Uimahalli on Anni Aikalan toinen koti: Vesipallo on taantunut niin pieneksi lajiksi, ettei aikuisilla ole edes maajoukkueita

Julkaistu:

Vesipallon moniosaaja Anni Aikala on tuttu kasvo Espoonlahden uimahallissa. Tuomarina hän on harvinaisuus seurassaan.


Espoonlahden uimahallissa meteli on kova veden loiskinnasta, kun toistakymmentä vesipalloilijaa ui samaan aikaan vauhdilla altaan päästä päähän. Uinti- ja vesipalloseura Cetuksen pelaajille tämä on vasta alkulämmittelyä, sillä pian pelataan ja kovaa.

Yleensä 19-vuotias Anni Aikala on itsekin altaassa pelaamassa, mutta tällä kertaa hän jää erotuomarina seuraamaan peliä altaan reunalle.

Välillä kuuluu hallin läpi kantava vihellys, kun hän puhaltaa pilliin ja määrää pelaajan jäähylle.

Viime keväänä Cetuksen riveissä naisten SM-hopeaa napannut Aikala kiinnostui valmentamisesta ja tuomaroinnista kolmisen vuotta sitten käytyään tuomarikoulutuksen. Tämän jälkeen hän on tuomaroinut junioreiden sarjapelejä ja valmentaa parhaillaan C-junioreita.

”Valmennus ja tuomarointi kulkevat tässä lajissa hieman käsi kädessä, koska valmentajana pitää tuntea säännöt hyvin. On myös mielenkiintoista nähdä, miltä vesipallo näyttää eri rooleista katsottuna”, Aikala kertoo.

Vesipallo kuuluu niihin joukkuelajeihin, joissa reilu kilpaileminen olisi täysin mahdotonta ilman erotuomaria. Helppoa ei ole tuomarillakaan seurata, mitä vedessä tapahtuu.

Yleensä erotuomari joutuu puuttumaan peliin, kun toista pelaajaa painetaan veden alle. Jäähyjä pelissä saa helposti, jos esimerkiksi ui toisen pelaajan päälle.

”Staattisesta pelaamisesta ei ole tässä hyötyä. Jos pelaaja ei esimerkiksi näytä millään tavalla tuomarille sitä, että joku pitää kiinni, tuomari ei välttämättä näe tilannetta eikä voi viheltää”, Aikala kertoo ja jatkaa:

”Tuomaroinnissa tarvitsee myös pitkää pinnaa. Samalla vesipalloa ymmärtää taas eri tavalla.”

 

”Tuomaroinnissa tarvitsee myös pitkää pinnaa.”

Vesipallo on melko pieni laji Suomessa, vaikka se on vanhin olympiakisojen palloilulaji ja rantautunut tännekin jo 1900-luvun alussa.

Lajin pienuudesta kertoo esimerkiksi se, että tuomareista on pulaa ja aikuisilta puuttuvat maajoukkueet. Esimerkiksi Aikala on tällä hetkellä seurassaan ainut aktiivisesti tuomarina toimiva pelaaja.

Uimaliiton mukaan puolestaan vesipallon maajoukkuetoiminnan kehittäminen on käynnistetty, ja junioritasolla maajoukkueissa jo pelataan.

Koska aikuisten maajoukkueet puuttuvat, kansainvälistymistä on pyritty edistämään muilla tavoin. Esimerkiksi Cetuksessa valmentajia on ollut esimerkiksi Serbiasta, Kreikasta ja Montenegrosta, jotka kuuluvat vesipallon johtaviin maihin. Seurasta on myös käyty leireillä eri vesipalloa pelaavissa maissa.


Seuran sisällä pelaajien vähäinen määrä on näkynyt myös siinä, että hetkeen sillä ei ole ollut naisten joukkuetta SM-sarjassa. Muutaman vuoden tauon jälkeen Cetus sai uuden naisten joukkueen kasaan viime kaudeksi, ja se voitti heti hopeaa.

”Meillä oli tosi hyvin naisia vielä vuoden 2012 aikaan, mutta tosi monet heistä menivät opiskelemaan eri paikkakunnille”, Aikala kertoo.

Joukkueen puuttumisen takia esimerkiksi Aikala on käynyt tässä välin pelaamassa vesipalloa myös Turun uimareissa ja helsinkiläisessä uintiseura Kuhissa. Pääkaupunkiseudulla vesipallotoimintaa järjestävät myös Vantaalla Vanders ja Helsingissä Helsingfors Simsällskap.

Toisaalta lajin pienuudesta on se hyöty, että siinä pääsee nopeastikin etenemään SM-tasolla. Esimerkiksi viime kaudella Cetuksen B-juniorit ja miesten joukkue nappasivat kumpikin Suomen mestaruuden.

”On ollut hienoa nähdä, että vaikka laji on pieni, koko ajan mennään eteenpäin. Ei kovin monessa lajissa myöskään pääse vuoden tai kahden pelikokemuksella pelaamaan Suomen mestaruudesta. Mielestäni se on hienoa ja motivoivaa, että tässä voi”, Aikala kertoo.

Espoonlahden uimahalli on kuin toinen koti Aikalalle. Alun perin Aikala aloitti vesipallon pelaamisen 11-vuotiaana, kun hän kaipasi uimisen oheen myös pelaamista. Siitä lähtien Aikalan illat ovat kuluneet pitkälti hallilla.

Aikalan mukaan varsinkin lukioaikoina vesipallo toi hyvää rytmiä päiviin. Koska treenit olivat vasta myöhään illalla, sitä ennen ehti hyvin tehdä läksyt, nähdä kavereita ja syödä.

”Ja heti, kun menin altaaseen, kaikki koulujutut nollaantuivat mielestä.”

Viime keväänä ylioppilaaksi kirjoittanut Aikala pitää nyt välivuotta.

Parhaillaan hän valmentaa viisi kertaa viikossa, osallistuu pelaajien yhteisiin treeneihin neljästi viikossa ja ohjaa uimakouluja. Usein Aikala lähtee hallilta kello kymmenen aikaan illalla.

”Sitten onkin jo aika mennä nukkumaan.”