Frank Williams: Tällainen oli hänen uskomaton elämänsä - Formula 1 - Ilta-Sanomat

Uskomaton taival oli päättyä jo 35 vuotta sitten – tällainen oli 79-vuotiaana menehtyneen Sir Frank Williamsin elämä

Sir Frank Williams oli F1-kuvioissa jo 1960-luvulta alkaen. Vauhti ei juuri hidastunut, vaikka hän loukkaantui vakavasti 30 vuotta sitten ja menetti liikuntakykynsä. Myös Keke Rosberg saa kiittää Williamsin tallia mestaruudestaan.

Frank Williams vuonna 2001 yhdessä tallinsa kuljettajien Ralf Schumacherin (vas) ja Juan Pablo Montoyan (oik) sekä tallin henkilökunnan kanssa.

28.11.2021 18:20

Sir Frank Williams menehtyi lauantaina 27. marraskuuta 79-vuotiaana. Ilta-Sanomat julkaisee hänen poismenonsa kunniaksi uudestaan hänen henkilökuvansa.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Urheilusanomien (nyk. Urheilulehti) numerossa 26/2016.

Sir Frank Williams on yksi kunnioitetuimmista miehistä F1-sarjassa. Ensimmäinen Grand Prix, johon Williams toi autonsa, oli Espanjan osakilpailu Barcelonassa toukokuussa 1969.

Ferrarilla ja McLarenilla on talleina vieläkin pidempi GP-historia, mutta kukaan yksittäinen henkilö ei ole pyörittänyt F1-tallia yhtä kauan kuin 74-vuotias Frank Williams. Hänen autoillaan on saavutettu seitsemän kuljettajien ja yhdeksän valmistajien maailmanmestaruutta. Hänet aateloitiin 1999.

Williamsin kohdalla saavutuksia arvostetaan tavallista enemmän, koska hän vammautui liikenneonnettomuudessa 1986. Saamansa neliraajahalvauksen takia hän on joutunut käyttämään pyörätuolia jo yli 30 vuotta.

Sitkeä ja inspiroiva, muita innoittava ovat adjektiiveja, jotka Frank Williamsiin on usein liitetty. Vaikka Williams on fyysisesti heikentynyt, hänen valtava innostuksensa kilpa-autoiluun ja formula ykkösiin ei ole kadonnut.

Lue lisää: F1-legenda Frank Williams on kuollut

FRANCIS Owen Garbatt Williams syntyi South Shieldsin satamakaupungissa Koillis-Englannissa toisen maailmansodan riehuessa 1942. Hänen isänsä työskenteli Britannian ilmavoimissa ja oli sodassa pojan synnyttyä. Frankin äiti oli rehtorina erityiskoulussa. Vanhemmat erosivat, ja sen jälkeen Frankia kasvattivat jonkin aikaa hänen tätinsä ja enonsa.

Sisäoppilaitoksessa opiskelleen pojan rakkaus autoja ja vauhtia kohtaan alkoi syttyä, kun hän pääsi luokkakaverinsa isällä olleen Jaguar XK150:n kyytiin. 16-vuotiaana koulupoikana Frank Williams liftasi Skotlannista katsomaan vuoden 1958 Britannian GP:tä, jonka voitti Peter Collins Ferrarilla.

Williams ajoi aluksi myös itse, mutta ei menestynyt kovinkaan hyvin. Parikymppisenä hän tuhosi Austin A35:n ulosajossa Mallory Parkin radalla. Pari kierrosta aiemmin Jonathan Williams, joka ei ollut mitään sukua Frankille, oli ajanut Minillä ulos samassa mutkassa.

Varikolla Jonathan Williams esitteli sukunimikaimansa brittiläisen panimoperheen vanhimmalle pojalle Piers Couragelle. Silloin he eivät vielä osanneet aavistaa, että 1960-luvun lopussa Couragesta tulee ensimmäinen kuljettaja, joka osallistuu F1-kilpailuun Frank Williamsin tallin autolla.

