Jossain istuu nytkin ihminen tietokoneen ääressä levittämässä tuhoa ja kaaosta – Professori: Jotta selviämme, meidän täytyy opetella ajattelemaan kuin pahikset

Julkaistu:

Aalto-yliopiston kurssilla opetellaan trollaamaan. Kurssilla opiskelijat kehittävät erilaisia keinoja yhteiskuntarauhan horjuttamiseksi.


Viime keväänä uutisoitiin, kuinka Ruotsissa jaettiin koteihin sota-ja kriisiopasta, jossa oli ohjeita muun muassa informaatiosodankäyntiin varautumiseen.

Aalto-yliopiston Informaatioverkostojen koulutusohjelman työelämäprofessori Risto Sarvas tajusi, että opasta voisi käyttää myös toisinpäin: Sitä voisi lukea oppaana, miten kuka tahansa voisi ryhtyä levittämään disinformaatiota, joko ajaakseen omaa asiaansa tai vaihtoehtoisesti vain aiheuttaakseen yleistä kaaosta.

Tästä oivalluksesta syntyi ajatus Manipulaation perusteet informaatioverkostoissa -nimiseen kurssiin. Kurssilla opiskelijat asettuvat niin sanotusti pahiksen asemaan ja miettivät erilaisia tapoja, joilla he voisivat horjuttaa yhteiskuntarauhaa.

”Otaniemessä opetetaan paljon muun muassa informaatiovaikuttamisesta. Opetuksessa ja keskusteluissa me olemme kuitenkin kaikki kilttejä ja eettisiä. Mietin, että mitä jos me kerrankin roolileikkittäisiin, että mitä jos jokainen saisi olla hetken Bond-pahis. Me opimme paljon paremmin ymmärtämään informaatiovaikuttamista, jos olemme hetken aikaa pahiksia”, Sarvas kertoo.

Kurssin opettajaksi hän pyysi pitkän linjan informaatioverkostojen opettajaa Vesa Kantolaa.

”Tämä on röllipeikkokurssi parhaimmillaan. Kaikki opiskelijat ovat fiksuja ja säädyllisiä ihmisiä, mutta nyt heidän täytyy kääntää ajattelunsa toisin päin. Tilannekuvaa siitä, mikä kaikki on mahdollista, pitää kehittää”, Kantola sanoo.

Kaksikon tavoitteena oli, että opiskelijat uskaltaisivat irrotella ja keksiä todella viheliäisiä tempauksia. Ohjenuorana oli, että kaikki tempaukset pitäisi olla ainakin teoriassa toteutettavissa.

”Ajatuksena oli, että otetaan palvelusuunnittelun ja business-suunnittelun työkalut ja käytetään niitä nyt täysin päinvastaiseen tarkoitukseen. Nyt saa olla mieluummin yliprovokatiivisia kuin että pelataan varman päälle”, Sarvas sanoo.


Opiskelijoilla oli hurjia konsepteja, mutta ne kaikki olivat sellaisia, jotka voisivat oikeasti tapahtua: Yhdessä ryhmässä visioitiin, kuinka Kiina hankkisi itselleen Etelä-Afrikan vesivarannot, toisessa ryhmässä kehitettiin palvelu, jonka kautta voi ostaa verkkohäirintää, ja kolmannessa ideoitiin kampanja, joka kannustaa torjumaan ilmastonmuutosta tekemällä itsemurhan.

”Valitsimme ajankohtaisen ilmastoaiheen. Kampanjan suunnittelu lähti vaikuttamisen mekanismeista, miten saadaan ihmiset tekemään asioita”, kertoo kurssille osallistunut Jussi-Pekka Erkkola ryhmänsä ideasta.

Vaikka opiskelijat saivat ideointiin vapaat kädet, niin oikeastaan kurssilla käytetyt keinot olivat kaikki aika tuttuja tosielämästä. Monen konseptin ytimessä oli monelle tuttu trollaus, eli provokaatioksi tarkoitettu kirjoitus tai puheenvuoro.

