1800-luvulta oleva lehmuskuja määritteli jopa Aalto-yliopiston metroaseman laiturin paikan

Julkaistu:

Lehmuskujan juurella pää kääntyy ylös. Otaniemessä lehmukset ovat olleet kauan ennen punatiilisiä kampusrakennuksia. Siksi niiden halutaan näkyvän arjessa, kun liukuportaita mennään ylös ja alas.


Kun nousee Aalto-yliopiston metroasemalla liukuportaita ylös, ensimmäisenä katse kiinnittyy puiden lehvästöön ja syystä. Lehmukset ovat olleet täällä jo kauan ennen kuin Otaniemeen kohosi ensimmäinenkään punatiilinen kampusrakennus.

Aikojen kuluessa lehmukset ovat määrittäneet Otaniemen kulkureitit, rakennusten sijainnin ja jopa metrolaiturin paikan.

Metrosta ylös noustessa luontonäkymää ei kuitenkaan katsella vain siksi, että se on kauniin näköinen.

Näkymällä on myös täysin arkkitehtoniset perusteet. Metroasemilla paikan hengen kiteyttäminen korostuu, kertoo Aalto-yliopiston metroasemaa suunnitelleen arkkitehtitoimisto Alan osakas Juho Grönholm.

”Tästä syystä oli aika selkeää, että halusimme tuoda lehmusten läsnäolon mahdollisimman syvälle metroasemalle. Ei pelkästään siksi, että niitä on kiva katsella, vaan siksi, että ne sitovat aseman aikaan ja paikkaan.”


Lehmukset ovat ainoat nähtävillä oleva merkki Otaniemessä, joka muistuttaa yhä alueella olleesta kartanosta.

Ne näkyvät liukuporraskuilun päässä olevasta kolmionmuotoisesta lasi-ikkunasta. Sen vierestä alkaa tummaksi patinoitunut katon kupariverhous, joka viittaa puolestaan tuoreempaan historiaan eli punatiilikampukseen.

Jos ikkunaa ei olisi tehty, Grönholmin mielestä puolet Otaniemen tarinasta olisi tilassa jäänyt kertomatta.

”Jos siinä olisi seinä, lehmukset olisivat jäänet sivuun ja pois arjesta.”

Metroaseman ohitse menevä vanha lehmuskuja on peräisin ajalta, kun Sinebrychoffien suku omisti sekä Hagalundin kartanon että Otnäsin kartanon Otaniemessä 1800-luvun lopulla.

Hagalundin kartanon puistoon ja puutarhaan vaikuttaneen kartanon emännän Anna Sinebrychoffin mukaan päätettiin myös nimetä lehmuskuja, jonne hänen nimeään kantavat kyltit asennettiin tänä vuonna.

Lehmuskujan päässä ollut Otnäsin kartano joutui väistymään Alvar Aallon suunnitteleman ja vuonna 1964 valmistuneen Kandidaattikeskuksen eli entisen Teknillisen korkeakoulun päärakennuksen tieltä.


Aallon suunnittelema on myös Otaniemen kampusalueen alkuperäinen asemakaava. Sen hän suunnitteli pitkälti kartanoaikaisen kulttuurimaiseman pohjalta, kertoo Alvar Aalto -säätiön arkkitehti Jonas Malmberg.

Malmbergin mukaan Aalto toimi tässä vastoin modernismin valtavirtaa, kun hän päätti hyödyntää alueella jo ollutta hierarkiaa ja lehmuskujia, eikä aloittanut kampusalueen suunnittelua puhtaalta pöydältä.

”Aallon yksi kantava ajatus oli, että vanhan kartanon sijainti määrittää päärakennuksen tärkeimpien tilojen paikan, eli sen hallintosiipi on entisen kartanon paikalla.”

Kokonaisuudessaan Otaniemen kampusalue on usean tunnetun arkkitehdin luomus.

Luonto on keskeinen elementti, joka eri arkkitehtien ja arkkitehtitoimistojen suunnittelemia rakennuksia nivoo yhteen aikakaudesta riippumatta.

Malmbergin mukaan Aallolle rakennusten ja ympäristön välinen suhde näkyi erityisesti siinä, että hänelle oli tärkeää häivyttää arkkitehtuurin ja luonnon rajapintaa. Esimerkiksi Aallon rakennuksissa häivyttäminen näkyy erilaisina penkereinä sekä kattoikkunoina, joista luonnonvalo pääsee sisälle.

Kattoikkunoita on käytetty myös aivan metroaseman kylkeen rakennetussa vuoden vanhassa A Bloc -kauppakeskuksessa, jossa on haluttu kunnioittaa arkkitehtilegendan henkeä. Kauppakeskus on Verstas Arkkitehtien suunnittelema ja sen käsialaa ovat kampuksen muutkin kaikista nuorimmat rakennukset Väre ja kauppakorkeakoulu.

Kauppakeskuksessa Alvar Aallon kasvot ovat päässeetkin seinämuraaliin kattoikkunoista hohkaavan valon alle. Viereisessä kuntosalissa näkymä avautuu niin ikään lehmuskujalle.


Aallon kanssa samaan aikaan Otaniemeen rakennuksia suunnitelleiden Raili ja Reima Pietilän Dipoli-rakennuksessa muodon kerrotaan seuraavan metsän rytmiä.

Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelemassa Otaniemen kappelissa luonto puolestaan tulvii sisälle alttaritaulun takaa koko seinän levyisen lasiseinän läpi. Kappelin tiivis luontosuhde oli syynä, kun sille myönnettiin vuonna 2009 italialaisen Benetton-säätiön maisema-arkkitehtuurin palkinto.

Otaniemen alueen on tarkoitus kasvaa lähivuosikymmeninä kampuksesta yli 7000 uuden asukkaan kaupunginosaksi. Se vaikuttaa väistämättä myös ympäristöön. Aalto-yliopisto kertoi alkuvuodesta, että sen aikomuksena on lisätä luonnon monimuotoisuutta kampusalueella. Se on laatinut tanskalaisen maisema-arkkitehtuuritoimisto SLA:n kanssa suunnitelman viheralueista Otaniemessä.