Kimi Räikkösenkin mitta tuli täyteen – McLarenin sekoilu vaarallisen F1-auton kanssa vei saumat MM-titteliin - Formula 1 - Ilta-Sanomat

Kimi Räikkösenkin mitta tuli täyteen – McLarenin sekoilu vaarallisen F1-auton kanssa vei saumat MM-titteliin

McLaren MP4-18 epäonnistui niin pahasti, että sillä ei koskaan kilpailtu F1:ssä.

Kimi Räikkönen (vas.) vietti McLarenilla vuodet 2002–06.­

29.10. 6:09 | Päivitetty 29.10. 10:23

2000-luvun alku oli murroksen aikaa formula 1:n suurtalli McLarenille. Sen 1990-luvun lopussa Mika Häkkisen johdolla saavuttamat maailmanmestaruudet alkoivat pölyttyä jo palkintokaapissa, eikä uutta menestystä ollut tullut toivottuun tapaan.

Ferrari puolestaan oli aloittanut uuden valtakautensa. Michael Schumacher voitti maailmanmestaruuden Häkkisen kanssa käydyn tiukan kamppailun jälkeen vuonna 2000, ja 2001 Ferrari oli jo täysin ylivoimainen.

McLarenilla ajanut Häkkinen lopetti tuolloin uransa, ja tallipomo Ron Dennis värväsi Kimi Räikkösen tuplamestarin korvaajaksi.

McLarenin auto kaudella 2002 oli kilpailukyvyltään vielä heikompi kuin vuotta aiemmin. Nimellä MP4-17 tunnettu kauden 2002 auto keräsi vanhalla pistelaskujärjestelmällä vain 65 pinnaa 17 osakilpailusta. Se riitti MM-sarjan kolmossijaan, mutta oli 91 vähemmän kuin Häkkisen ensimmäisellä mestaruuskaudella vain neljä vuotta aiemmin.

Kimi Räikkönen MP4-17D:n puikoissa Japanissa.­

MP4-etuliite on lyhenne sanoista ”Marlboro Project 4”. Brittitallin silloinen nimeämistapa tuli siitä, kun McLaren ja Ron Dennisin Project Four -kilpatalli fuusioituivat vuonna 1980. Marlboro tuli tallin silloisesta pääsponsorista, ja nimestä pidettiin kiinni tuon yhteistyön päättymisen jälkeenkin.

MP4-etuliitteestä luovuttiin kaudella 2017, kun Dennis oli ostettu ulos tallista.

Sarjanumerolla 18 tunnettu auto oli siis loogisesti kahdeksastoista uusi kilpuri McLarenin ja Project Fourin fuusion jälkeen. Siitä kaavailtiin myös yhtä tallin radikaaleimmista sitten menestyskausien kuten 1988 tai 1998, jolloin McLaren oli dominoinut F1-sarjaa teknologisesti ylivoimaisilla menopeleillä.

Odotukset olivat korkealla, sillä tusseja ei kaivanut penaalista kuka tahansa aloitteleva autonsuunnittelija, vaan Adrian Newey. Sama mies siis, jonka luomuksilla Häkkinen kurvaili mestaruuksiinsa – ja häntä ennen Nigel Mansell, Alain Prost, Jacques Villeneuve ja Damon Hill Williamsilla.

Ilmailu- ja avaruustekniikkaa yliopistossa opiskellut Newey oli – ja on Red Bullilla edelleen – F1-autojen aerodynaamisen kehityksen aallonharjalla. Newey on pysynyt kehityksen kärjessä siitä saakka, kun hän piirsi F1-autot uudelle vuosikymmenelle Leyton Housen suunnitteluosastolla 1980-luvun loppupuolella. Sen jälkeen kun Newey aloitti F1:ssä hänen suunnittelemillaan autoilla on voitettu valmistajien maailmanmestaruus 10 kertaa 26 kauden aikana.

Testikuski Alex Wurz MP4-18:n ohjaamossa.­

McLarenin luottamus suunnittelijaneroon ei horjunut, vaikka kausi 2002 oli toden totta sujunut surkeasti. Talli päätti jo hyvissä ajoin kesken kauden aloittaa kauden 2003 auton suunnittelun. Tarkoitus oli suunnitella kokonaan uusi auto, ei kehitysversiota vanhasta. Mutta talli jatkoi silti kauden 2002 auton, MP4-17:n kehittämistä, jotta tuosta kaudesta saataisiin edes jotakin pelastetuksi.

Koska talli kehitti kahta autoa samaan aikaan, sai Newey itselleen meritoituneen apumiehen. Mike Coughlan palkattiin henkitoreissaan riutuneelta Arrowsilta. Muutamaa vuotta myöhemmin Coughlan tulisi raahaamaan McLarenin maineen lokaan ja aiheuttamaan tallille 100 miljoonan dollarin sakot vakoiluskandaalin vuoksi. Mutta se on eri tarina.

Coughlanin tehtävä oli palkkaamisen jälkeen auttaa Neweya. Samaan aikaan tallin pitkäaikainen luottosuunnittelija Neil Oatley alkoi kehittää vuoden 2002 auton kehitysversiota eli MP4-17D:tä, kun Newey ja kumppanit keskittyivät enemmän uuteen MP4-18:aan.

McLarenin MP4-18 oli useissa onnettomuuksissa. Tässä autoa raahataan takaisin varikolle Silverstonessa ajetuissa testeissä.­

Koska Neweyn suunnittelema uusi auto oli niin radikaalisti erilainen kuin edeltäjänsä, vei sen kehittäminen rutosti aikaa. Jo syksyllä 2002 kävi selväksi, ettei MP4-18 ehtisi valmistautua uutta kautta varten.

Ei sillä väliä, sillä tulossa olisi niin mullistava menopeli, että se on kaiken vaivan arvoista, McLarenilta vakuuteltiin. Kaiken kukkuraksi MP4-17D, eli kauden 2002 kehitysversio, pärjäsi erinomaisesti talven testeissä.

Valmiina nopea ”vanha” auto ja lisäksi tuloillaan oleva uusi mahtipeli? McLaren olikin monen papereissa suosikki kauteen 2003 lähdettäessä.

Brittitallin innostus nousi entisestään, kun kausi 2003 alkoi täysosumalla. David Coulthard voitti kauden avauskilpailun Melbournessa ja Räikkönen heti perään Malesiassa. