Johaugilla ja muilla norjalaistähdillä hurjat vuositulot – Harri Kirvesniemi: ”Kuvainnollisesti moni suomalaishiihtäjä näkee nälkää”

Julkaistu:

Verot 2018
Verotiedot vahvistivat, että norjalaistähdillä on huimat vuositulot.
Siinä missä useat norjalaishiihtäjät kylpevät rahassa, Suomessa huipputienesteille yltävät vain muutamat suksiniilot.

Tällaiseen johtopäätökseen päätyy helposti tutkailemalla alkuviikolla julkaistuja, vuotta 2018 koskevia verotietoja. Ero norjalais- ja suomalaishiihtäjien välillä on suorastaan dramaattinen.

Norjan miesten maajoukkueen tähti Martin Johnsrud Sundby oli kaikista maassa asuvista urheilijoista kolmanneksi kovatuloisin. Viime talvena uransa ensimmäisen arvokisakullan saavuttaneen Sundbyn verotettavat ansiotulot olivat 7,8 miljoonaa Norjan kruunua eli noin 770 000 euroa.

Isoille vuosituloille ylsivät myös muun muassa naismaajoukkueen huippunimet Marit Björgen (n. 354 000 euroa) ja Therese Johaug (n. 335 000) sekä mieshiihdon takavuosien ykkösnimi Petter Northug (n. 246 000).

Norjalaislehti VG:n julkaisemassa verolistauksessa on nähtävillä varallisuus. Johaugille kohdalle on merkitty hulppea lukema, 49 228 779 Norjan kruunua, eli noin 4,8 miljoonaa ja Björgenille 4,3 miljoonaa euroa.

Suomessa hiihtolajien ykkösnimi oli ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen noin 237 000 euron vuosituloillaan. Myös Krista Pärmäkosken ansiot (n. 197 000) kestävät vertailua norjalaisiin, mutta sen jälkeen on hiljaisempaa.

Esimerkiksi olympiavoittaja ja maailmanmestari Iivo Niskasen tulot olivat ”vain” noin 74000 euroa – siis lähes 700 000 euroa pienemmät kuin Sundbyllä.

– Onhan siinä valtava ero, ja kyllä se taas erilaisia ajatuksia herättää, IS:n hiihtoasiantuntija Harri Kirvesniemi sanoo.

– Tosin ei norjalaishiihtäjien palkkatasossa sinänsä mitään yllättävää ole, koska hiihto on edelleen maan suosituin urheilulaji. Hiihdolla on Norjassa sama asema kuin Suomessa jääkiekolla, ja karkeasti voi arvioida, että Norjassa hiihdolla elää noin 150 urheilijaa ja Suomessa vastaavasti ehkä vain 10–15. Esimerkiksi norjalaishiihtäjien sponsoritulot ovat huomattavasti suuremmat.

Vuonna 1989 maailmanmestariksi sivakoinut Kirvesniemi tuntee Norjan hiihtomaailman hyvin. Hänen mukaansa Norjassa jo pelkästään monet seura- ja alueorganisaatiotason urheilijat pääsevät vuosittain samoille tienesteille kuin Suomen maajoukkueen takakaarti.

– Kuvainnollisesti voi sanoa, että nykyään moni kansainvälisen tason suomalaishiihtäjä näkee nälkää norjalaisiin verrattuna, ja se on uutta takavuosiin verrattuna. Vielä 1990-luvulla tilanne oli Suomessa merkittävästi parempi, ja monet suomalaishiihtäjät pääsivät vuosiansioissa norjalaisten tasolle, Kirvesniemi ruotii.

– Tämä muutos kertoo siitä, että Suomessa yksilöurheilu on mennyt entistä enemmän huippumenestyksen arvostamiseksi. Huippu-urheilu ei ole demokratiaa. Niille urheilijoille, joilla jo on rahaa, niille annetaan lisää ja muut jäävät nuolemaan näppejään.

Kirvesniemen mielestä Olympiakomitea ja lajiliitot eivät pysty enää tukemaan yksittäisiä suomalaisurheilijoita entisaikojen tyyliin.

– Valmennusjärjestelmämme ei ole kestänyt mukana kehityksessä, Kirvesniemi tiivistää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt