Hiihdon MM-kisat ovat puolivälissä ja tähän asti tapahtumat ovat olleet suomalaisesta vinkkelistä karmeaa katseltavaa. Näkyvin asia on tietenkin numero nolla. Niin monta mitalia Suomi on onnistunut kisoista toistaiseksi saamaan.
Vielä raskaampaa on ollut seurata suomalaisurheilijoiden haastatteluja suoritusten jälkeen Ylen TV2:ssa.
– Hienoa, että meillä on joukkue ja päästään osallistumaan, yhdistetyn urheilija Eero Hirvonen kommentoi sunnuntaina, kun Suomen sekaviestijoukkue ylsi urhoollisesti kuudenneksi mäkiosuudella.
Osallistuvia maita oli kahdeksan kappaletta.
Saman virren veisuu jatkui maastohiihtostadionilla.
– Hyvä mieli on kaikesta huolimatta. Ei minulla näitä kuutossijojakaan MM-kisoista ihan hirveästi ole, sanoi parisprinttiä hiihtänyt Jasmi Joensuu.
– Vähän kaipaa vielä tyttö kehittymistä, että voi ihan kovimpien kanssa pysyä.
Joensuu on 26-vuotias nainen, joka hävisi maailmanmestaruuden voittaneille ruotsalaisille, Emma Ribomille, 25, ja Jonna Sundlingille, 28, noin 38 sekuntia.
Omien tuki ei kuitenkaan horjunut.
– Hyvin he taistelivat ja varmasti antoivat kaikkensa, kommentoi Joensuun ja Krista Pärmäkosken suoritusta sprinttihiihtäjä Jasmin Kähärä.
Kähärä oli kuulemma hakemassa Sloveniasta kokemusta, iloitsi valinnastaan kisajoukkueeseen ja naulasi tavoitteekseen päästä tällä kaudella vielä välieriin, siis 12 parhaan joukkoon, jossain sprintissä jossain kisassa.
Miehet pitivät linjasta kiinni.
– Oli tärkeää päästä hiihtämään, sanoi parisprintissä esimerkiksi Puolalle ja Isolle-Britannialle hävinnyt Niilo Moilanen.
Itse sanon samaa kotona, kun palaan lenkiltä.
Huipputasolla olemattoman vaatimustason osallistumispuhe on noloa kuunneltavaa. Nyt ei puhuta mistään äärikilpaillusta jalkapallon Mestarien liigasta, vaan kansainvälisestä marginaalilajista, jonka suosio hiipuu Pohjoismaiden ulkopuolella hälyttävästi.
Maastohiihtoa, puhumattakaan yhdistetystä, suksitaan tosissaan muutamassa maassa, joten kovia tekijöitä on hyvin rajallinen joukko. Lisäksi kärkimaista Venäjä ei tällä hetkellä edes saa osallistua kisoihin.
Suomalaisista on kivaa osallistua.
Lainaan Pasi Rautiaisen legendaarista purkausta lehdistötilaisuudessa: Yks tsemppaa hyvin ja on asenne kohdillaan. Totta kai! Nehän on perkele peruskiviä maastohiihdossa. Pikkuhiljaa on pakko kysyä, että hei, riittääkö taso.
Sitä niitetään, mitä ylempänä kylvetään.
Kysyin maastohiihdon maajoukkueen päävalmentajalta Teemu Pasaselta Tour de Skin jälkeen, onko Suomen miesten maajoukkue täysin sekaisin.
– Meillä on monta kovaa syömähammasta kotona harjoittelemassa, Pasanen vastasi.
Kiva!
Hetkeä aiemmin tulevien MM-kisojen kirkkaimmat tähdet olivat muun muassa kilpailleet ja nousseet Alpe Cermisin loppunousun.
Sitten Suomen syömähampaat tulivat Planicaan eivätkä ole saaneet hedelmälihaa irti vesimelonista.
Olen pitkään ihmetellyt, miksi esimerkiksi ruotsalaiset ja norjalaiset hiihtäjät pystyvät voittamaan kisoja läpi maailmancupin kauden ja pärjäämään silti arvokisoissa siinä, missä suomalaiset lataavat kaiken vain MM-karkeloihin.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ne karkelotkin menevät myttyyn. Näyttää pahasti siltä, että Planicaan on lähtenyt sinivalkoinen huumoriporukka.
