Bratislav Tošković opetteli suomen kielen toteuttaakseen unelmansa ja rakastui samalla opettajaansa – 30 vuotta myöhemmin hänen kädenjälkensä näkyy yllättävissä paikoissa - HS-Espoo - Ilta-Sanomat

Bratislav Tošković opetteli suomen kielen toteuttaakseen unelmansa ja rakastui samalla opettajaansa – 30 vuotta myöhemmin hänen kädenjälkensä näkyy yllättävissä paikoissa

”Inspiroitumisen vuoksi on tärkeää matkustaa paljon, mutta juuret täytyy istuttaa jonnekin ja kehittää tyyliään sieltä. Minulle se paikka on Suomi”, espoolainen arkkitehti Bratislav Toskovic kertoo.

Julkaistu: 28.7. 14:14

Arkkitehti Bratislav Tošković suunnitteli Tapiola Golfin klubitalon ja hurahti samalla golfiin. Hänen työssään näkyy kaksi maailmaa: Balkanin spontaanius ja Suomen systemaattisuus. Suomen kieli meinasi aluksi käydä menestyksekkään uran esteeksi.

”Mikä ankea betonihalli tähän tulee?”

Tapiola Golfin klubitalo ei vakuuttanut alueen asukkaita rakennusvaiheessa. Kaksi harmaata kenkälaatikkoa päällekkäin näytti onnettomalta kyhäelmältä tuliterän golfkentän vierellä.

Kun halli sitten verhottiin valkoisella puulla ja yläkertaan avautui terassi valtavine lasi-ikkunoineen, moni yllättyi. Pieni mutta näyttävä rakennus alkoi vaikuttaa koko alueen kehitykseen.

Espoolainen Bratislav Tošković ottaa alkoholittoman oluen ja istuu varjoon piiloon keskipäivän porottavaa aurinkoa. Maisema on kuin Windows XP:n taustakuvasta: aaltoileva nurmikenttä rajautuu sinivalkoiseen taivaaseen.

Arkkitehdin työ vaatii yhteistyötä monen eri toimijan kanssa. ”Vaikeimmista projekteista syntyy parhaimmat ystävyyssuhteet”, Bratislav Toskovic kertoo.

Hengähdystauolla oleva Tošković on paitsi innokas golfari myös rakennuksen suunnitellut arkkitehti.

”Tämä paikka on minulle kuin toinen olohuone.”

Pyyhekumin tuoksu palautuu Toškovićin mieleen edelleen. Lapsena hän istui piirustuspöydän alla ja katseli, kun arkkitehtinä työskennellyt isä piirsi.

Perhe asui Jugoslaviassa isän suunnittelemassa kuusikerroksisessa kerrostalossa. Toškovićilla ja talon lapsilla oli tapana potkia pihalla palloa. Naapurin rouvan pyykit hulmusivat kuivumassa pitkillä naruilla, ja lasten mielestä jalkapallo tömähti hauskasti suuriin lakanoihin.

Rouva hermostui ja käski heitä lopettamaan. Tošković ei sulattanut komentelua vaan tivahti napakasti takaisin.

”Älä huuda minulle, minun isäni suunnitteli tämän talon!”

Naapurin rouva nauroi kommentille makeasti ja antoi lasten jatkaa leikkiään. Toškovićin ylpeys arkkitehdin ammatista on kantanut tähän päivään asti.

Kun katsoo Tapiolan golfkentän aluetta kymmenen vuotta sitten, ei arvaisi, että siellä tulisi muutama vuosi myöhemmin pyörimään ihmisiä kauluksellisissa paidoissa ja golfkengät jalassa. Alue oli nimittäin aiemmin kaatopaikka.

Bratislav Toškovićin tehtävänä oli suunnitella klubirakennukseen tilat monelle eri toimijalle. Yläkerrassa on ravintola sekä golfklubin pukuhuoneet, saunatilat ja toimistot. Alakerrassa on omat tilansa golftarvikkeiden myymälälle, matkatoimistolle ja golfopetusta tarjoavalle yritykselle.

Tošković esittelee puisen katoksen suojaan jäävän terassin, jonka palmumaisten kasvien katveessa tuntuu kuin olisi ulkomailla. Se ei ole sattumaa.

”Sisälläni vaikuttaa jatkuvasti kaksi maailmaa.”

