Matti Nykäsen kohtalo sai Marja-Liisa Kirvesniemen kyyneliin – muisteli yhteistä riemun päivää 18.2.1984

rac

Julkaistu:

Matti Nykänen 1963-2019
Olympiasankari Marja-Liisa Kirvesniemi lähetti lauantaina matkaan Suomen joukkueen nuorten olympiafestivaaleille Sarajevoon.
Helsinki–Vantaan lentoasemalla oli lauantaina tunteikas tilaisuus, kun nuoret suomalaisurheilijat pakkasivat tavaroitaan Sarajevoon lähtevään koneeseen. Vuoden 1984 olympiakaupungissa käydään ensi viikolla Euroopan nuorten olympiafestivaali (EYOF), joka on 15–17-vuotiaille urheilijoille tarkoitettu monilajitapahtuma.


Sinivalkoisen ryhmän kummiksi ryhtyi ex-hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemi, jolle Sarajevo on ikimuistoinen paikka. Juuri siellä tapahtui Simpeleen Urheilijoiden suuri läpimurto maailman hiihtoeliittiin. Kirvesniemi (silloin vielä sukunimellä Hämäläinen) voitti kaikki henkilökohtaiset matkat (10 km, 5 km ja lopuksi 20 km) ja oli hankkimassa Suomelle viestipronssia.

Samoissa kisoissa mäkihyppääjä Matti Nykänen saavutti ensimmäiset olympiamitalinsa. Jyväskyläläinen ponnisti hopealle normaalimäessä ja voitti ylivoimaisesti suurmäen.

Kirvesniemi oli tutustunut Nykäseen jo kaksi vuotta aikaisemmin Oslon MM-kisoissa

– Itse en pärjännyt vuoden 1982 kisoissa, mutta olin Holmenkollenin mäkimontussa katsomossa, kun hän voitti uransa ensimmäisen aikuisten arvokisan, 63-vuotias Kirvesniemi kertoo.

Yhteiset mitalikahvit

Kahden vuoden päästä Sarajevossa oli sitten yhteisten juhlien aika. Kirvesniemi saavutti kisoissa peräti neljä mitalia, ja myös Nykänen onnistui mainiosti olympiadebyytissään. Erityisen muistorikas kaksikolle oli päivämäärä 18. helmikuuta 1984, jolloin Kirvesniemi täydensi ”hattutemppunsa” voittamalla 20 kilometrin hiihdon ja Nykänen ”korotti” normaalimäen hopean kultaiseksi suurmäen kilpailussa.

– Olihan se mahtava päivä, kun minä voitin kultaa aamupäivällä ja Matti teki sitten saman tempun iltapäivällä, Kirvesniemi muistelee Sarajevon olympiakisoja.

Mitalikahveilla hymy oli herkässä monella muullakin, sillä Suomi keräsi entisessä Jugoslaviassa pidetyistä kisoista komean 13 mitalin saaliin.


Kirvesniemi oppi tuntemaan Nykäsen siinä vaiheessa, kun jyväskyläläinen oli vasta matkalla supertähdeksi.

– Minua kohtaan hän on ollut aina kohtelias ja muutenkin käyttäytynyt fiksusti, Kirvesniemi kehuu pitkäaikaista urheilijaystäväänsä.

Luontevat välit loppuun asti

Haastattelun aikana kyyneleiltä ei vältytty.

– Liian nuorena ja varhain hän lähti. Meillä oli luontevat välit, eivätkä muutamat huonot ajanjaksot ihmisen elämässä muuttaneet sitä, Kirvesniemi mietti.

– En halua mitään pahaa hänestä sanoa.

Hiihtäjän ja mäkimiehen polut risteytyivät viime vuosina varsin harvoin.

– Urheilugaalassa tai vastaavissa tilaisuuksissa yleensä nähtiin.

Kirvesniemen mielestä paras tapa arvostaa mäkisankarin muistoa olisi kunnioittava hiljaisuus.

– Minusta tilanne pitäisi nyt rauhoittaa ja antaa omaisille mahdollisuus surra ilman ylimääräistä hälinää.

Oman isän kuolema järkytti

Hiihtäjän Viljo-isä kuoli yllättäen kesällä 1979, jolloin Marja-Liisa oli jo noussut naishiihtäjien maajoukkueryhmään ja voittanut viestikultaa Lahden MM-kisoissa edellisvuonna.

– Olimme lähdössä harjoitusleirille Norjaan ja kysyin häneltä, voinko lähteä, kun heinätyöt olivat tulossa.

Isä vastasi, että ”mene vaan, koska heinää päästää tekemään hieman myöhemmin kuin yleensä”. Niinpä Marja-Liisa suuntasi kohti Pohjois-Norjaa muiden maajoukkuehiihtäjien kanssa.


– Olimme olleet neljä päivää olimme olleet Strynissä, kun sain tiedon, että isä on tajuttomana sairaalassa, Kirvesniemi muistelee.

Tieto järkytti nuorta hiihtäjänaista.

– Yhtään en osannut aavistaa sellaista.

Kirvesniemi lähti saman tien kotia kohti ja ehti nähdä isänsä vielä elossa.

– Kerkesin käydä katsomassa häntä, mutta seuraavana yönä hän nukkui ikuiseen uneen.

Tytär oli 23-vuotias isän poistuessa pihapiiristä.

– Jäi isän kanssa elämä elämättä, Kirvesniemi sanoo.

Sotakaverien jutustelu tärkeää terapiaa

Isä oli tyttärensä hiihtouran tärkein tukija ja kannustaja elämänsä loppuun asti. Viljo Hämäläinen oli kilpaillut nuoruudessaan hiihdossa ja ampumahiihdossa.


Viljo Hämäläisen parhaat nuoruusvuodet osuivat sotavuosiin.

– Ne hän vietti Suomea puolustamassa, tytär toteaa.

Lapsena Marja-Liisa sai usein kuunnella rintamalla koettuja juttuja, joita isä kävi läpi talossa vierailleiden sotakavereidensa kanssa.

– Jälkikäteen olen miettinyt, että niiden asioiden läpikäynti oli heille terapiaa, mutta minä kuuntelin niitä juttuja kauhulla.

Kirvesniemi sanoo tajunneensa sodan käyneiden miesten puheista sen, että uutta sotaa ei saa tulla.

Voit lukea lisää Matti Nykäsen urheilu-urasta ja elämästä Ilta-Sanomien uudesta Legenda-erikoislehdestä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt