Espoolaisen Hansin pihassa kasvava yli 300-vuotias tammi sai möyhääjät suunniltaan: ”Ihmiset huutavat, että tapatte suojellun puun”

Julkaistu:

Ekbackan tammi on rauhoitettu luonnonmuistomerkki. Rauhoituspäätöstä haki aikanaan Hans Grönroosin isoäiti.


Harvan ihmisen pihalta löytyy samanlaista harvinaisuutta kuin Hans Grönroosin tontilta. Hänen pihallaan Espoon Kilossa kasvaa noin 300-vuotias kolmihaarainen tammi, joka on yksi Suomen paksuimmista monirunkoisista tammista.

Ekbackan tammena tunnettu puu on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä vuonna 1956. Rauhoituspäätöstä tammelle hakivat aikoinaan Grönroosin isoäiti Gurli Margareta Hagelberg ja tämän sisko Astrid Linnea Holm.



35-vuotiaalle Grönroosille tammi on siis tuttu lapsuudesta asti:

”Minulle se on aina ollut iso tammi, joka on ollut siinä niin kauan kuin olen elänyt”, Grönroos sanoo.

Tammi on Grönroosille rakas, mutta elämä rauhoitetun tammen kanssa ei aina ole helppoa. Lähistöllä monet ihmiset tuntevat tammen ja sen kuntoa myös seurataan aktiivisesti.

Kun Grönroos leikkautti keväällä tammesta kuolleita oksia, oli kuva parturoidusta tammesta pian Facebookissa Espoon puskaradio -ryhmässä, jossa kauhisteltiin sitä, mitä tammelle oli tehty. Grönroosia tämä harmitti.

Hän oli erikseen palkannut arboristin, joka oli arvioinut tammen kuntoa ja suositellut kuolleiden oksien leikkaamista, mutta tästä kuvan ottaneella henkilöllä ei ollut aavistustakaan.

”Se oli huoltotoimenpide. Arboristi sanoi, että jos puussa on hirveästi kuolleita oksia ja jos niitä ei huoltoleikkaa, tammi voi kuolla”, Grönroos sanoo.

Hänen mukaansa tammesta on karsittu vuosien saatossa oksia useaan otteeseen. Perimätiedon mukaan jo hänen isoäitinsä isä Axel Gunnar Klefström katkoi puusta oksia 1900-luvun alussa.

Tammen runko vaurioitui jonkin verran keväällä 2017, kun tammen vieressä sijainnut, vuosia tyhjillään ollut talo paloi. Kyseessä oli Grönroosin isoäidin Gurli Margareta Hagelbergin vanha lapsuudenkoti. Palo oli tahallaan sytytetty, mutta sen tekijästä ei ole tietoa.

Palon jälkeen palokunta kehotti Grönroosia karsimaan tammesta muutamia palossa vaurioituneita oksia.

Nyt Grönroos rakentaa tontille tammen läheisyyteen uutta taloa. Se ei miellytä kaikkia.

”Kuinka monta ihmistä onkaan tullut huutamaan, että te tapatte tammen. Joku oli niin kiinnostunut tammen näkemisestä, että melkein käveli ylitseni työmaalla”, Grönroos kertoo.

Hän ymmärtää, että ihmiset ovat kiinnostuneita tammesta, onhan se komea ja harvinainen. Grönroos kuitenkin toivoisi, että jos ihmisillä on tammeen liittyen jotain sanottavaa, tulisivat he keskustelemaan siitä suoraan hänen kanssaan.

”Ketään ei tunnu kiinnostavan ottaa selvää, mitä on oikeasti tapahtunut.”

Ekbackan tammi on Grönroosin mailla, joten hän on myös vastuussa tammesta. Koska tammi on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä, toivoisi hän saavansa apua sen hoitamiseen Espoon kaupungilta.

Espoon ympäristökeskuksen palkkalistoilla ei kuitenkaan ole yhtään arboristia eikä ympäristökeskuksen tehtäviin kuulu yksityisillä mailla olevista luonnonmuistomerkeistä huolehtiminen, sanoo ympäristökeskuksen johtava ympäristöasiantuntija Leena Sjöblom.

”Suurin osa Espoon luonnonmuistomerkeistä on kaupungin mailla. Meillä on joka vuosi kesätyöntekijöitä, jotka käyvät kiertämässä kaupungin kohteet, mutta yksityisillä mailla olevia emme seuraa.”

Tämä harmittaa Grönroosia.

”Haluaisin säilyttää tammen hinnalla millä hyvänsä ja haluaisin saada kaupungin siihen mukaan.”

Espoossa on yli 50 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä. Muistomerkit ovat enimmäkseen vanhoja puita, puuryhmiä ja kookkaita siirtolohkareita.

Esimerkiksi Ekbackan tammen naapurissa sijaitsee Kilon tammet, 11 tammen ryhmä, joka on myös rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä vuonna 1956.