Bearsien treeneissä ei alkulämmittelyistä pidetä, mutta maalien teosta sitäkin enemmän: ”Ilman liikuntaharrastusta moni kehitysvammainen nuori jäisi helposti kotiin”

Julkaistu:

Kehitysvammaisille nuorille on tarjolla urheiluharrastuksia, mutta osa vanhemmista ei uskalla päästää nuorta yksin urheiluharrastukseen.


”Olen hikisin, mutta vähiten pelannut!”

Näin esittäytyy 23-vuotias Samu Reinikka ja nauraa päälle. Reinikka pelaa kerran viikossa salibandyä Esport Oilersin kehitysvammaisten Bears-joukkueessa.

Parikymppisen Reinikan urheilutausta on vaikuttava. Hän on muun muassa edustanut Suomea maailmanlaajuisissa Special Olympics -kisoissa Suomen Unified-koripallojoukkueessa. Unified-koripallossa kehitysvammaiset urheilijat pelaavat samassa joukkueessa yhdessä vammattomien pelaajien kanssa.

”Olen aloittanut urheilun 10-vuotiaana. Sitä ennen kuljin jääkaapin ja sohvan väliä”, Reinikka sanoo ja nauraa taas.

Esport Oilersin Bears -joukkueen treeneistä Reinikalle vinkkasi kaveri.

”Täältä löytyi hyvä joukkue. Tämä on hyvä tiistai-iltapäivän kevennys ja ehdin hyvin harjoituksiin töistä”, Reinikka kertoo.

Salibandy ja koripallo ovat ehkä yleisimmät kehitysvammaisten lasten ja nuorten harrastamat urheilulajit, arvioi Suomen vammaisurheilu ja -liikunta ry:n (Vau ry) lasten ja nuorten liikunnan suunnittelija Nina Peltonen.

”Kehitysvammaiset voivat kuitenkin harrastaa kaikkia ihan samoja lajeja kuin muutkin lapset ja nuoret”, hän muistuttaa.

Esport Oilers Bears -joukkueen valmentajan Pekka Leistin mukaan salibandy sopii kehitysvammaisille, sillä lajista on helppo päästä nopeasti jyvälle.

”Jalkapallo esimerkiksi sitten jo vaikeampi. Se vaatii enemmän tekniikkaa”, Leisti sanoo.

Osa Esport Oilersin Bears -joukkueen jäsenistä pelaa kesäkaudella jalkapalloa. Joukkue osallistuu molemmissa lajeissa kansallisiin ja kansainvälisiin turnauksiin. Rahat turnausmatkoihin kerätään tekemällä talkootöitä muun muassa Esport Oilersin miesten edustusjoukkueen peleissä.

”Sähly on vähän kivempaa kuin jalkapallo, sillä siinä saa liikkua enemmän”, sanoo 25-vuotias Sami Jokela. Hän on pelannut sählyä ja jalkapalloa jo useamman vuoden ajan.

”Parasta on, kun tekee maaleja. Häviäminen harmittaa kauheasti”, Jokela kertoo.


Pekka Leisti perusti Bears-joukkueen vajaa kymmenen vuotta sitten.

”Töissäni kohtasin paljon nuoria miehiä, jotka tykkäsivät pelata. Kysyimme, ottaisiko Esport Oilers meidät siipiensä suojaan ja kyllähän ne ottivat”, Leisti kertoo.

Valtaosa kehitysvammaisten joukkueista toimii Bearsien tavoin osana jotain urheiluseuraa, Vau ry:n Peltonen sanoo. Joissain seuroissa kehitysvammaiset harrastavat yhdessä muiden kanssa, ja joissain lajeissa, enimmäkseen juuri joukkuelajeissa, on omat erityisryhmänsä.

Kaiken kaikkiaan Peltonen pitää kehitysvammaisten lasten ja nuorten urheilu- ja liikuntamahdollisuuksia hyvinä.

”Urheiluseuraväki on hyvin valmiina vastaanottamaan kehitysvammaiset mukaan. Usein suurempi kysymys on se, että ovatko kehitysvammaisten vanhemmat valmiita. Ymmärtävätkö he, että kehitysvammaisilla lapsilla ja nuorilla on samanalainen mahdollisuus liikkua kuin muillakin?”

Peltonen puhuu napanuoran katkaisemista: monia kehitysvammaisten lasten ja nuorten vanhempia saattaa pelottaa se, miten oma lapsi tai nuori pärjää urheiluseurassa.

Tähän on törmännyt myös Esport Oilersin Bears -joukkueen joukkueen johtaja Marjariitta Louhisto.

”Joukkueeseen kuuluminen opettaa omatoimisuutta ja arjessa selviytymistä, kun pitää huolehtia esimerkiksi omista varusteista”, Louhisto sanoo.

Parhaimmillaan liikuntaharrastus voi estää kehitysvammaista nuorta syrjäytymästä.

”Monille ystävien saaminen voi olla hankalaa. Urheilu yhdistää ja parantaa sosiaalisia suhteita. Ilman liikuntaharrastusta moni kehitysvammainen nuori jäisi helposti kotiin”, Vau ry:n Peltonen sanoo.

Joukkueeseen kuuluminen on tärkeää. Bearsin pelaajat seuraavat tarkkaan Esport Oilersin edustusjoukkueen pelejä, ja Oilersin pelipaidasta ollaan erityisen ylpeitä.

”Moni olisi kaikkialla pelipaita päällä ja varmaan nukkuisikin se yllä, ellen käskisi välillä ottamaan sitä pois”, Louhisto sanoo.


”Oliks se maali?” kentältä katsotaan kysyvästi valmentaja Leistiä, joka nostaa kätensä maalin merkiksi.

”Kyllä Pekka niin näyttää!” kuuluu iloinen huuto, ja peli jatkuu täydellä teholla.

Esport Oilers Bears -joukkueessa keskitytään pelaamiseen. Tunnin treeneihin ei kuulu alku- tai loppuverryttelyjä.

”Aina välillä yritän vetää alkuverryttelyn, mutta sitten alkaa aina kauhea valitus, että miksi sä kiusaat meitä”, Leisti sanoo.

Niinpä hän on katsonut parhaaksi päästää joukkueen heti harjoitusten aluksi pelaamaan.

Usein kehitysvammaisten treeneihin kuitenkin kuuluvat alkulämmittelyt ja loppuverryttelyt, ihan samalla tavalla kuin muidenkin treeneihin, Vau ry:n Peltonen sanoo. Se, mihin kehitysvammaisten treeneissä pitää kiinnittää erityistä huomiota, on selkeiden ohjeiden antaminen, samojen asioiden toistaminen ja jaksamisesta huolehtiminen.

Bearsin treenit alkavat tulla päätökseen. Osa pelaajista on laskenut maaleja, osa ei. Pääasia on, että hiki on noussut pintaan.

”Parasta on, että tämä on joukkuepeli. Meillä on hyvä tiimi ja hyvä yhteishenki”, Reinikka summaa.