanut järjestelyissä seurakunnan puolelta”, Pérez sanoo.

Pérezin mukaan tavoite on, että pelaajat olisivat lähialueilta: Kalliosta, Vallilasta, Alppilasta, Pasilasta, Töölöstä ja Hakaniemestä. Lähialueilta siksi, että pelaajat pääsisivät vaivatta harjoituksiin ilman, että lasten vanhempien olisi heitä kuljetettava. Alppila valikoitui paikaksi myös siksi, ettei alueella ole ennestään ollut koripallon seuratoimintaa.

”Mutta jos joku haluaa tulla vaikka Vuosaaresta, niin kyllä se minulle käy. Kaikki ovat tervetulleita”, Pérez sanoo.

Espanjasta lähtöisin oleva Pérez on ottanut Alppila Basketissa käyttöön myös oppeja Espanjasta. Siellä on hänen mukaansa hyvin tyypillistä, että urheiluseuroissa ollaan hyvin perillä siitä, miten lapsilla sujuu kotona ja koulussa.

”Se on sellainen kolminaisuus seuran, vanhempien ja koulun välillä. Haluan tietää, miten pelaajillani sujuu muuallakin kuin koripalloharjoituksissa”, Pérez sanoo.

Valmentamisesta Pérezillä on runsaasti kokemusta. Suomessa hän on valmentanut kymmenen vuotta Torpan Pojissa ja Munkkiniemen Kisapojissa. Silloin hän kävi päivätöissä valmentamisen ohella, mutta Alppila Basketissa hän on töissä täysipäiväisesti. Poikien harjoituksissa on mukana apuvalmentaja Pekka Hartikainen, mutta pääasiassa Pérez hoitaa kaiken yksin.

Se on myös syy siihen, miksi seuralla on vain kahden ikäluokan poikia. Pérezin mukaan esimerkiksi tyttöjoukkueelle on ollut kovasti kysyntää, mutta toistaiseksi resurssit eivät ole riittäneet. Hän tiedostaa, että tyttöjoukkueen puutteesta saattaa syntyä kritiikkiä.

”Tyttöjoukkue pannaan pystyyn heti, kun se on mahdollista. Mutta yksin aikani ei riitä kaikkeen. Aloitin pojista, koska heidän valmentamisestaan minulla on ennestään kokemusta.”