Orvokki Lohmanin suku on pyörittänyt elokuvateattereita jo sata vuotta: Alkuvuosina tapahtui katastrofi, joka poltti elävältä 20 ihmistä - HS-Espoo - Ilta-Sanomat

Orvokki Lohmanin suku on pyörittänyt elokuvateattereita jo sata vuotta: Alkuvuosina tapahtui katastrofi, joka poltti elävältä 20 ihmistä

Orvokki ja Aarne Lohman saivat Bio Grani -elokuvateatterin hallintaansa helmikuussa 1985.

Orvokki ja Aarne Lohman saivat Bio Grani -elokuvateatterin hallintaansa helmikuussa 1985.

Julkaistu: 12.1. 10:34

Orvokki Lohmanin suku on saanut elantonsa elokuvista sadan vuoden ajan. Tunnetuin heistä on Lohmanin sisarenpoika Markus Selin.

Lokakuun 23. päivänä 1927 Tampereella tapahtui kamalia. Elokuvateatteri Imatrassa oli menossa Muukalaislegioonaisen tytär -elokuvan näytös, kun projektorissa ollut filmi kuumeni ja syttyi tuleen.

Tuli levisi avoimeksi jääneestä konehuoneen ovesta parissa minuutissa elokuvateatteriin. Parvelle loukkuun jääneet katsojat hyppivät paniikissa alas permannolle tai ulos ikkunoista.

Tulen taltuttanut palokunta löysi teatterista 20 ruumista. Lisäksi yksi kadulle hypänneistä katsojista kuoli myöhemmin sairaalassa. Loukkaantuneita oli 27.

Onnettomuus on pitkälti unohdettu, mutta Orvokki Lohmanin suvussa tapaus muistetaan.

”Imatraa pyöritti setäni Artturi Määttä ja koneenkäyttäjänä oli hänen veljensä eli isäni Vihtori”, Lohman kertoo.

Vihtori ei ollut onnekseen tulipaloiltana konehuoneessa, vaan paloherkkiä nitraattifilmejä käsitteli 19-vuotias harjoittelija.

Suomessa on sukuja, joissa on harjoitettu samaa ammattia sukupolvesta toiseen. On lakimiehiä, professoreita tai toimittajia useassa polvessa.

Orvokki Lohmanin suvun työsarkana ovat olleet elokuvateatterit jo sadan vuoden ajan.

Kauniaisten Teinikujan päässä on vaalea tiilirakennus. Puolipyöreän katoksen päällä lukee Bio Grani.

Elokuvateatteri Bio Grani on sijainnut Teinikujalla vuodesta 1977.

Elokuvateatteri Bio Grani on sijainnut Teinikujalla vuodesta 1977.

Viikonloppuisin Orvokki ja Aarne Lohman pakkaavat kotonaan Töölössä autoonsa makeiset ja muut syötävät, ajavat Teinikujalle ja avaavat elokuvateatterinsa ovet asiakkaille.

Orvokki myy kassalta liput ja syötävät, Aarne repii ovella liput ja käyttää projektoria. Niin he ovat tehneet jo 35 vuotta, eivätkä aio lopettaa.

”Kyllä tämä on elämäntyö. Sitkeyttä ja työntekoa tämä tosin vaatii ja kiinnostusta tähän kulttuurimuotoon”, Orvokki Lohman sanoo.

”Ei me eläkkeelle vielä joudeta. Vastahan tässä on 50 plus vuotta ikää mittarissa”, hänen miehensä jatkaa ja virnistää.

Tietoa iästä ei kannata ottaa ihan kirjaimellisesti, sillä Orvokki mainitsee syntyneensä Värtsilässä, josta osa jäi sodan jälkeen osaksi nykyistä Venäjää.

Näytöksiä Bio Granissa on perjantaisin kaksi ja lauantaisin sekä sunnuntaisin kolme. Lisäksi Kauniaisten kaupunki esittää teatterissa taide-elokuvia maanantaisin.

Kotona Lohmanit ovat näytösten jälkeen usein vasta yhdentoista jälkeen illalla.

”Ajankohta riippuu siitä, kuinka paljon popcornia yleisö syö”, Aarne Lohman sanoo.

Hänen tehtävänään on siivota sali näytösten jälkeen, eikä tuolien alle putoava paukkumaissi ole kaikkein helpointa noukittavaa.

Vuonna 1977 perustetun Bio Granin Lohmanit saivat hallintaansa helmikuussa 1985, kun Kauniaisten kaupunki etsii elokuvateatterille jatkajaa.

”He kysyivät meiltä, että olemmeko ruotsinkielisiä. No, emmehän me ole, mutta saimme teatterin kuitenkin hoitoomme. Ehkä meillä oli sitten muita ominaisuuksia”, Orvokki Lohman sanoo ja nauraa.

Ruotsinkieliset elokuvat ovat kuitenkin olleet Bio Granin ohjelmistossa tärkeässä osassa, etenkin perhenäytöksissä. Ruotsinkielisiä katsojia on tullut jopa Porvoosta saakka.

Palvelun he saavat kuitenkin suomeksi. Tosin välillä Aarne Lohman sujauttaa sekaan tackit ja vassåkuut – varsinkin jos lippuaan ojentaa pikkuasiakas.

Kioski on Orvokki Lohmanin valtakuntaa. ”Ollaan haluttu pitää tarjonta runsaana ja kioski näyttävänä”, Lohman sanoo.

Kioski on Orvokki Lohmanin valtakuntaa. ”Ollaan haluttu pitää tarjonta runsaana ja kioski näyttävänä”, Lohman sanoo.

