Muistatko nämä suomalaiset huippu­hetket MM-laduilla? Puusuksia, sadasosa­tappioita, koti­kisojen voiton­huumasta skandaaliin... - Hiihtolajit - Ilta-Sanomat

Muistatko nämä suomalaiset huippu­hetket MM-laduilla? Puusuksia, sadasosa­tappioita, koti­kisojen voiton­huumasta skandaaliin...

Hiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn MM-kisojen historia on täynnä suomalaissankareita, mutta myös karvaita pettymyksiä. Dopingkatastrofi MM-Lahdessa 2001 tyrmistytti huippuhiihtoa seuraavat suomalaiset.

Monet hiihdon MM-kisat ovat pitäneet sisällään ikimuistoisia suomalaishetkiä: Juha Miedon kuuluisista sadasosatappioista naisten viestivoittoon sekä Holmenkollenin sumussa hypänneestä Matti Nykäsestä ankkuriosuuden hiihtäneeseen Mika Myllylään.­

6.3. 0:26

Suomalaiset ovat osallistuneet MM-hiihtoihin pian jo sadan vuoden ajan, Lahden ensimmäisistä MM-kisoista vuodesta 1926 alkaen.

Tuolloin lajeina olivat 30 ja 50 kilometrin hiihdot, yhdistetyn kisa ja mäenlasku – kaikki miesten kisoja.

Naiset pääsivät mukaan vasta 28 vuotta myöhemmin, Falunin MM-kisoissa 1954. Siiri Rantanen hiihti hopeaa ja Mirja Hietamies pronssia 10 kilometrillä, ja Suomen viestijoukkue Sirkka Polkusella täydennettynä voitti hopeaa Neuvostoliiton jälkeen.

Ohessa muutamia ikimuistoisia suomalaisia MM-kokemuksia, jotka harmittavat tai ilahduttavat vuosikymmenien jälkeenkin.

Juha Mieto ja Thomas Magnusson (oik.) vuonna 1974.­

1974

Sapporon talviolympialaisissa 1972 pronssimitalin 15 kilometrillä kuudella sadasosalla hävinnyt Kurikan jätti Juha Mieto oli talvella 1974 elämänsä kunnossa ja valmistautui voittamaan ensimmäisen henkilökohtaisen arvokisakultansa Falunin MM-kisoissa.

Suomalaiset luottivat vanhoihin tuttuihin puusuksiin, vaikka hälytysmerkkejä oli ilmassa jo tammikuussa 1974 ennen Falunia: uusi muovipohjainen suksityyppi oli osoittautunut suojakelillä lyömättömäksi.

Falunissa 17. helmikuuta Mieto taisteli mielioloissaan vesikelillä suomalaisella sisulla kaikkensa antaen, mutta tv-katsoja ei voinut kuin hämmästellä, kun Ruotsin Thomas Magnusson liu’utteli uusilla suksillaan helposti eri latuosuuksilla Mietoa vauhdikkaammin.

55 sekunnin voittomarginaali tuntui suomalaisista tv-katsojistakin todella epäoikeudenmukaiselta. Tosin vielä oli kuusi vuotta aikaa erityisen katkeraan sadasosatappioon Thomas Wassbergia vastaan Lake Placidin olympialaisissa 1980...

Marja-Liisa Hämäläinen Lahden MM-kisoissa vuonna 1978.­

1978

Yksi legendaarisimmista suomalaisista urheiluhetkistä näki päivänvalon 22. helmikuuta Lahden MM-kisoissa.

Hiihdon naisten 4x5 kilometrin viestin aloitti räväkästi Taina Impiö, joka tuli kärjessä vaihtoon kahdeksan sekunnin erolla. Yleisö huokaili ja pettyi toisella osuudella, kun Marja-Liisa Hämäläinen (nyk. Kirvesniemi) ei pysynyt kärjen vauhdissa, vaan jäi ratkaisevan tuntuisesti puolisen minuuttia.

Kuusi vuotta myöhemmin kolmeen henkilökohtaiseen kultamitaliin Sarajevon olympialaisissa yltänyt Hämäläinen muisteli kyynelsilmin viestiä Immon enkelit -tv-dokumentissa.

”Painu lehmä navettaan. Lehmille on oma sarja keksitty”, Hämäläinen luetteli hävyttömimpiä yleisöhuutoja.

Viesti oli kuitenkin vasta puolivälissä. Hilkka Riihivuori teki elämänsä hiihdon kolmannella osuudella ja nousi viimeistään Karpalon mäessä suomalaisten sankariksi.