Piers Courage oli Williamsin tallin ensimmäinen F1-kuski.

Vuonna 1963 Frank ryhtyi Jonathanin mekaanikoksi, kun tämä lähti kiertämään Formula Junior -luokan kilpailuja Euroopassa. Williams yritti kerätä rahaa myymällä käytettyjä kilpa-autoja ja niiden osia. Välillä hän nukkui yönsä pakettiautossa.

Omalla ajajaurallaan Williams voitti yhden F3-kilpailun, mutta huomasi nopeasti, ettei hän ole kuljettajana läheskään yhtä lahjakas kuin Courage. Vuonna 1966 hän perusti oman tiimin, Frank Williams Racing Carsin. Pari vuotta myöhemmin Williams sai hankittua Brabhamin F2-auton.

Sitten Williams löysi sen verran lisää sponsoreita, että hän pystyi ostamaan Brabhamin vanhan F1-auton kaudelle 1969. Velat tosin kasvoivat koko ajan.

Courage osoitti jälleen nopeutensa ja sijoittui Williamsin tiimin Brabhamilla toiseksi Monacossa ja Watkins Glenissä. Silloin, ennen Bernie Ecclestonen aikoja, formula 1 oli hyvin erilaista kuin nykyisin. Williamsin tiimissä oli seitsemän henkilöä: Frank, kolme mekaanikkoa, kuorma-autokuski, Courage ja hänen vaimonsa. Williams joutui lainaamaan rahaa Couragelta, jotta tallin hotellilasku saatiin Monacossa maksettua.

Couragesta kiinnostuivat muutkin tallit. Ferrari tarjosi hänelle sopimusta kaudeksi 1970.

»Kiitos, mutta ei kiitos», Courage vastasi italialaisille.

Hän halusi jatkaa hyvän ystävänsä Frank Williamsin tallissa, joka siirtyi käyttämään italialaisen De Tomason autoa. Se kuitenkin osoittautui aivan liian painavaksi.

Tallin nousu katkesi karmealla tavalla Hollannin GP:ssä kesäkuussa 1970. Courage menetti auton hallinnan yli 200 kilometrin tuntivauhdissa, kun etujousitus tai ohjaus hajosi töyssyssä. Auto törmäsi sen jälkeen penkkaan ja irronnut etupyörä osui Couragea päähän. Hän kuoli välittömästi päävammoihin.

Frank Williamsin nähtiin seisovan vielä illalla tuijottamassa onnettomuuspaikkaa Zandvoortin radalla.

»Sen jälkeen kaikki romahti, ja De Tomaso lähti pois. Ihailin Piersiä. Meillä oli hyvin läheiset välit. Kun hän kuoli, se satutti minua monin tavoin. Olin silloin vasta 28-vuotias, enkä ollut tottunut siihen, että jotain sellaista tapahtuu», Frank Williams muisteli myöhemmin brittiläisessä MotorSport-lehdessä.

Williamsille oli silti selvää, että hän jatkaa formuloissa – myöskin sen jälkeen, kun Bruce McLaren ja Jochen Rindt kuolivat samana vuonna. Williams oli hyvin läheinen myös Rindtin kanssa. He olivat ystävystyneet, kun Rindt oli tullut ajamaan F2-luokan kilpailuja Englantiin. Williams kertoi myöhemmin, että hän oli Rindtin suuri fani.

COURAGEN menehtymisen jälkeen 1970-luvun alkuvuodet olivat Williamsille vaikeita. Hän sai ajatettua F1-autoja maksukuljettajien avulla, mutta taloudellinen romahdus oli lähellä. Lähes kaikki aika meni siihen, että hän yritti löytää lisää rahaa.

Vaikeudet olivat välillä jopa niin suuria, että Frank Williams joutui johtamaan talliaan soittelemalla puhelinkopista, koska laskut myös puhelinyhtiölle olivat maksamatta. Varikolla Williamsille naureskeltiin, mutta 1970-luvulla hyvin menestyneen Tyrrellin tallipäällikkö Ken Tyrrell oli yksi heistä, jotka eivät voineet olla arvostamatta maanmiehensä sitkeyttä.

»Monetkaan eivät ota Frankia vakavasti, mutta luulen, että he ovat väärässä. Varikolla ei ole ketään, jolla olisi kovempi halu menestyä kuin Frankilla. Jos hän vain saa tallinsa talouden kunnolla organisoitua, niin katsokaa häntä sen jälkeen», Tyrrell sanoi niihin aikoihin.

Kauden 1975 alussa Williamsin tilanne vaikutti varsin epätoivoiselta. Sitten Gian Paolo Dallara esitteli Frank Williamsin öljymiljonääri Walter Wolfille, joka vähitellen suostui sijoittamaan talliin rahaa. Myöhemmin Wolf osti Williamsin tallista 60 prosentin osuuden.

Williams ei pitänyt siitä, että hän joutui perustamassaan tallissa lähes tavallisen työntekijän asemaan. Hän missasi yhden F1-kisan siksi, koska joutui hakemaan Wolfille uuden Mercedeksen Saksasta.

Vuoden 1977 alussa Williams päätti myydä jäljellä olleen osuutensa tallista Wolfille ja perusti uuden tiimin. Hän houkutteli mukaan nuoren insinöörin, jonka hän oli palkannut jo ennen Wolfin tuloa talliin. Insinöörin nimi oli Patrick Head.

Pian sen jälkeen syntyi Williams Grand Prix Engineering, joka aloitti toimintansa Didcotissa entisessä mattovarastossa. Tallissa oli kauden 1977 alussa kahdeksan työntekijää. Nyt heitä on yli 600.

Siihen aikaan todella taitavia insinöörejä oli vaikea löytää F1-talleihin. Osittain myös siitä syystä Williams oli päätynyt teknisestä kriisistä toiseen.

Aiemmin F2-auton suunnitellut Head edusti insinöörien uutta aaltoa ja osoittautui loistavaksi löydöksi. Headin vaikutus Williams-tallin menestykseen on ollut todella merkittävä, ja sen Sir Frank on itsekin myöntänyt. Vaikka Head oli Williamsin mielestä hieman liian komenteleva ja määräilevä, he täydensivät loistavasti toisiaan. Aluksi Williams omisti tallista 80 ja Head 20 prosenttia.

Seuraava onnistunut päätös oli palkata kaudelle 1978 australialaiskuljettaja Alan Jones. Hän oli jo voittanut Itävallan F1-kisan Shadow-tallin autolla.

FRANK WILLIAMS oli ensimmäinen tallipäällikkö, joka pystyi hankkimaan Lähi-idästä öljyrahaa moottoriurheiluun. Vuonna 1977 hän tapasi sattumalta lontoolaisessa mainostoimistossa miehen, joka lopulta järjesti Williams-tallin tilille 100 000 puntaa Saudi-Arabian lentoyhtiöltä Saudialta. Vastineeksi yhtiö sai tarrat Williamsin autoon.

Carlos Reutemann (vas) ajoi Williamsilla vuosina 1980–1982.

Myöhemmin Williamsin yhteistyö saudien kanssa laajeni. Varsin sujuvasti italiaakin puhuva Frank Williams kävi jopa Saudi-Arabian Jeddassa opiskelemassa hieman arabiaa. Hän ymmärsi jo silloin, että rikkaista arabeista voi tulla suuria sponsoreita, jos he todella kiinnostuvat formula ykkösistä. Myöhemmin Williams oli lähellä saada tukijakseen myös upporikkaan Mansour Ojjehin, mutta lopulta hän meni McLarenin leiriin.

Kaudelle 1979 Williams sai toiseksi kuljettajaksi Clay Regazzonin, joka oli Sir Frankin mielestä todellinen herrasmies. Tallin historian ensimmäinen voitto sinä vuonna Silverstonessa oli hyvin tunteellinen hetki Frank Williamsille.

»En ole mikään tunteellinen ihminen, mutta se oli unohtumaton kokemus. Se todellakin oli käännekohta Williamsille», tallipäällikkö sanoi muutamia vuosia sitten The Guardianille.

Seuraavana vuonna Jones voitti maailmanmestaruuden ja Williams ensimmäisen valmistajien MM-tittelinsä. Williams voitti tallien mestaruuden myös 1981. Sen jälkeen Keke Rosberg sai monien yllätykseksi paikan Williamsilta, kun Jones päätti lopettaa ja monilla muilla Frank Williamsin havittelemilla kärkikuljettajilla oli sopimus jo tehtynä jonkun muun tallin kanssa.

Rosbergin mielestä Paul Ricardin radalla ajetuilla F1-testeillä oli suuri vaikutus sopimuksen syntymiseen.

»Menimme Paul Ricardin radalle Frank Dernien ja Charlie Crichton-Stuartin kanssa. Charlie oli siellä Frank Williamsin silmät ja Dernie oli Patrick Headin silmät», Rosberg muisteli taannoin MotorSport-lehdessä.

»Toisena aamuna he sanoivat haluavansa nähdä aika-ajovetoni. Kello oli kahdeksan aamulla. Menin varikolta ulos ja ajoin uuden rataennätyksen. Se varmaan ratkaisi, että pääsin Williamsille.»

Frank Williams (kesk) juhli Australian GP:n voittoa vuonna 1985. Kilpailun voittaja Keke Rosberg kuvassa oikealla.

Rosberg teki suomalaista autourheiluhistoriaa voitettuaan maailmanmestaruuden Williamsin autolla 1982.

»Minun piti täyttää hyvin suuret saappaat. Alan Jones, Frank ja Patrick olivat olleet hyvin menestyksekkäitä yhdessä, ja sitten Jones oli lähtenyt. Sellaista henkilökemiaa, joka Nelson Piquet’llä oli (Brabhamilla) Gordon Murrayn ja Bernie Ecclestonen kanssa, en koskaan saavuttanut Frankin ja Patrickin kanssa. He tekivät oman työnsä ja minä tein omani.»

Frank Williams on sanonut, että Rosbergilla oli aina valtava itseluottamus.

»Hän tuli minun ja Patrickin luokse aina vähän rehvastelevalla ja mahtipontisella tyylillä. Pidimme kuitenkin Kekessä siitä, että hän sanoi asiat suoraan, vaikka siinä joskus olikin mukana pientä aggressiivisuutta. Hän oli myös erittäin nopea.»

Rosberg siirtyi Williamsilta McLarenille kauden 1985 jälkeen. Hondan turbomoottorilla oli vihdoin alkanut tulla Williamsille voittoja, ja kaudelle 1986 talli oli lähdössä kaksikolla Nelson Piquet ja Nigel Mansell.

SITTEN SATTUI onnettomuus, joka muutti merkittävästi Frank Williamsin elämää. Lauantaina 8. maaliskuuta 1986 hän oli ollut seuraamassa viimeistä talvitestijaksoa Paul Ricardin radalla Etelä-Ranskassa.

Frank Williams lähti ajamaan vuokraamallaan Ford Sierralla testeistä kohti Nizzan lentokenttää. Williamsilla oli kiire Lontoon-lennolle. Hänen kyytiinsä tuli Peter Windsor, joka nykyisin on tunnettu F1-toimittaja. Silloin hän oli Williams-tallin sponsori- ja PR-asioista vastannut johtaja.

Frank Williams ajoi tapansa mukaan lujaa. Eräässä mutkassa Sierra syöksyi tieltä, osui kiveen, pyöri sen jälkeen muutaman kerran ympäri ja pysähtyi pellolle.

Windsor sai vain vähäisiä vammoja, mutta Williams loukkaantui pahasti ja sai selkäydinvamman.