Elokuvateatterien liiketoiminnassa olennaista on tuntea kohderyhmänsä, profiloitua ja löytää asiakkaita miellyttävät elokuvat. Lohmanit panostavat perheisiin ja varttuneempiin katsojiin.

”Meidän asiakkaamme ovat kulttuuri- ja laatutietoisia ja tuntevat erittäin hyvin elokuvaa. He myös arvostavat pienyrittäjyyttä”, Orvokki Lohman kertoo.

Elokuvayrittäjiksi Lohmanit alkoivat ensi kerran vuonna 1963. Aarne Lohman oli Leppävaarassa asioimassa appiukkonsa Vihtorin kanssa, kun he huomasivat paikallisen Kino Luxin lopettaneen.

”Appiukko kehotti ottamaan asiasta selvää. Sitten asiat menivätkin nopeasti, ja huomasin olevani yrittäjä”, Aarne Lohman muistelee.

Yritys oli hänen nimissään, vaikka nimenomaan Orvokin suku oli elokuvateatteriammattilaisia.

Vihtori Määttä oli aloittanut työt paikannäyttäjänä jo vuonna 1919. Hän oli tuolloin 11-vuotias. Ensimmäiset omat teatterinsa Määttä sai itselleen Sortavalassa jatkosodan aikana ja omisti sodan jälkeen teattereita eri puolilla Suomea.

Paikkakunta vaihtui sen mukaan, mistä perhe sai leveämmän leivän. Orvokki-tytär oppi työn pienestä pitäen siivoamalla lattioita ja myymällä makeisia ja lippuja.

Samalla tavalla elokuvateatteriyrittäjyys on periytynyt suvussa. Teatterinomistajia ovat olleet Orvokin sisar Inga Selin miehineen, heidän poikansa Akke Selin sekä Orvokin ja Aarnen poika Kimmo Lohman.

”Kimmo pyöritti Tikkurilan Bio Grandia lähes 24 vuotta. Hänen veljensä Harri auttoi sivutöinään usean vuoden ajan. Nyt Kimmo on vuokrannut Bio Grandin esitysoikeudet työntekijälleen”, Orvokki Lohman kertoo.

Kiinnostusta elokuvateattereihin on ollut myös suvun neljännessä polvessa.

”Sanoin Kimmolle, että veisi tyttärensä Patrician teatterille vähän haistelemaan. Nyt tyttö myy opiskelunsa ja muiden töidensä ohessa lippuja Grandin kassalla. Harrin poika Alex on taas ollut meillä opissa Bio Granissa”, Aarne Lohman sanoo.

Suvun tunnetuin elokuva-alan ammattilainen ei kuitenkaan ole hankkinut elantoaan teattereista. Inga Selinin toinen poika, tuottaja Markus Selin lienee yksi eniten suomalaiseen elokuvaan vaikuttaneista henkilöistä.

Kino Luxia Lohmanit pyörittivät 12 vuotta aina vuoteen 1975. Sitten iskivät markkinatalouden lait: toinen yrittäjä tarjosi tilasta enemmän vuokraa ja sai teatterin itselleen.

”Ei hän osannut sitä hoitaa, ja toiminta loppui nopeasti. Meille tuli kuitenkin kymmenen vuoden tauko ennen Bio Grania. Ne olivat seesteisiä ja ihania aikoja, ei ollut kiirettä”, Aarne Lohman muistelee.

Aarne Lohman käyttää elokuvaprojektoria. Projektori vaihtui digitaaliseen vuonna 2012.

Aarne Lohman käyttää elokuvaprojektoria. Projektori vaihtui digitaaliseen vuonna 2012.

Bio Granin myötä leppoisa elämä jäi taakse. Ilta toisensa jälkeen pariskunta näytti kauniaislaisille uusimpia elokuvia. Työ oli palkitsevaa mutta haastavaa.

Elokuvissa kävijöiden määrää ovat vuosien mittaan rokottaneet milloin videot, milloin lama, kotiteatterit ja Netflix. Haasteista suurin on kuitenkin ollut elokuvateattereiden digitalisoituminen, joka tapahtui hyvin nopeasti.

Ilman uutta esitystekniikkaa olisi Bio Granikin joutunut sulkemaan ovensa. Siitäkin Lohmanit selvisivät.

”Teimme Kauniaisten kaupungin kanssa diilin vuonna 2012: jos he hommaavat projektorin, me panemme sen pyörimään”, kertoo Aarne Lohman.

”Niin sitten tehtiin. Projektorista maksamme kaupungille vuokraa.”

Moni yrittäjä kehuu työnsä salaisuudeksi hyvän palvelun. Niin tekevät myös Lohmanit, mutta sanoilla on katetta: Kauniaisten asukkaat valitsivat pariskunnan positiivisimmiksi granilaisiksi vuonna 2018.

”Asiakaskohtaamisten takia tätä työtä jaksaa tehdä. On opittu tuntemaan puolin ja toisin, ja jos aikaa on, vaihdetaan kuulumisia”, Aarne Lohman kiteyttää.

Korttelikinot ovat kokeneet viime vuosina renessanssin, sillä Helsinkiin on perustettu useita uusia elokuvateattereita. Joillakin niistä on uudenlainen palvelukonsepti: esimerkiksi Maximista ja Rivierasta asiakas voi ostaa ruokaa ja alkoholijuomia mukaan saliin.

Sellaisiin nykyajan kotkotuksiin Lohmanit eivät aio ryhtyä. Heille tärkeintä on pimeässä salissa valkokankaan täyttävä elokuva.

”Se on nykyajan leirinuotio, jonka valossa tarinoita katsotaan, kuunnellaan, itketään ja nauretaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa”, Aarne Lohman sanoo.

Kuvituskuva

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta