Ohikulkija huomasi maassa pienen pienen pilkahduksen: Nyt Espoossa kaivetaan esiin asuinpaikkaa Suomen esihistorian arvoitukselliselta aikakaudelta - HS-Espoo - Ilta-Sanomat

Ohikulkija huomasi maassa pienen pienen pilkahduksen: Nyt Espoossa kaivetaan esiin asuinpaikkaa Suomen esihistorian arvoitukselliselta aikakaudelta

Etualalla oleva tumma alue on ollut todennäköisesti muinaisen tulisijan paikka.

Julkaistu: 20.11.2019 13:22

Ohikulkija löysi sattumalta Espoosta laajan Pyheensillan vaiheen asuinpaikan, ja nyt alueella on käynnissä poikkeuksellisen suuret ja harvinaiset kaivaukset. Kun paikalle nousee kerrostalo, viimeisetkin merkit kivikautisesta asumuksesta häviävät.

Maassa on tummentunut läntti. Aivan kuin tässä kohdin olisi pidetty eilen nuotiota. Tulisija siinä on ollut, mutta ei eilen, vaan noin 5 000 vuotta sitten. Ja jos hetken malttaa odottaa, voi myös saada tietää, mitä nuotion äärellä on syöty.

Muinainen nuotiopaikka on yksi viime viikkojen aikana esiin kaivetuista lukuisista löydöistä, jotka kertovat Tillinmäessä olleesta kivikautisesta asutuksesta.

Suomen mittakaavassa alueella tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat poikkeuksellisen suuret ja harvinaiset, kertoo kaivauksilla työskentelevä arkeologi Janne Soisalo. Soisalo, Mikroliitti oy:n tutkijat Johanna Roiha ja Juuso Koskinen sekä viisi arkeologian opiskelijaa ovat kaivaneet Korkoontien varrella olevalla rakentamattomalla tontilla lokakuun puolivälistä saakka.

Löytöjä on kertynyt runsaasti, tähän mennessä noin 2 000, ja ne viittaavat Pyheensillan vaiheeksi kutsuttuun aikakauteen, joka on melko huonosti tunnettu ajanjakso Suomen esihistoriassa. Tutkittava alue on myös laaja, noin 500 neliömetriä, kun yleensä vastaavan aikakauden kaivaukset ovat noin 20 neliömetrin alueella.

Arkeologit uskovat, että nyt Pyheensillan vaiheesta saadaan uutta tietoa, kun aineistoa on aiempaa enemmän.

Maasta on löytynyt hioinlaakan (ylhäällä), keramiikan (oik.), nuolenkärjen kannan ja muiden esineiden paloja.

Paikalle heidät hälytettiin kuitenkin pikavauhtia, sillä läheltä piti, että kaivaukset olisivat jääneet tekemättä ja kivikautinen asuinpaikka löytämättä. Tai ainakin se olisi voinut löytyä liian myöhään.

Kaupunki on kaavoittanut viisi kerrostaloa Korkoontien varteen. Niiden rakentamisen on tarkoitus alkaa lähitulevaisuudessa. Yleensä kaupungilla on muinaisista asuinpaikoista tieto hyvissä ajoin ennen kaavoitusta, ja ne tutkitaan ennen rakentamista.

Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, että myös tällä paikalla on ollut muinaista asutusta ennen kuin tarkkasilmäinen ohikulkija huomasi tontin maa-aineksessa olevaa valkeaa kvartsi-iskosta ja tiesi, mitä näki. Kvartsia käytettiin kivikauden esineiden valmistukseen, ja siitä syntyneen iskosmateriaalin perusteella on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja aiemminkin.

”Tämä oli täysi yllätys ja tutkimuksellisesti lottovoitto, että pääsimme tähän tutkimaan. On ajateltu, ettei täällä ole enää löytymättömiä kohteita, sillä Etelä-Espooseen rakennetaan niin paljon”, Soisalo kertoo.

Kun kerrostalojen rakennustyöt alkavat, viimeisetkin jäljet muinaisten espoolaisten elämästä tällä paikalla tuhoutuvat lopullisesti.

Hienon hienoa luu otetaan myös talteen. Inka Sallinen merkitsee löydön tiedot paperipussiin.

Sitä ennen arkeologit pyrkivät ottamaan talteen joka ikisen murusen, joka viittaa muinaiseen asutukseen. Kirjaimellisesti. Maata kaivava arkeologianopiskelija Inka Sallinen huikkaa Roihan paikalle, sillä taas on löytynyt jotain hiekan seasta: hienonhienoa luumurua.

