”Poskettomia määriä” lihaa syönyt Teemu Lampinen lähti kahdeksi vuodeksi pyöräilemään maailman ympäri, eikä kotiin palaa enää sama mies

Julkaistu:

Helsinkiläinen Teemu Lampinen päätti käyttää kahden vuoden opintovapaansa pyöräilemällä maailman ympäri. Matkantekoa ohjaavat Guinnessin ennätystenkirjan säännöt, joiden mukaan pyöräiltäviä kilometrejä on kerryttävä vähintään 29 000.


Ambulanssikyytiin liittyy aina pientä jännitystä ellei jopa pelkoa. Kun ambulanssiin joutuu ensimmäistä kertaa elämässään keskellä Uzbekistania eikä hoitohenkilökunnan puheesta ymmärrä sanaakaan, puntti saattaa tutista tavallistakin enemmän.

”Se kyllä vähän säikäytti”, helsinkiläinen Teemu Lampinen sanoo.

Jo ambulanssissa Lampisella todettiin lähes 41 asteen kuume ja myöhemmin sairaalassa keuhkoputkentulehdus. Hän kävi lopulta viitenä päivänä viikossa antibioottitiputuksessa.

Tiputukseen Lampinen joutui, koska hän ei ollut malttanut pitää taukoa pyöräilystä. Lampinen oli tuntenut itsensä hieman voimattomaksi jo ennen kuin lähti pyöräilemään Nukuksesta Bukharaan lumisateessa viime tammikuussa. Hän halusi kuitenkin jatkaa, koska viisumi oli voimassa vain 30 päivää ja aikataulusta oli pidettävä kiinni.

Kun Lampinen lopulta hoiperteli hostellin vastaanottoon, hostellin henkilökunta soitti paikalle ambulanssin. Onneksi Lampinen tutustui hostellin aulassa venäläiseen turistiin, joka osasi englantia. Hän lähti sairaalaan mukaan tulkiksi.

”Se, etten opiskellut edes venäjän alkeita, on ehkä suurin virhe, jonka tein ennen matkalle lähtemistä.”

Lampisen matka on kestänyt 11 kuukautta ja vielä olisi toinen vuosi jäljellä. Tavoitteena on pyöräillä maapallon ympäri, yhteensä 29 000 kilomeriä, joista Lampinen on jo polkenut yli 16 000.

Sairaalareissu Uzbekistanissa on oikeastaan ainoa kerta, kun Lampisen terveys on reistaillut matkan aikana, vaikka raju vatsatauti Moldovan Chișinăussa vetikin miehen veteläksi.

”Tämä on minulle haaste, olen aina nauttinut niistä. Sen takia olen juossut maratoneja, kiivennyt Kilimanjarolle ja sen sellaista. En käy lenkilläkään huvikseni. Minulla on aina määränpää ja kohde, mitä varten pyrin tekemään jotain.”


It-insinöörinä työskentelevä Lampinen suhtautuu urakkaansa insinöörimäisellä tarkkuudella. Jokainen poljettu etappi tallennetaan GPS:llä ja merkitään excel-taulukkoon, ja matkantekoa ohjaavat Guinnessin ennätystenkirjan säännöt.

Sääntöjen mukaan pyöräilijän pitää polkea läpi kahden vastakkaisen pisteen, jotka Lampisen tapauksessa sijaitsevat Uuden-Seelannin Wellingtonissa ja Espanjan Madridissa. Lisäksi pyöräiltyjä kilometrejä pitää kertyä vähintään 29 000, mikä tarkoittaa noin 40:tä kilometriä päivässä kahden vuoden aikana.

Matkan tekeminen tiettyjen sääntöjen mukaan oli Lampiselle tärkeää. Ne antavat tekemiselle raamit.

”Maratonkin on aina 42 kilometriä. En missään nimessä haluaisi mennä juoksukisaan, joka on 41 kilometriä. Sen pitää olla se täysmaraton.”

Kun joka päivä on poljettava tietty määrä kilometrejä, ei voi myöskään jäädä viikoiksi makoilemaan jokaiselle eteen tulevalle hiekkarannalle ja matka etenee.


Ajatus maailman ympäri pyöräilemisestä alkoi itää yhdeksän vuotta sitten, kun Lampinen alkoi harrastaa triathlonia.

Se tuntui mukavalta haasteelta, vähän samaan tapaan kuin miltä triathlon oli tuntunut vuosien juoksemisen ja seitsemän maratonin jälkeen.

Lopulta viime vuoden keväällä kaikki katalysaattorin ainekset olivat kasassa. Hänen oli mahdollista ottaa kahden vuoden irtiotto töistä, koska aikuiskoulutustuen mahdollistavat kahdeksan työvuotta olivat täyttyneet.

Kun lisäksi avioero myllersi elämää eikä omaa jälkikasvua vielä ollut, Lampinen tunsi oikean hetken tulleen.

Yhdeksän kuukauden suunnittelun jälkeen matka alkoi Tallinnasta 26. elokuuta 2018. Lampisen reitti on kulkenut Baltian, Itä-Euroopan, Kaukasian, Keski-Aasian ja Kaakkois-Aasian kautta Australiaan.

Nyt Lampinen on Australian Sydneyssä, jossa hän aikoo lomailla elokuun loppuun. Lampinen polki Australian läpi kahdessa kuukaudessa eli paljon nopeammin kuin oli aluksi ajatellut.

Koska kolmen kuukauden oleskelulupaa oli vielä kuukauden verran jäljellä, loma tuntui hyvältä ajatukselta ennen Uuteen-Seelantiin suuntaamista.

”Uudessa-Seelannissa on talvella kylmä. Jos myös aina kiirehtisin aikataulun kanssa, olisin takaisin Suomessa paljon nopeammin kuin on tarkoitus.”

Australian läpiajolla Lampisen eteen osui retken tähän asti raskain kokemus: 18 peräkkäistä yötä teltassa Nullarborin tasangolla ja 2 220 pyöräiltyä kilometriä.

Etappi oli raskas paitsi fyysisesti myös henkisesti. Lähes puuttomalla tasangolla ei ole suuremmin nähtävää, ja matkan varrella oli vain kalliita huoltoasemia vajaan parin sadan kilometrin välein.

Matkalle lähtö kustansi Lampisen arvion mukaan yhden käytetyn auton verran rahaa eli noin 14 000 euroa. Piti hankkia hyvä pyörä, koviakin säitä uhmaava teltta, retkeilyvarusteet, lentoliput ja vakuutukset.

Reissussa Lampisen päiväbudjetti on noin 25 euroa, mikä tekee kahdelle vuodelle noin 18 250 euroa. Hän seuraa budjettia kuukausitasolla, sillä joinain päivinä rahaa ei välttämättä kulu lainkaan, jos nukkuu teltassa ja syö eväitä.

Monessa maassa päiväbudjetti on riittänyt hienosti, kun päivällisen on saanut yhdellä tai kahdella eurolla ja paikallisen puolen litran hanaoluen 36 sentillä.

Lampinen on säästänyt rahaa myös hyödyntämällä erilaisia ilmaisia majoituspalveluita, kuten Couchsurfingia, jossa paikalliset ihmiset majoittavat matkaajan kodissaan ilmaiseksi.

”Maan kulttuuriin pääsee todella syvälle, kun elää hetken paikallisten ihmisten kanssa.”


Maaliskuussa Lampinen astui ulos reissukuplastaan ja lensi Kazakstanista Portugaliin osallistuakseen työpaikkansa kustantamaan kehitysseminaariin.

Matka keskellä matkaa oli Lampisen mukaan mukavaa vaihtelua.

”Keski-Aasiassa en nähnyt hirveästi muita länsimaalaisia ihmisiä. Oli mukavaa päästä käymään ihan kunnon keskusteluita eikä käyttämään vain kapulakieltä.”

Vaikka Portugalissa oli kiva käydä moikkaamassa kollegoita ja oppimassa uutta, jälkeenpäin Lampinen alkoi miettiä omaa hiilijalanjälkeään.

”Se oli itselleni enemmän hupireissu ja pisti kyllä miettimään, oliko siellä ihan tarpeellista käydä ja pitäisikö jatkossakin miettiä lentomatkustamista tarpeellisuuden kautta. Onko tarpeellista käydä seminaarissa toisella puolella maapalloa ihan huvin vuoksi, vai voisiko saman tietotaidon saada etänä.”

Kun Lampinen noin vuoden kuluttua palaa takaisin Suomeen, hän epäilee olevansa muuttunut mies.

”En hirveästi ole matkaillut Suomessa, sitä varmaan tulee lisättyä. Georgiassa laskettelin toista kertaa elämässäni, ja siinä havahduin, että tämähän on loppupeleissä aika kivaa”, Lampinen sanoo.

”Ei tarvitse välttämättä lentää mihinkään rantakohteeseen Thaimaahan, kun Suomi on pullollaan hauskaa aktiviteetteja ja elämyksiä.”

Myös Lampisen ruokavalio on muuttunut matkan aikana. Hän syö nykyään huomattavasti vähemmän punaista lihaa kuin ennen. Osaksi kyse on saatavuudesta ja rahasta, koska monissa maissa sianliha on kiellettyä ja naudanliha kallista.

”Kyllähän se oma lihankulutus oli aika posketonta Suomessa. Havahduin siihen opintojen myötä.”

Matkan aikana Lampinen opiskelee verkko-opintoina Itä-Suomen avoimen yliopiston ravitsemustieteiden ja urheiluravitsemuksen perusopintoja. Se on ollut valaisevaa.

”Punaista lihaa suositellaan syötäväksi 500 grammaa viikossa. Kotona se saattoi tulla täyteen jo siinä, kun yhtenä iltana grillasi kavereiden kanssa.”

Uuden-Seelannin jälkeen Lampinen suuntaa kohti Yhdysvaltoja ja Los Angelesia. Hänellä on kolme kuukautta aikaa polkea Yhdysvaltojen läpi, kunnes hän lentää Portugaliin ja polkee Länsi-Euroopan kautta takaisin Suomeen.

Lampisen matkaa voi seurata tämän Facebook- ja Instagram-tileiltä @tourdeteemu, joista löytyvät myös hänen reittisuunnitelmansa ja toteutunut reitti.