Leila, Sanna ja Mireka perustivat oman metsästysseuran pääkaupunkiseudulle: ”Aina metsästyksestä puhutaan miesten juttuna”

Julkaistu:

Jo useampi kuin joka neljäs uusista metsästäjistä on nainen. Backaksen Erädaamit kokoaa yhteen metsästyksestä kiinnostuneita naisia pääkaupunkiseudulla.


Espoolainen Leila Heijola on aina tykännyt liikkua luonnossa. Vuosi sitten syksyllä ajatus luonnossa liikkumisesta sai uuden muodon, kun Heijola päätti suorittaa metsästäjätutkinnon.

Hän huomasi, ettei ole ajatuksensa kanssa yksin.

Viime vuosien ajan metsästävien naisten määrä on ollut koko ajan kasvussa, ja se näkyi myös tutkintokurssilla, joka järjestettiin vantaalaisessa ravintola Backaksessa.

Heijolan tapaan kurssille osallistui Backaksen omaan henkilökuntaan kuuluva myynti- ja markkinointipäällikkö Sanna Koskinen, jolla oli myös syntynyt halua oppia lisää metsästyksestä.

Kurssin jälkeen he alkoivat pohtia sitä, josko metsästyksestä olisi harrastukseksi.

”Mietin, että miten voisin mennä tästä eteenpäin, kun asun kuitenkin pääkaupunkiseudulla, eikä itselläni ole perheessä ketään, jolla olisi metsästystaustaa”, Heijola kertoo.

Paria kuukautta myöhemmin myös Koskisen työkaveri, Backaksen tapahtumakoordinaattori Mireka Kantaseen päätti suorittaa metsästyskortin.

Vielä kun löytyi muutama muukin metsästyksestä innostunut nainen, he päättivät perustaa naisille tarkoitetun metsästysseuran: Backaksen Erädaamit.

Erädaamien tavoitteena on yhdistää metsästyksestä kiinnostuneita naisia ja madaltaa naisten kynnystä aloittaa metsästysharrastus, sillä harrastajakunta on edelleen hyvin miesvoittoista. Nimestään huolimatta seura on tarkoitettu muillekin kuin vain ravintolan omalle väelle.

”Emme ole hirveästi törmänneet naisten omiin seuroihin. Aina metsästyksestä puhutaan miesten juttuna, ja ampumaradallekin kun menee, niin sehän on täynnä miehiä”, Kantanen toteaa.

Naisten määrä on kuitenkin viime vuodet noussut tasaisesti myös Uudellamaalla. Viime vuonna uusista metsästystutkinnon suorittajista koko Suomessa useampi kuin joka neljäs ja Uudellamaalla noin joka viides oli nainen, selviää Suomen riistakeskuksen vuoden 2018 tilastoista.

Kaikista metsästyskortin omistavista metsästäjistä nyt yli 8 prosenttia on naisia, eli metsästäviä naisia on runsaat 24 000 hieman yli 300 000 metsästäjästä.

Monilla naisilla koiraharrastus on polku metsästyksen pariin, mutta Kantasella, Koskisella eikä Heijolalla ole metsästyskoiraa. Heitä kiinnostaa metsästys kokonaisuutena.

Kesäkuussa rekisteröidyn metsästysseuran suunnitelmissa on ainakin järjestää yhteisiä koulutustilaisuuksia, retkeillä luonnossa, tutustua koiratyöskentelyyn, pitää riistan käsittelykursseja ja tietenkin osallistua jahteihin.

”Se, että pääsee ampumaan sen riistalaukauksen, on vain pieni osa metsästystä. Siihen kuuluu myös nautiskelua metsässä, ruokailua nuotion äärellä ja koiratyöskentelyä”, Kantanen toteaa ja jatkaa:

”Metsäänkin aiomme mennä, mutta se kokonaisuus kiinnostaa.”

Esimerkiksi osalla metsästäjistä ei ole juurikaan tietoa siitä, miten maukasta riistaruokaa valmistetaan. Se vaatiikin taitoa ja kärsivällisyyttä.

Heijolalle lihan käsittely on tullut tutuksi, sillä parin vuoden välein hänellä on ollut tapana ostaa puolikas poronvasa, josta hän on tehnyt ruokaa.


Riistaruuassa naisille on tärkeää se, ettei liha ole tehotuotettua. Riistan syömisessä korostuu myös ajatus lihan kohtuullisesta syömisestä eli se, että syötäisiin vähemmän, mutta parempaa lihaa.

Kantaselle riistaruoka on tuttua lapsuudesta saakka, sillä hänen isänsä ja Backaksen toimitusjohtaja Veijo Kantanen omistaa myös ravintolalle riistaa välittävän ja metsästysretkiä järjestävän Kuninkaan Erän.

Heidän kotonaan makaronilaatikkokin on tehty peuranlihasta.

”Mielestäni on hienoa tietää tasan tarkkaan se ketju, mistä se liha tulee lautaselle ja että se on eettisesti oikeaa. Se on myös vähärasvaisempaa, terveellisempää ja puhtaampaa”, Kantanen toteaa.

Seuralle on myös tärkeää, että sen jäsenet oppivat kunnolla metsästyksen perustaidot, kuten aseiden käytön. Varsinaiseen metsästäjätutkintoon ei kuulu ampumakokeita, vaan erikseen on hankittava aseenkantolupa ja opeteltava metsästysaseen käyttö.

”Aseen käsittelyssä miehille aika tyypillistä on se, että intti on käyty ja aseisiin on totuttu. Mutta missäpä me naiset, jotka emme ole inttiä käyneet, oltaisiin päästy tutustumaan aseisiin”, Koskinen huomauttaa.

He ovat jo osallistuneet ensimmäiselle haulikkoammunnan ABC-kurssille, joka on tarkoitettu vähän ampuneille ja metsästysharrastusta aloitteleville. Näitä kursseja seuran on tarkoitus järjestää jatkossakin.

Vielä tänä syksynä heistä kenelläkään ei ole tavoitteena ampua riistaeläimiä, ja ainoastaan Heijolalla on vasta hankittuna aselupa. Naisten tavoitteena on ensiksi päästä osallistumaan ja seuraamaan esimerkiksi hirvi- ja fasaanijahtia.

”Moni tuttu on tosin jo luvannut lainaan oman noutajansa”, Heijola kertoo.