Roihan tehtävänä on merkitä jokaisen löydön koordinaatit, myös pienten murusten, jotta jälkikäteen alueesta voidaan tehdä 3D-malli. Sallinen kirjoittaa paperipussiin ’luuta’ ja näytteen numeron. Sitten se sujautetaan visusti talteen muovilaatikkoon toisten vastaavien pienten paperipussien viereen. Pussit sisältävät muun muassa kvartsikiveä, luuta ja keramiikkaa.

Pelkästään yhden aamupäivän aikana löytöjä on kerääntynyt useita kymmeniä. Suuremmat löydöt on viety talteen parakkirakennuksessa olevaan taukotilaan.

Arkeologian opiskelijat Eveliina Vanhala, Enni Lappela Aleksi Stenberg ja Tiina Timperi ovat tehneet jopa kymmenentuntisia päiviä kaivauksella, jotta paikka saadaan tutkittua.

Yksittäisinä löydöt eivät kerro paljoakaan. Kokonaisuus hahmottuu vasta, kun maasta kerättyä aineistoa päästään tutkimaan. Koskisen mukaan tutkimustieto on se aarre, jota etsitään. Tutkijoille aarre kertoo elinkeinon ja kulttuurin muutoksesta.

Mutta jos jokin esine itsessään sisältää paljon tietoa, se on keramiikka. Sen perusteella arkeologit ovat pystyneet esimerkiksi määrittelemään, että Tillinmäessä on asuttu jo noin 3 800–2 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Soisalon mukaan aikakausi on siitä harvinainen, että silloin Espoon alueella näyttää eläneen kaksi eri väestöä rinnakkain.

 ”Pyheensillan vaihe on jäänyt mystiseksi, sillä näitä asuinpaikkoja on löydetty vähän.”

Pyheensillan vaiheen asukkaat olivat nahka-asuihin pukeutuneita metsästäjä-keräilijöitä. Samaan aikaan alueelle saapui Kaakkois-Euroopasta nuorakeraaminen kulttuuri, joka puolestaan perustui varhaiseen maatalouteen.

Vaikka kivikautisia asuinpaikkoja tiedetään olevan eri puolilla Espoota, vasta vuonna 2001 Puolarmetsästä löydettiin ensimmäinen säilynyt Pyheensillan vaiheen asumus Espoosta.

”Pyheensillan vaihe on jäänyt mystiseksi, sillä näitä asuinpaikkoja on löydetty vähän. Muutamia niistä on tutkittu etelärannikolla ja Lounais-Suomessa”, Soisalo kertoo.

Espoossa aiemmin tehtyihin, vastaavan ajan kaivauksiin verrattuna arkeologit pitävät erona nyt sitä, että heillä on käytössään entistä paremmat keinot selvittää, mitä tutkittavalla paikalla on tehty ja milloin. Radiohiiliajoitusten lisäksi esimerkiksi makrofossiilitutkimuksella pystytään tutkimaan tulisijan ympäristöstä otetuista maanäytteistä, mitä kasveja siinä on ollut ja mitä on mahdollisesti käytetty ravinnoksi. Siemenet ja kasvinosat säilyvät, kun ne hiiltyvät tulisijan lähellä.

Lisäksi keramiikanpalasta tehdään lipiditutkimukset.

”Siitä voidaan saada selville, mitä astian sisällä on ollut ja mitä ihmiset ovat aikoinaan syöneet”, Soisalo kertoo.

Ja kun ympärilleen katsoo, niin tietenkin tässä on ennenkin asuttu, arkeologit toteavat. Tillinmäen alue on ollut ennen saari, kuten myös Kauklahdenväylän toisella puolella näkyvä Kummelimetsä. Etelässä Kivenlahden kohdalla on ollut avomeri.

Johanna Roiha ja Janne Soisalo ovat löytäneet maasta vanhan paalun paikan.

Paikalla, jossa arkeologit seisovat, on entinen hiekkaranta, johon asumus on rakennettu. Tulisijasta muistuttavan kohdan lisäksi jäljelle on jäänyt kivistä tehty puolikaaren muotoinen muodostelma. Sen keskellä on ollut rakennusta kannatteleva paalu. Mutta onko tulisija ollut rakennuksen sisällä vai ulkona? Sitä ei tiedetä, arkeologit pohtivat.

Muita paalun paikkoja ei ole löydetty. On mahdollista, että ne ovat hävinneet jo kauan sitten, sillä tuhoa alueella on ehtinyt tapahtua. Tutkittava kaivausalue loppuu kuin seinään, sillä se rajoittuu sekä Korkoontiehen että vieressä olevaan syvään hiekkakuoppaan, joka tehtiin 1930-luvulla.

”Selvää on, että tämä alue on jatkunut paljon laajemmalle”, Roiha toteaa.

Arkeologit jatkavat alueen tutkimista marraskuun loppupuolelle saakka. Jonain päivänä muinaisella rannalla asutaan taas.

Lisää aiheesta