Serbiassa lapsuutensa viettäneen Toškovićin ensimmäinen kosketus Suomeen oli työharjoittelu vuonna 1981. Seitsemän vuotta sen jälkeen hän muutti tänne pysyvästi.

Klubitalo kätkee sisäänsä betonihallin.

Kaksi kulttuuria täydentävät Toškovićin mielestä toisiaan. Suomi on järjestäytynyt ja systemaattinen, Balkan sitä vastoin spontaani ja rento.

Kun Tošković käy synnyinmaassaan, se tuntuu siltä kuin häntä ravisteltaisiin. Serbiassa hän näkee laadukkaan rakentamisen lisäksi omatekoisia rakennuksia, jotka eivät vastaa standardeja. Se saa kyseenalaistamaan asioita ja kokeilemaan uutta.

”Kaoottisuus on inspiroivaa, mutta Suomeen on mukava palata”, Tošković sanoo.

Kahden kulttuurin kohtaaminen näkyi myös Toškovićin näyttelyssä ”Parallel Places”, jonka hän piti Belgradissa viime vuonna. Siinä hänen ideoimansa suomalaiset kohteet ikään kuin vaeltavat belgradilaisia katuja ja ottavat itsestään selfiekuvia tunnettujen maamerkkien kanssa.

Messukeskus poseeraa Most na Adi -sillan kanssa, ja Schengenin ulkopuolisten alueiden terminaalin taustalla Helsinki-Vantaan lentokentällä kajastaa Belgradin öinen siluetti.

Klubitalo on sijoitettu Savajoen varrelle, jonne se istuu hämmentävän luontevasti.

Bratislav Tošković tarttuu golfmailaan ja mallaa lyöntiä varmoin ottein. Klubitalon suunnitteleminen sai Toškovićin innostumaan lajista, ja nyt hän käy pelaamassa monta kertaa viikossa.

Ennen kuin Toskovic sai tehtäväkseen suunnitella Tapiola Golfin klubitalon, hän ei tiennyt golfista mitään. Projekti sai hänet hurahtamaan lajiin.

Klubitalon alakerrassa on mailamitoitukseen tarkoitettuja studioita, joista pallon voi lyödä rakennuksen sisältä ulos golfkentälle. Ulkorange on valaistu ja katettu myös talvisin, jos sää sallii. Huoneen seinällä on mittareita, jotka kertovat yksityiskohtaisesti lyönnistä.

”Ne tietävät jopa sen, mitä olet syönyt”, Tošković naurahtaa.

Golfin lisäksi Tošković on kiinnostunut musiikista. Hän on mukana kahdessa bändissä. Urban Turban -yhtye soittaa kokeilevaa jazzia, Ajmo balkanilaista etnoa.

Tošković näkee musiikissa ja arkkitehtuurissa paljon yhteistä. Rytmi ja mittasuhteet ohjaavat tekemistä molemmissa. Akustiikka täytyy ottaa huomioon myös rakennusten suunnittelemisessa.

”Rakennus on soitin. Äänimaailma on tärkeä osa arkkitehtuuria”, Tošković sanoo.

Toškovićilla on ollut elämänsä aikana kaksi työpaikkaa. Belgradin yliopistosta arkkitehdiksi valmistumisen jälkeen hän työskenteli muutaman vuoden opettajana Mosulin yliopistossa Irakissa. Parviainen Arkkitehdit oy:ssä hän on työskennellyt yli kolmekymmentä vuotta.

Uransa alussa Tošković sai kuplivan luovuutensa ansiosta useita mielenkiintoisia suunnittelutehtäviä, mutta ne siirrettiin aina jossain vaiheessa muille, koska hänen kielitaitonsa ei ollut riittävä. Tošković päätti ilmoittautua suomen kielen kurssille.

Toskovic kävi lapsena nunnakoulussa. Sen mystiikka seuraa häntä edelleen arkkitehtuurissa.

Ensimmäisenä päivänä opiskelijat istuivat luokassa odottamassa, kun ovi avautui. Sisään astui nainen, jonka hymy levisi koko luokkaan.

Yksi asia johti toiseen, ja myöhemmin Tošković meni naimisiin opettajansa kanssa.

Arkkitehdin työ on tasapainottelua käytännön vaatimusten ja luovuuden välillä. Tošković ei kuitenkaan ole valmis tinkimään kummastakaan.

Tapiola Golfin klubitalolla se näkyy esimerkiksi siten, että Tošković ei halunnut ilmastointilaitteita rumentamaan rakennuksen kattoa. Sen sijaan ilmastointikonehuone sijoitettiin kahden kerroksen välitasoon piiloon katseilta.

Nyt klubitalon katto näyttää valoineen pimeällä siltä kuin se leijuisi ilmassa.

Tapiolan golfkentän tilalla oli ennen kaatopaikka ja sitä ennen turvesuo.

Tošković kertoo julistaneensa sodan myös stereotypioille. Toimistorakennuksessa ei tarvitse olla suoraa riviä pieniä ikkunoita vieri vieressä, eikä sähköaseman pidä näyttää tylsältä.

Joskus myös pieni oivallus voi laukaista ihmeitä. Esimerkiksi Toškovićin ehdotus Fazerin vierailukeskukseksi näyttää kaakaopavulta, jonka sisäosa loistaa sinisenä.

Tošković ajattelee suunnittelemansa kohteet pikseleinä. Pieni pikseli kerrallaan hän luo maailmaan paikkoja, joissa ihmiset voivat viihtyä ja tuntea olonsa kotoisaksi.

Klubitalon esittelemisen jälkeen Tošković istuu takaisin pehmustetuille sohville ja siemaisee kylmää juomaa. Mieli tekisi päästä takaisin kiertämään kenttää pallon perässä, mutta toisaalta aurinkoiselta terassilta ei ole kiire mihinkään.

”Arkkitehdit eivät luo rakennuksia vaan paikkoja, joissa on hyvä olla.”

Kolme Bratislav Toškovićin uran merkittävintä rakennusta pääkaupunkiseudulla:

”Elämäni haastavin projekti”

Tilkka Helsingissä valmistui vuonna 2010.

”Olin leikkauksessa Tilkassa epiduraalipuudutuksessa. Leikkauspöydällä juttelin lääkärin kanssa rakennuksen uudesta käyttötarkoituksesta. Sanoin, että tämä voisi olla hyvä hotelli. Pari vuotta sen jälkeen puhelin soi, ja minulta kysyttiin, kiinnostaako Tilkka. Funkkistyylinen entinen keskussotilassairaala muutettiin hoivakodiksi. Se oli elämäni haastavin projekti, sillä kyseessä oli kulttuurihistoriallisesti arvokas Museoviraston suojelema kohde. Opin, että valkoisesta väristä löytyy tuhansia sävyjä.”

”Tavallisesta projektista puun pelastusoperaatioksi”

Vantaan Energian toimistorakennus Vantaalla valmistui vuonna 2018.

”Projektissa oli kolme näyttelijää: maa, rakennus ja puu. Tontti oli yhtiölle liian iso, ja rakennus oli huonokuntoinen. Jossain vaiheessa ymmärsimme pihan kauniin puun olevan harvinainen mantšurianjalopähkinäpuu. Suunnitelmat muuttuivat kokonaan, ja päätimme pelastaa puun. Nyt rakennus ikään kuin halaa sitä. Suunnitelmallamme haluttiin myös rikkoa stereotypioita siitä, miltä toimistorakennus näyttää.”

”Urani huippusaavutus”

Fingridin Länsisalmen sähköasema Vantaalla valmistui vuonna 2018.

”Länsisalmen sähköasema on rakennus, joka palvelee 800 000:ta ihmistä, mutta jossa ei asu tai oleskele yhtään henkilöä. Sen arkkitehtuuri hakee inspiraation sähköstä ja sen visuaalisesta ilmentymästä, valosta. Suunnitelmani voitti World Architecture Festivaalin palkinnon Amsterdamissa vuonna 2018. Sen ansiosta pääsin saman festivaalin tuomariksi. Fingridin sähköasema on toistaiseksi ainoa tässä festivaalissa palkittu suomalainen projekti.”

Bratislav Tošković

Syntyi Belgradissa vuonna 1960.

Valmistui arkkitehdiksi Belgradin yliopistosta vuonna 1985 ja siirtyi opettamaan Mosulin yliopistoon Irakiin.

Parviainen Arkkitehdit oy:n arkkitehti vuodesta 1988 ja osakas vuodesta 2003.

Ollut mukana suunnittelemassa muun muassa Messukeskuksen ja Sinebrychoffin eri vaiheita sekä Itiksen peruskorjausta.

Asuu Espoon Tapiolassa. Perheeseen kuuluu vaimo ja 28-vuotias tytär.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?