Hiihtopiirejä on puhuttanut Suomen naisten viestijoukkueen kokoonpano. Sanoman asiantuntija Harri Kirvesniemi on kertonut oman näkemyksensä nelikosta, ja tiistaina asiaan otti kantaa Viaplayn asiantuntija Juho Mikkonen.
Kerttu Niskasen, Krista Pärmäkosken ja Eveliina Piipon mukanaolo on käytännössä varmaa, mutta kvartetin täydentävä hiihtäjä herätti keskustelua.
Mikkonen ilmoitti naisten 10 kilometrin (v) kisan jälkeen suorasanaisesti tv-lähetyksessä, ettei Jasmi Joensuuta pidä valita viestiin.
Hänen mukaansa neljäntenä mukana pitää olla Johanna Matintalo, mikäli suomalaiset aikovat taistella mitalista.
Lue lisää: Kerttu Niskasen mieheltä suorat sanat Suomen viestijoukkueesta Viaplaylla – vaatii yhtä naista ulos
Mikkosen kommentti oli hieman yllättävä, koska hänen oma valmennettavansa ja kumppaninsa, Kerttu Niskanen, on mukana kuvioissa.
Tiistai-iltana julkaistussa viestijoukkueessa neljäs urheilija oli Matintalo.
Lue lisää: Tässä on Suomen naisten MM-viestijoukkue – avaajalotto jatkuu
Entinen hiihdon päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö on seurannut viestijoukkueiden valintoja vuosikymmenten ajan ja tietää, että painostusta valmentajia kohtaan tulee eri suunnilta.
Harvemmin jonkun hiihtäjän henkilökohtainen valmentaja ottaa asiaan kantaa julkisesti.
– Sanoisin, että siinä oli kokemuksen puutetta, Kyrö arvioi Mikkosen kommenttia.
”Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakain.” Juho Mikkonen on Kerttu Niskasen valmentaja ja aviomies.
Hän tietää, etteivät valmennusjohto tai hiihtäjät hevin unohda mediassa esitettyjä näkemyksiä.
– Ne helposti löytää vielä edestään, Kyrö arvelee ja lisää:
– Ei noin. Etenkin kun kyse ei ole vain valmentajasta vaan myös puolisosta.
Samaan hengenvetoon Kyrö lataa kriittisen näkemyksen Viaplayn hiihtotuotantojen sisällöstä.
”Sanoisin, että siinä oli kokemuksen puutetta.
– Vaikka Jussi Eskola on hiihtomedian paras ammattilainen Suomessa, Viaplay on aivan liikaa Niskasten klaanin ja vähän Pärmäkoskenkin perhestudio.
Valmentajakonkarin mielestä kanava on rakentanut tähtikultin, joka heikentää lähetysten sisällön laatua.
– Ennakot ja jälkianalyysit pyörivät tämän kolmikon ympärillä, mikä ei ole kovin kiinnostavaa.
Kyrön mukaan samat jutut toistuvat, eikä katsoja saa uutta sisältöä.
– Niin paljon kuin Eskolaa ja Sami Jauhojärveä (asiantuntija) arvostankin, olen kääntänyt kanavan Ylen puolelle.
Ylenkään anti ei ole ollut erityisen laadukasta Keski-Suomesta katsottuna. Kyrön mielestä kommentaattorien tausta on liian yhdenmukainen.
– Painotus sprinttihiihtäjätaustaisiin kommentaattoreihin on viety aivan liian pitkälle, Kyrö murahtaa.
Hänen mukaansa Suomesta löytyisi valmentajia tai hiihtäjiä, jotka kykenisivät palvelemaan hiihtokansaa paremmin kuin nykyinen kalusto.
– Minkä takia Kalle Lassila ja Matias Strandvall ja välillä myös Martti Jylhä ovat äänessä?
Hänen mielestään vanha sprintteriporukka pyörittää hommaa. Armoa ei saa edes joukkoon liittynyt entinen maajoukkuehiihtäjä Ville Nousiainen.
– Hän ei ole pystynyt tuomaan mitään uutta antia Ylen lähetyksiin.
Suomalaishiihtäjien vaatimaton panos Planicassa ei ole yllättänyt Kyröä.
– Tammi-helmikuussa näytti, että liian paljon laskukuntoisia tai ongelmissa olevia hiihtäjiä lähetetään maailmalle kisoihin.
Kyrön mukaan monen hiihtäjän parhaat potkut oli jo nähty siinä vaiheessa.
– Vain Niskaset ja Piippo ovat poikkeuksia. Muut näyttävät olevan laskukunnossa.
Kyrön analyysin mukaan liian moni suomalainen teki parhaat tuloksensa Rukan maailmancupin ja Tour de Skin välissä. Syitä ei pidä hakea vain urheilijoista. Myös harjoittelun suunnittelu ja rytmitys ovat ontuneet.
– Ja kilpailutus. Vähän se on valmennuksenkin asia.
Kyrö aprikoi, onko urheilijat laitettu taistelemaan liian verisesti toisiaan vastaan kisapaikoista.
Ennen MM-kisojen alkua useampi asiantuntija totesi Planican kisalatujen sopivan suomalaisille erinomaisen hyvin. Kyröllä on perspektiiviä asiaa eri aikakausilta.
– Se arvio, että vauhdikkaat mutkaiset laskut sopisivat suomalaisille, oli väärä. Ne eivät ole sopineet koskaan, ja nyt on ollut vielä sohjoista lunta, mikä ei ole helpottanut asiaa.
Reittien nousukulma on Kyrön mukaan passeli, mutta niiden rivakka selvittäminen edellyttää huippukuntoa.
– Ne suosivat kova- ja nousukuntoisia hiihtäjiä. Laskukuntoisilla on vaikeaa.
MM-mitalit ratkaistaan kolmannen kerran peräkkäin alppimaisemissa suunnilleen samalla korkeudella. Vuonna 2019 kisat järjestettiin Seefeldissä ja kaksi vuotta myöhemmin Oberstdorfissa.
– Kun mennään alle tuhanteen metriin kilpailemaan helmi-maaliskuussa, siellä ei ole tähän aikaan vuodesta arvokisoihin sopivia kelejä, Kyrö sanoo ja viittaa myös ilmastonmuutokseen.
Jos Alpeilla pitää kisata, niin tapahtuma pitäisi viedä 1 300–1 600 metrin korkeuteen, jotta olosuhteet olisivat kunnolliset.
– Ettei tarvisi rämpiä sohjossa.
Vaikka Suomi on jäänyt toistaiseksi ilman mitalia, Kyrö ei ole vaipunut epätoivoon.
– Meillä on yhä kaksi kolme parasta paikkaa käyttämättä. Uskon mitaliin jommastakummasta viestistä ja ehkä myös pitkiltä matkoilta.
