Espoolaismies keksi pahvisen juomapullon, joka toimii: onko tässä ratkaisu maailman muovikriisiin?

Julkaistu:

Siinä vaiheessa, kun keksintö vakiintuu käyttöön, suuntaa Kaj Pelamo kohti seuraavaa yritysideaa.


Uudet alut viehättävät yrittäjä Kaj Pelamoa. Tunne siitä, että on jonkun suuren oivalluksen äärellä ja tarve saada muutkin uskomaan omaan ideaan.

Kun se on tehty ja arki palautuu normaaliksi, kaikki jännitys katoaa. Sitten onkin jo aika suunnata kohti seuraavaa suurta oivallusta ja aloittaa koko homma alusta.

”Paineessa ja jännityksessä on jotain kiehtovaa. Rahat loppuu aina kesken, yöt nukutaan huonosti, kukaan ei usko sun juttuihin. Kun tuote on valmis ja olet saanut ihmiset uskomaan siihen, palaverien luonne muuttuu. Raporttien kirjoittaminen ja strategioiden miettiminen ei ole mun juttu”, Pelamo sanoo.

Juuri nyt hän elää alkuvaiheen huumaa. Pelamo on nimittäin kehittänyt pahvisen juomapullon, jolla voidaan korvata muoviset virvoitusjuomapullot.

Aluksi ihmiset suhtautuivat Pelamon ideaan epäillen. Nyt valtaosa hänen tapaamistaan ihmisistä on kuitenkin vakuuttunut siitä, että virvoitusjuomaa voi todella nauttia pahvipullosta – ainakin melkein.

”Firmat haluaa, että me pystytään tekemään pulloja sarjatuotantona ennen kuin ne uskoo tähän”, Pelamo sanoo.

Ratkaisu virvoitusjuomayhtiöiden vakuuttamiseksi on pahvipullojen tekemiseen tarkoitettu laite. Se on itseasiassa koko Pelamon perustaman Esbottle-yrityksen ydin. Tarkoitus on, että virvoitusjuomayritykset voivat ostaa laitteen ja valmistaa pullonsa sillä itse. Pelkkiä pahvipulloja Esbottle ei myy.

Tänä keväänä Esbottle sai rahoituksen, jonka avulla se ryhtyy rakentamaan pahvipulloja valmistavaa laitetta. Kaksi kotimaista ja yksi ulkomainen yritys on Pelamon mukaan jo sitoutunut ostamaan pullontekolaitteen. Ensimmäisten pahvipullojen pitäisi siis olla markkinoilla alkuvuodesta.


Idea pahvipullosta syntyi vuonna 2015, kun Pelamo luki uutisia mikromuovista ja valtamerissä lilluvista muoviroskalautoista. Jos kerran mehua ja maitoa on vuosikaudet juotu pahvipakkauksista, miksei myös virvoitusjuomia voitaisi juoda pahvipullosta, Pelamo mietti.

Hän ryhtyi kokeilemaan, miten hyvin pahvipakkaukset kestäisivät virvoitusjuomia. Pelamo kaatoi Coca-Colaa maitopurkkiin, ja huonostihan siinä kävi. Maitotölkin saumat eivät kestäneet hiilihapotettua juomaa, ja juoma oli pian Pelamon sylissä.

Pelamo pohti, että varmasti olisi olemassa joku keino, jolla hiilihapotetun juoman saisi pysymään pahvipakkauksessa. Hän ei vain vielä ollut keksinyt sitä.

Samaan aikaan Pelamon silloisella yrityksellä, makukorkkeja valmistamalla Qapilla meni lujaa. Pelamon piti keskittyä Qapiin, ja jättää pahvipullopohdinnat sivummalle.

Vuonna 2018 Pelamo myi loputkin omistamistaan Qapin osakkeista. Nyt hän sai rauhassa keskittyä pahvipullon kehittämiseen.

Näin Pelamo oli toiminut aikaisemminkin: myynyt edellisen yrityksen pois ja ryhtynyt kehittämään myynnistä saamillaan tuloilla seuraavaa.

Koulutukseltaan Pelamo on automaatioasentaja. Hänellä ei siis ole koulutusta tai mitään sen erityisempää osaamista pakkausten valmistamisesta tai virvoitusjuomista, Qapin korkkibisnestä lukuun ottamatta. Se ei kuitenkaan ole hidastanut tahtia.

”Yrityksen perustaminen on minulle aika helppoa. Olen ollut sen verran monessa mukana, että olen luonut suhteita jo vähän sinne ja tänne”, Pelamo sanoo.

Pelamo on koonnut ympärilleen pienen ydintiimin, jonka kanssa hän edistää omia hankkeitaan. Pahvipulloprojektiin palkattiin myös ulkopuolista apua. Pelamon palkkaama yritys kartoitti erilaisia vaihtoehtoja muovittomaksi pinnoitteeksi pulloon.

Pelamo tiimeineen puolestaan mietti sitä, miten pullo kannattaisi leikata pahvista niin, että siitä tulisi mahdollisimman kestävä. Syntyi idea liuskasta, josta voitaisiin ikään kuin kieputtaa pullo.

Näin kasassa olivat pahvipullon kannalta oleelliset elementit: muoto, josta pullo valmistetaan sekä tekniikka, jolla saumat ja pullon pinta käsitellään niin, että pullo kestää painetta.

”Loppujen lopuksi tässä ei ole mitään kovin ihmeellistä. Se on jännä, ettei tätä kukaan muu ollut aikaisemmin keksinyt. Kuka tahansa olisi voinut tehdä tämän, jos olisi ryhtynyt askartelemaan pahvin kanssa”, Pelamo sanoo.

Sen verran ihmeellistä keksinnössä kuitenkin oli, että Pelamo on hakenut niille patentteja. Pahvipullon yksityiskohdat ovat tarkoin varjeltuja yrityssalaisuuksia. Esbottlen tiloissakin Espoossa on näytillä pahvipulloista vain mallikappaleita.

”Täällä on käynyt niin paljon eri juomayhtiöiden edustajia, että on pitänyt huolehtia siitä, ettei kukaan kilpailija keksi, miten pullo on tehty”, Pelamo selittää.

Yksi pieni kauneusvirhe pahvipullossa edelleen on. Pahvikorkkia Pelamo ei ole onnistunut vielä kehittämään. Toistaiseksi pahvipulloissa on edelleen muovikorkki.

Pahvikorkki on kyllä kehitteillä, mutta sen tekeminen on osoittautunut kohtalaisen haastavaksi. Korkin pitäisi olla uudelleen suljettava. Sen lisäksi sen pitäisi olla sinetöity. Tähän Pelamo ei ole saanut pahvia taipumaan, ainakaan vielä.

Sekin on vielä pieni arvoitus, miten kuluttajat ottavat pahvipullon vastaan. Millainen mahtaa olla pahvipullon suutuntuma?

”Nyt ihmiset ovat tottuneet muoviseen suutuntumaan. Ehkä se on tulevaisuudessa pahvinen. Ehdottomasti haluamme tästä kivemman elämyksen kuin maitopurkista. Kansa sen lopulta päättäköön”, Pelamo sanoo.

Vaikka muovista on viime vuosina keskusteltu paljon, eivät muoviset virvoitusjuomapullot ole Suomessa kovin suuri ongelma. Meillä panttijärjestelmään kuuluvien pullojen muovi saadaan kohtalaisen hyvin kierrätettyä.

Pelamon mukaan hänen kehittämänsä pahvipullo hajoaa luonnossa muutamassa vuodessa. Pahvipullo voikin olla toivottu ratkaisu maissa, joissa panttijärjestelmää ei ole eikä muovipullojen muovia saada uusiokäytettyä.

”Tällaisissa maissa biohajoavuus on ehdottomasti etu. Muuten kun tarkastellaan pahvipullon ekologisuutta, pitää katsoa myös valmistuksen ja koko elinkaaren aikaisia päästöjä”, sanoo Sitran projektijohtaja Markus Terho.

Hän ei tunne Pelamon kehittämän pahvipullon yksityiskohtia ja kommentoi siksi aihetta yleisellä tasolla.

”Lähtökohtaisesti on hyvä, että tulee uusia innovaatiota muovin tilalle. Samalla pitää muistaa, että muovilla on esimerkiksi pakkausmateriaalina tiettyjä etuja”, Terho sanoo.

Pahvipullojen valmistukseen tarvitaan puuta. Myös keskustelu sopivista hakkuumääristä ja metsän merkityksestä hiilinieluina on käynyt viime aikoina vilkkaana.

”Pitää muistaa, että puusta valmistettavat tuotteet eivät ole päästöttömiä. Tärkeää on saada tuotteiden elinkaaren ympäristövaikutukset minimoitua ja siinä uusiutuvien raaka-aineiden käyttö on yksi vaihtoehto”, Terho sanoo.

Kumpi pullo kuluttajan sitten pitäisi kaupan hyllyllä valita: muovinen vai pahvinen? Siihen Terho ei vielä osaa ottaa kantaa.

”Se vaatisi tarkan analyysin siitä, millaiset ovat muun muassa valmistukseen liittyvät päästöt. Jos maassa ei ole toimivaa kierrätysjärjestelmää, silloin pahvipullo on hyvin todennäköisesti parempi”, hän pohtii.

Pelamo uskoo, että pahvipullo voisi olla yksi keino ratkoa maailman muoviongelmaa.

”Arubalta kävi täällä yksi kaveri. Se kertoi, että heillä on rannat täynnä muovia. Se kysyi, mitä pahvipullolle tapahtuu, jos sen jättää rannalle. Sanoin, että se häviää käytännössä kokonaan muutamassa vuodessa.”


Pelamoa voisi tituleerata keksijäksi. Hänellä on jo entuudestaan yhdeksän patenttia. Keksijäksi ja sarjayrittäjäksi Pelamo on kuitenkin päätynyt sattumien kautta.

Raumalta kotoisin oleva Pelamo työskenteli valmistumisensa jälkeen telakalla automaatioasentajana, kunnes 1990-luvun lama toi hänelle potkut. Sen jälkeen Pelamo lähti Ruotsiin opiskelemaan tietokoneohjeistettua automaatiota. Hän kiersi maailmaa, reissasi ja teki töitä.

Palattuaan Suomeen Pelamo ryhtyi huoltoinsinööriksi. Työ sisälsi paljon matkustamista.

”Tajusin, että se ei ollut mun juttu.”

Pelamo muutti pääkaupunkiseudulle ja meni Sinberychoffin tehtaaseen töihin.

”Ajattelin, että tehdastyö olisi mun juttu. Tein sitä kuusi viikkoa ja totesin, ettei se ole mun juttu.”

Hän kokeili vielä kerran matkustamista, ja lähti laivalle töihin.

”Sitten muistin, että matkustaminen ei ole mun juttu.”

Vuonna 2004 oma juttu kuitenkin vihdoin löytyi, kun Pelamo perusti naapurinsa kanssa alihankintayrityksen. Alihankinta ei niinkään ollut se juttu – ”Ei siinä mennyt kuin vuosi, ja tajusin, ettei alihankintahommista saa rahaa” – mutta yrittäjyys kiinnosti. Ja keksiminen.

Pelamon ensimmäinen oma keksintö oli laivoihin tehty pumppu.

”170 000 euroa meni kehittämiseen ja 500 eurolla saatiin myytyä yksi kappale”, Pelamo sanoo ja puistelee päätään.

Pelamo kehitti pumppua eteenpäin, ja sai yrityksen liikevaihdon nostettua puoleen miljoonaan euroon. Sen jälkeen hän myi yrityksen eteenpäin.

”Sen jälkeen olen perustanut uusia yrityksiä ja myynyt ne, kun tuote on saatu markkinoille. 1–5 vuotta on se aika, jonka pidän firmaa itselläni”, Pelamo sanoo.

Nyt Pelamolla on kädet täynnä töitä Esbottlen kanssa. Firmasta on oltu kiinnostuneita eri puolilla maailmaa ja halukkaita ostajakandidaattejakin on ilmaantunut. Vielä aikeissa ei kuitenkaan ole firman myyminen. Tarkoitus on saada pullot markkinoille ensin.

Mutta ehkä parin vuoden kuluttua aika on jo kypsä myymiselle. Sitä paitsi Pelamolla on jo mielessään seuraava yritysidea.

”Ja se on hullumpi kuin yksikään aikaisemmista!” hän sanoo silmät loistaen.

Todennäköisesti luvassa on siis taas unettomia öitä.