»Muistan terävän kivun niskassa. Ajattelin, että auton kaatumisen ei pitäisi satuttaa näin paljon. Auto oli katollaan, ja yritin saada turvavyötä auki päästäkseni ulos, mutta en pystynyt siihen», Williams muisteli BBC:n haastattelussa.

Sellaistakin on väitetty, että Williamsin ulosajo olisi tapahtunut jonkinlaisessa leikkimielisessä kilpailutilanteessa Piquet’tä vastaan. Frank Williams on aina ollut sitä mieltä, että onnettomuus oli täysin omaa syytä, eikä hän ole koskaan vammojaan juuri voivotellut.

Williams on kertonut, että ennen onnettomuuttaan hän oli maanteillä aikamoinen hurjastelija. Ulosajonsa jälkeen hän ei ole enää kyennyt autoa ajamaan.

»Oikeastaan tiesin, että jossain vaiheessa minulle sattuu iso onnettomuus, mutta en pystynyt hidastamaan vauhtia elämässäni.»

Siellä hän makasi, ranskalaisella pellolla, eikä pystynyt liikuttamaan jalkojaan eikä käsiään. Kyydissä ollut Windsor kirjoitti omilla verkkosivuillaan, mitä Williams oli siinä tilanteessa puhunut: »Okei, jos minulle tapahtuu jotain, niin kerro Patrickille, että kaikki nykyiset sponsorisopimukset on allekirjoitettu vuodeksi, ja Hondalla on optio meidän kanssamme vuodesta 1987. Nelsonin kanssa on tehty sopimus myös vuodelle 1987, mutta Nigelilla on kaksisuuntainen optio.»

»Ja vielä tämä: minut kasvatettiin katolilaiseksi. Jos on tarvetta, niin tykkäisin viimeisestä voitelusta», Windsor kertoi Williamsin sanoneen.

Marseillen sairaalassa lääkärit kysyivät Williamsin vaimolta Ginnyltä, antaako hän luvan sammuttaa 43-vuotiaan miehensä elintoimintoja tukevat koneet, jos se nähdään parhaaksi ratkaisuksi. Vaimo kieltäytyi. Hän tiesi, että Frank Williams haluaa ja todennäköisesti myös pystyy yhä johtamaan talliaan, jos hän kykenee edelleen kommunikoimaan eikä aivoissa ole vaurioita.

Nigel Mansell oli Williamsin monivuotinen kisakuski.

Kun Frank Williams oli saatu sairaalaan Lontooseen, hänen tilansa heikkeni välillä niin paljon, että hän kävi lähellä kuolemaa. Lääkärit kertoivat tallipäällikön läheisille, että Frank Williams on onnekas, jos hän on hengissä vielä kymmenen vuotta sellaisten vammojen syntymisen jälkeen. Nyt hänen loukkaantumisestaan on kulunut jo yli 30 vuotta.

Noin kolme kuukautta onnettomuutensa jälkeen Frank Williams pääsi sairaalasta kotiin. Kuusi viikkoa myöhemmin Bernie Ecclestone järjesti Frankille, Ginnylle ja hoitajalle lennon Brands Hatchin radalle, Britannian GP:n ensimmäisiin harjoituksiin. Kun katsojat näkivät Williamsin liikkuvan pyörätuolilla varikolla, he nousivat seisomaan ja antoivat hänelle valtavat suosionosoitukset.

Kilpailu oli Williamsin juhlaa. Mansell ja Piquet toivat tallille kaksoisvoiton.

FRANK WILLIAMSIN vaimo Ginny menehtyi 66-vuotiaana syöpään maaliskuussa 2013. Se oli kova isku Sir Frankille.

He olivat naimisissa lähes 40 vuotta. Se oli ollut pitkä yhteinen matka. Ginny oli myynyt pienen asuntonsa Lontoossa auttaakseen autourheiluun hurahtanutta miestään ja piilottanut laskuja, jotta Frankin ei tarvitsisi niistä huolestua. Hänellä oli ollut myös valtavan suuri rooli perheen lapsien Jonathanin, Jaimen ja Clairen kasvattamisessa.