Kärki oli tavoitettu, ja Suomella raudanlujana ankkurina Helena Takalo. Neuvostoliitto ja DDR eivät Helenan vauhdissa pysyneet, ja Suomi juhlii valtaisan yleisömeren edessä MM-kultaa.

Matti Nykänen ponnisti kultaan.­

1982

Sankka sumu oli vallannut talviurheilun legendaarisen kisa-areenan Holmenkollenin MM-Oslon päätöspäivänä 28. helmikuuta, juuri kun kisojen piti huipentua suurmäen kilpailuun.

Suomelta oli asettaa kisaan kokeneet Pentti Kokkonen, Kari Yli-Anttila ja olympiavoittaja Jouko Törmänen sekä vasta 18-vuotias suurlupaus Matti Nykänen, joka lupasi ”ponnistaa aina, minkä pohkeesta lähtee”.

Ja pelottomasti halki sumupilven Nykänen syöksyikin kahdesti kierrosten pisimmät hypyt (108,5 ja 102,5 metriä). Vain Norjan Olav Hansson pääsi lopputuloksissa lähelle, vajaan kolmen pisteen päähän.

Talviurheilun uusi suomalaissankari kirjautti ensimmäisen kultamerkintänsä tulevaan loisteliaaseen mäkiuraansa.

Kulta maistui monesti Mika Myllylälle.­

1999

Veikko Hakulisen ja Eero Mäntyrannan jälkeinen seuraava suomalainen suurhiihtäjä – tältä näytti vahvasti Ramsaun MM-kisoissa 1999, kun Mika Myllylä oli voittaa kaikki henkilökohtaiset kultamitalit.

MM-Trondheimin 50 kilometrin maailmanmestari 1997 ja Naganon 30 kilometrin olympiavoittaja 1998 nousi uudeksi hiihtokuninkaaksi.

Hän hallitsi lumisateessa 30 kilometrin kisaa ja voitti ensimmäisenä suomalaisena vapaan hiihtotavan arvokisan. Jatkoa seurasi 10 kilometrillä (p), ja vain epäonni esti kultamitalin takaa-ajokisassa. Raskas keli ei suosinut kärkihiihtäjää, vaan Myllylä joutui taipumaan loppukirikamppailussa Norjan Thomas Alsgaardille.

Myllylä otti jälleen omansa 50 kilometrin (p) kisassa. Edessä olivat Lahden MM-kisat 2001 kotiyleisön edessä.

Sprintin kultaa ja hopeaa MM-Lahdessa 2001: Pirjo Manninen (vas.) ja Kati Sundqvist olivat nopeimmat.­

2001

Ennakko-odotukset mitalisaaliista olivat korkealla, kun Lahden MM-kisat alkoivat, mutta tuskin kukaan osasi aavistaa, millaiseen katastrofaaliseen häpeään ja painajaiseen kisat Suomen osalta päättyisivät.

Vielä torstaina 22. helmikuuta Suomi juhli miesten viestikultaa joukkueella Janne Immonen, Harri Kirvesniemi, Sami Repo ja Mika Myllylä, mutta samana iltana antidopingneuvoston (Wada) iskuryhmä teki yllätystestit koko Suomen hiihtojoukkueelle. Jo edellisenä sunnuntaina Jari Isometsän kerrottiin kärynneen Hemohes-nimisen, plasmanlaajentajiin kuuluvan lääkeaineen käytöstä.

Dopingkatastrofi tyrmistytti Suomen 2001.­

Maanantaina 26.2. Hiihtoliiton johto myönsi Immosenkin kärähtäneen saman aineen käytöstä kuin Isometsä. Keskiviikkona 28.2. karmeat faktat lyötiin pöytään: neljä uutta dopingtapausta. Ensin tulivat julki Harri Kirvesniemen ja Milla Jauhon nimet, myöhemmin Myllylän ja Virpi Kuitusen.

Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjä pyysi anteeksi ”aiheuttamaamme katastrofaalisen suurta häpeää”. Päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö kommentoi käryjen johtuneen ”typerästä harrastelijoiden puuhastelusta”.

Monia hylättyjä mitaleita, mutta jäivät Suomelle Pirjo Mannisen sprintin ja Kuitusen takaa-ajon maailmanmestaruudet. Naisten 15 kilometrin kisassa ylsi pronssille Kaisa Varis, joka kärähti epon käytöstä Val di Fiemmen MM-hiihdoissa 2003.

Suomen huippuhiihdon piina tuntui vain jatkuvan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?