”Bahrain on kiva paikka”. Suunnilleen näin julisti Viaplayn F1-asiantuntija Mika Salo, kun formulasirkus palasi talvitauolta ja uuden kauden ensimmäinen aika-ajo käynnistyi.
Kun muistelee, millä tavalla Yle polkaisi jalkapallon MM-kisat käyntiin viime marraskuussa, tunnelmassa on havaittavissa melkoisia eroja. Silloin kisat käytiin Bahrainin naapurimaassa Qatarissa, ja Yle käytti kisojen ennakkolähetyksen käytännössä kokonaan maan lukuisten epäkohtien kertaamiseen.
Kyse ei ole siitä, että epäkohtia ja ihmisoikeusongelmia olisi Bahrainissa naapuriaan vähemmän, pikemminkin päinvastoin. Formuloiden kontekstissa nämä asiat eivät vain tunnu kiinnostavan.
F1-kausi alkaa Bahrainista, minkä jälkeen sirkus jatkaa matkaansa Saudi-Arabiaan. Välillä käydään Australiassa, mutta sitä seuraa nopea korjausliike, kun ”ihmisoikeuskiertue” jatkuu Azerbaidzhanissa. Syksymmällä kiertue vierailee myös ilmeisimmissä kohteissaan Qatarissa ja Abu Dhabissa.
Saudi-Arabiaan puuhataan kovasti jopa toista osakilpailua, mikä ei ihan samanlaista huomiota ole kerännyt kuin se, että maa hakee yhdessä Egyptin ja Kreikan kanssa jalkapallon MM-kisoja 2030.
Ratapuitteet ovat Bahrainissa komeat.
Qatarin MM-turnauksen ajan Lähi-idän öljyvaltioiden ahkerasti harjoittama niin kutsuttu urheilupesu oli läntisessä Euroopassa vahvasti tapetilla. Suomessakin kisoja boikotoitiin kohtalaisen laajalla rintamalla ja maan yhteiskunnalliset epäkohdat saivat reippaasti palstatilaa. Ja hyvä niin.
Kisojen jälkeen on ollut taas hiljaisempaa.
Suhtautuminen urheilupesuun on siinä mielessä ristiriitaista, että isoimman huomion kerää yksittäinen tapahtuma, vaikka paljon merkittävämpiä valkopesuprojekteja ovat vuodesta toiseen jatkuvat vakiotapahtumat. Kuten nämä F1-osakilpailut.
Kaksinaismoralismia on toki paitsi lajien välillä, myös niiden sisällä. Moni MM-kisoja vältellyt jalkapallofani seuraa mielellään saudiomisteisen Newcastlen, abudhabilaisten pyörittämän Manchester Cityn ja vaikkapa Qatarin valtion oman porukan PSG:n otteita kansallisissa sarjoissaan ja Mestarien liigassa.
Vaikka Qatarin MM-kisojen julkisuus oli täällä päin maailmaa toisenlaista kuin mitä Qatarissa toivottiin, tuo lyhyt negatiivisen huomion pätkä ei paljoa paina. Ei, kun ympärivuotiset ja siten tärkeämmät operaatiot saavat rullata rauhassa ja arkipäiväistyä.
Miksi tilanne sitten on tällainen? Miksi MM-kisat koskettivat ihmisiä niin paljon enemmän ja juuri formuloissa nämä asia vaikuttavat kiinnostavan erityisen vähän?
Yksi selitys on konkretia. Yksittäinen turnaus on helpompi demonisoida, etenkin kun kaikki suorituspaikat rakennettiin tunnetun kyseenalaisin keinoin vain tätä yhtä tapahtumaa varten.
Työmiehet pakersivat Qatarin MM-stadioneilla pitkiä päiviä. Työoloja kritisoitiin rajusti.
On verrattain helppoa kaivaa konkretiaa henkensä rakennustöissä menettäneistä siirtotyöläisistä suhteessa formularataan, jolla ajetaan vuodesta toiseen. On vaikeampaa liittää maan ihmisoikeusrikkomuksia formulakisaan, kun helposti osoitettavaa suoraa yhteyttä ei ole.
Toisaalta kasvanut ymmärrys kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta on ajanut formulat tietystä näkökulmasta ”pimeälle puolelle” jo hyvän aikaa sitten. Valtava sirkus pomppii jatkuvasti mantereelta toiselle ja paikallaan ollessaan tupruttelee pakokaasua ajelemalla rataa ympäri.
Kun koko lajin olemassaoloa on pitänyt tästä näkökulmasta perustella jo jonkin aikaa, missä tällaiset ihmisoikeuskysymykset enää tuntuvat?
Selityksistä kenties oleellisin on kuitenkin universaali tekijä, joka ei suinkaan ole vain formuloiden vitsaus. Eli ahneus. Niin formuloissa, jalkapallossa kuin kaikessa muussakin raha on lopulta se asia, joka määrää.
Lähi-idän öljyvaltioista löytyy roppakaupalla sellaisia sponsoreita, joiden muskelit mikä tahansa instanssi ottaa kovin mielellään omaan kehänurkkaukseensa.
Silti, jos jalkapallon MM-kisat kaiken Qatar-kohun jälkeen myönnetään Saudi-Arabiaan valinnalla saattaa olla kauaskantoisia seurauksia eurooppalaisten länsimaiden ja Fifan suhteisiin. Koko MM-kisainstituutio – sellaisena kun me sen tunnemme – voi olla vaarassa.
Jossain vaiheessa tämän keskustelun on laajennuttava formuloihinkin. Lisäkisojen myöntäminen vaikkapa Saudi-Arabiaan tuskin on pitkällä tähtäimellä kovin kestävä tie edes tässä lajissa.
Iso vastuu tässä kaikessa on tietysti meillä median edustajilla. Ikäväkseni minun on myönnettävä, että Qatarista ei juuri kriittisiä kirjoituksia ole nähty MM-kisojen päättymisen jälkeen.
Nyt Bahrainista kerrotaan, että se on kiva paikka, jossa lämpötila miellyttää ja ratakin on hyvä. Ja ruutulippu heiluu.
Tilanteen on syytä muuttua.