Frank Williamsin ihailemiin naisiin on kuulunut myös Britannian pitkäaikainen pääministeri Margaret Thatcher.

»Hän oli fantastinen leidi. Olin hänen suuri faninsa», Williams sanoi muutamia vuosia sitten.

Thatcher järjesti Williamsille poliisisaattueen, kun tallipomoa lähdettiin kuljettamaan lentokentältä sairaalaan vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen. Pääministeri lähetti myös monta tukiviestiä Frankin vaimolle, kun miehen vointi oli huono.

Williams-tallissa vastattiin pomon onnettomuuteen hienolla tavalla. Talli voitti valmistajien mestaruuden 1986 ja 1987. Se oli sitä aikaa, kun Mansell ja Piquet nahistelivat tiukasti toisiaan vastaan tallikavereina. Piquet voitti kolmannen mestaruutensa Williams-Hondalla 1987.

McLarenin Ron Dennis oli aivan oikeassa, kun hän sanoi, että Frank Williamsista tuli onnettomuutensa jälkeen entistä vaarallisempi vastustaja, koska tämä pystyi vammojensa takia käyttämään enemmän aikaa ajattelemiseen.

Williamsilta lähtenyt Piquet houkutteli Hondan mukanaan Lotukselle. Honda kuitenkin tarjosi Williamsille uutta sopimusta kaudelle 1988, mutta ehtona oli se, että toista autoa ajaisi japanilainen Satoru Nakajima.

Frank Williams oli nostanut Hondan takarivistä kärkeen. Hän ei sulattanut sellaista ehtoa.

»Kukaan ei tule kertomaan minulle, kenet laitetaan minun autoihini!» Williams ärähti.

Sen jälkeen Williams joutui tyytymään yhden kauden ajan Juddin moottoreihin. Vuonna 1990 Patrick Head huomasi, että pieni Leyton House -talli saavutti paljon parempia sijoituksia kuin siltä olisi voinut odottaa. Tuloksiin oli iso osuus Adrian Neweyllä, jonka Head halusi ja sai apurikseen Williamsille.

NEWEYN NEROKKUUDELLA oli suuri osuus Williamsin menestyksessä kuuden seuraavan kauden ajan ennen kuin hän siirtyi McLarenille. Aika oli Williamsin voitokkainta ja toi tallille seitsemän mestaruutta ja 51 osakilpailuvoittoa.

Siihen ajanjaksoon sisältyi kuitenkin Ayrton Sennan kuolema Imolassa 1994. Kilpailu oli Sennalle vasta kolmas Williamsin autolla.

Frank Williams ja Ayrton Senna vuonna 1989 Japanissa. Senna ajoi tuolloin vielä McLarenilla.

Sennasta oli jo siinä vaiheessa ehtinyt tulla Frank Williamsille läheisin kuljettaja Piers Couragen jälkeen.

»On niin surullista, ettemme koskaan saaneet mahdollisuutta työskennellä pidempään yhdessä. Hän oli poikkeuksellinen yksilö – mies, jolla oli hyvin huomattava henkinen kapasiteetti. Sen näki, että omassa mielessään hän kilpaili koko ajan», Williams on sanonut Sennasta.

Williams oli ensimmäinen F1-tallipäällikkö, joka kiinnitti huomiota Sennan kykyihin, kun brasilialainen oli vielä melko tuntematon kuljettaja F3-tasolla.

»Ayrton oli aina varovainen ympärillään olevien ihmisten kanssa. Hänessä oli hieman vainoharhaisuutta, mutta hän oli erittäin viisas ja terävä. Kun otetaan huomioon hänen nimensä ja kuuluisuutensa, niin hänestä olisi helposti voinut tulla Brasilian presidentti, jos hän olisi niin halunnut.»

Sennan kuoleman jälkeen Williamsin autoilla on voitettu enää kaksi kuljettajien ja kaksi tallien mestaruutta. Damon Hill onnistui taistelussaan Michael Schumacheria vastaan 1996 ja Jacques Villeneuve seuraavana vuonna.

Varsinkin Britanniassa Frank Williams sai paljon lokaa siitä, miten hän kohteli Hilliä tämän mestaruuden jälkeen. Hill joutui siirtymään kaikkien hämmästykseksi hallitsevana maailmanmestarina Arrowsille 1997.

Nelson Piquet (vas), Patrick Head (kesk) ja Frank Williams (oik) olivat 1980-luvulla F1:n voimatrio.

WILLIAMSIN HISTORIASTA löytyy monia erikoisia kuljettajapäätöksiä. Yhdeksän vuoden aikana (1987–96) peräti neljästi tapahtui niin, että Williamsilla mestaruuden voittanut kuljettaja ei enää seuraavalla kaudella jatkanut Frank Williamsin johtamassa brittitallissa.

Frank Williams on saanut sellaisen maineen, ettei hän halua pulittaa kuljettajille niin paljon kuin muutamissa suuremmissa talleissa maksetaan. Williams on sanonut, että kuljettajavalintoja tehdessään hän katsoo ensin nopeutta, sitten saavutettuja tuloksia ja lopuksi muita ominaisuuksia, kuten esimerkiksi sitä, vaikuttaako kuljettaja hieman laiskalta vai aidosti motivoituneelta ja hyvinkin työteliäältä.

Vielä 2000-luvun alussa Williams oli varsin vahva BMW:n moottoreilla. Williams ylsi silloin kuuden kauden aikana tallien sarjassa kahdesti toiseksi ja kahdesti kolmanneksi.

Sen jälkeen Cosworthin, Toyotan ja Renault’n moottoreilla Williams oli pitkään kaukana kärjestä. Yksi täydellinen yllätysvoitto tuli Pastor Maldonadon ajamana Barcelonassa 2012, mutta uusi nousu alkoi vasta Mercedeksen moottoreilla, kun siirryttiin uusien sääntöjen mukaisiin autoihin 2014.

Frank Williams on vielä symbolisesti tallipäällikkö, mutta käytännössä tallia johtavat jo muut henkilöt. Williamsin tytär Claire Williams on noussut tallin lehdistöavustajasta apulaistallipäälliköksi, vaikka hän ei alun perin aikonutkaan aloittaa töitä F1-tallissa. Teknisellä osastolla tallin selvästi tärkein henkilö on Pat Symonds, jota Frank Williams arvostaa suuresti.

Suomessa ja muuallakin odotetaan nyt mielenkiinnolla, ajaako Valtteri Bottas vielä ensi kaudellakin Williamsilla.

»Valtteri on erittäin nopea ja toivon, että hän pysyy tallissa vielä pitkään. Hän on hiljainen, mutta luulen, että se johtuu suomalaisesta luonteesta. Jos tulee maasta, joka on suurempi kuin Iso-Britannia, mutta asukkaita on vain 5,5 miljoonaa, on ehkä vaikeaa löytää ketään, jolle puhua – vaikkakin Keke näytti onnistuvan siinä», Frank Williams letkautti viime vuonna.

WILLIAMS OMISTAA F1-tallistaan yhä enemmistöosuuden: 50,1 prosenttia.

»Minulla on ollut loistava elämä. En muuttaisi siitä mitään, ja se on totuus», Williams vakuutti BBC:lle muutamia vuosia sitten.

Frank Williams sanoi 1980-luvun alussa haluavansa, että hänen tallistaan tulee Britanniassa yhtä merkittävä kuin Ferrari on Italiassa. Ihan siihen Sir Frank ei ole yltänyt, mutta erittäin paljon hän on tallinsa kanssa saavuttanut. Hän on edelleen perustamansa tallin sydän ja sielu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?