”Kurssilla on hahmottunut se, kuinka turvallisuuspolitiikan keinot ja vaikuttamisen keinot ovat niin samanlaisia eri maissa ja eri yhteyksissä”, Erkkola pohtii.

On hyvä muistaa, että vaikka opiskelijat keksivät erilaisia inhottavia ja yhteiskuntarauhaa horjuttavia kampanjoita ja tempauksia, se ei tarkoita, että kurssille osallistuneet haluaisivat toteuttaa niitä. Kurssilla sovittiinkin, että siellä saa keksiä kauheitakin ideoita leimautumatta.

”Se oli itseasiassa vähä yllättävääkin, että miten hankalaa on puhua joistain asioista. Jotkut ideat olivat sellaisia, että mietti, että karua, että tällaistakin voi keksiä”, pohtii kurssille osallistunut Sippo Rossi.

Toisaalta se oli myös kurssin parasta antia. Kun oli oivaltanut, miten kamalat ideat syntyvät, osaa myös tunnistaa niitä ja niiden syntymekanismeja paremmin.

”Tässä oppi kriittisyyttä ja hakemaan uusia näkökulmia. Kurssista tuli sellainen olo, että pitää olla koko ajan vähän varuillaan”, sanoo kurssille osallistunut Katri Saarinen.


Kurssi päättyi hyvän voittoon – ainakin osittain: Kurssin päätteeksi opiskelijat ideoivat vastatoimia, joilla taistellaan alkuperäisiä pahistavoitteita vastaan. Tosielämässä asiat ovat harvoin mustavalkoisia ja niin kävi myös kurssilla: joissain vastatoimissa hyvä ja paha menivät iloisesti sekaisin.

Yksi opiskelijoiden ryhmä oli ideoinut rokotepakkoa ajavan kampanjan, joka käyttäisi kyseenalaisia keinoja, kuten kuvamanipulaatiota ja väärennettyä dataa tavoitteensa ajamiseksi. Kampanjalle vastatoimia kehittänyt ryhmä lähti tarkastelemaan asiaa rokotevastustajien näkökulmasta: he kehittivät vastakampanjan, joka rokotepakosta käytävää keskustelua hyödyntämällä pystyi ajamaan omaa, rokotevastaista kampanjaa.

”Tämä oli oikeastaan erinomainen esimerkki informaatiovaikuttamisesta! Rakentamalla vastakkainasettelua pystyy helposti luomaan mielikuvan kahdesta ääripäästä, rokotepakkottajista ja rokotevastaisista. Se itse asiassa passivoi valtaosan ihmisistä. Väliin jää suuri joukko tolkun ihmisiä, jotka eivät halua ottaa kantaa suuntaan tai toiseen, mikä palvelee rokotevastaisten kampanjaa”, Kantola innostuu.

Monet vastatoimet nojasivat vahvaan valtioon: oli milloin sisäministeriön, milloin opetus- ja kulttuuriministeriön masinoivaa vaikuttamistoimintaa, jolla pyrittiin pitämään pahiksia kurissa. Jotkut ryhmät myös ehdottivat tiukempaa lainsäädäntöä.

”Kaupallisessa kontekstissa monilla kursseilla nousee esiin ajatus, että byrokratia on huono ja hidastaa kaupallisia mahdollisuuksia. Nyt kun meillä on kurssilla yhteiskunnallinen tarkastelu, byrokratiaa haetaan ratkaisuksi. Tämä on kiinnostavaa”, Sarvas pohtii.

Tämä oli yksi kurssin tavoitteista: tuoda insinööriajattelun rinnalle yhteiskunnallista näkökulmaa.

”Ihmiset ovat syvästi verkottuneita. Ihminen, joka on vain rationaalinen, kuten esimerkiksi tekoälyn ratkaisumallit, on puoli-idiootti. Kun esimerkiksi tekoälyä viedään eteenpäin, pitää siihen liittää yhteiskunnan ja verkostoitumisen ymmärrys. Puhtaasti rationaalisen ja konemaisen ajattelun pohjalta se etääntyy ihmisestä”, Kantola summaa.