Rikard Korkmanilla oli visio, jonka toteutuminen vei 23 vuotta: Nyt Espoon reunalla on paikka, jossa kasvaa yli 1000 omenapuuta

Julkaistu:

Omenaviljelijä Rikard Korkman haluaa saada kuluttajat ja tuottajat sitoutumaan toisiinsa.


”Portti pitää laittaa kiinni. Se on erityisen tärkeää”, toteaa Espoon ja Kirkkonummen rajalla Råbäck Gård -tilaa pitävä maanviljelijä Rikard Korkman ja astuu omenatarhansa puolelle.

Hänelle on välttämätöntä, että omenapuut pysyvät mahdollisimman hyvässä kunnossa. Puiden koko sato on jo myyty, vaikka sadonkorjuu on suurimmaksi osaksi vielä edessä.

Korkmanin omenatarha on siitä erikoinen, että ostajat ovat etukäteen sitoutuneet ostamaan sadon tietämättä tarkalleen sitä, millainen satovuosi on edessä. Kuluttajan ja tuottajan sitouttava sopimusmalli perustuu kumppanuusmaatalouteen, joka englanniksi tunnetaan termillä Community Supported Agriculture (CSA).

Viisi vuotta sitten, kun omenatarhan ensimmäistä satoa vasta odotettiin, Helsingin Sanomat kävi vierailemassa Korkmanin tilalla ja tutustumassa sen toimintaan.

Vielä tuolloin viljelijälle itselleenkään ei ollut täysin selvää, kuinka omenapuuosuuksien myynti tulisi lopulta toimimaan.

Tämän jälkeen omenapuut ovat kasvaneet täyteen mittaansa ja useampikin sato on jo niistä korjattu. Samalla Korkmanille on käynyt selväksi, että hänen omenatarhassaan kumppanuusmalli on ollut oikea ratkaisu.

Hänelle oli alusta asti selvää, ettei omenoita kannata myydä muuten kuin suoramyynnillä, sillä vajaan hehtaarin kokoinen omenatarha on sen verran pieni. Mutta miten ostajat saisi sitoutumaan, se oli toinen kysymys.

”Aluksi kokeilin kylttiä tien varressa, mutta ei se toiminut, vaikka sijaitsemme aivan Kehä III:n vieressä”, Korkman kertoo.

Sitten hän keksi, että ostajien kanssa voisi tehdä yksivuotisia sopimuksia kiinteällä hinnalla. Jokainen omistaja on sitoutunut vähintään kahden puun satoon vuodeksi kerrallaan. Tällä hetkellä Korkmanilla on tuottavia omenapuita noin 650 ja omenapuuosuuksien omistajia vajaa 300. Kaikkiaan tilalla on yli 1000 omenapuuta.

”Tähän asti se on ollut hyvin tehokas systeemi, ja kaikki omenapuuosuudet ovat olleet myytyjä.”


Omenatarhanpitäjänä Korkman on itseoppinut, mutta maanviljelijä hän on suvussaan jo kuudennessa polvessa. Pääasiallisesti hän viljelee maata sekä Espoossa että Kirkkonummella Jorvaksessa. Siellä sijaitsee hänen sukunsa tila Lill-Nägels, jossa hänen perheensä on viljellyt maata vuodesta 1841.

Vuonna 1944 Korkmanin isoisä joutui kuitenkin lähtemään perheensä kanssa evakkoon sieltä, kun Suomi joutui vuokraamaan Porkkalan alueen Neuvostoliitolle ja tila jäi vuokra-alueen puolelle.

Neljä vuotta myöhemmin Korkmanin isoisä päätti ostaa yhdessä setänsä kanssa Råbäckin maatilan, joka sijaitsi juuri ja juuri vuokra-alueen ulkopuolella.

Aluksi Korkmanin isoisä keskittyi tilalla maidontuotantoon. 1970-luvulla lypsykarja vaihtui viljantuotantoon, kuten tapahtui monella muullakin seudun tilalla. 1990-luvulla Rikard Korkman alkoi isänsä kanssa viljelemään tiloja.

Samoihin aikoihin alkoi myös Korkmanin kiinnostus omenoiden viljelyyn, ja ensimmäiset omenapuunsa hän istutti vuonna 1996. Sitä seurasi kuitenkin viidentoista vuoden yritysten ja erehdysten kausi, Korkman kertoo.

”Olin silloin aivan amatööri ja tein paljon virheitä, sillä omena on hyvin haasteellinen viljelykasvi. Vuonna 2011 mietin uudestaan, pitäisikö vielä yrittää kun kuulin, että kotimaiselle omenalle olisi tilausta. Siitä se lähti ja ajateltiin, että kokeillaan.”

Omenatarha uudistettiin täysin, eikä alkuperäisistä omenapuista jäänyt yhtään jäljelle. Tällä kertaa tarha löysi nykyisen muotonsa ja toimintamallinsa.


Kuluttajien sitouttaminen motivoi Korkmanin mukaan myös viljelijää pitämään hyvää huolta sadosta, kun hän tietää etukäteen, että sato on jo ostettu ja keitä ostajat ovat.

Hän vertaa omenapuuosuuden riskejä siihen, jos itse ostaisi omenapuun pihalleen ja hoitaisi sitä.

”Silloinkaan ei voi koskaan tietää, millainen sato tulee.”

Omenapuiden hoitotöistä osuuksien omistajien ei tarvitse kuitenkaan huolehtia, vaan Korkman pitää huolta tarhan hoidosta.

Hän on laskenut kahden omenapuun osuuden hinnan käytännössä 15 kilon sadon mukaan, vaikka maksimissaan puut voivat tuottaa satoa jopa 30 kiloa, sillä sadon suuruutta ei voi etukäteen täysin tietää. Osakkaalle omenapuuosuus kustantaa vähimmillään 45 euroa.

Esimerkiksi tänä vuonna tarhassa oli keväällä pakkasvaurioita. Lisäksi 160 uutta omenapuuta on pitänyt istuttaa kuolleiden puiden tilalle, joten kaikki tarhan puut eivät jatkuvasti tuota omenia. Se, että on neljä eri lajiketta, jakaa kuitenkin riskejä.

Omistajat pääsevät mukaan, kun sadonkorjuun aika koittaa.

Kesälajikkeet Early Geneva ja Nanna poimitaan viikon välein elokuussa. Sitten tulee kuukausi taukoa ja syyskuussa poimitaan talvilajikkeet Amorosa ja Rubinola.

”Siinä välissä on sitten viljojen puinti.”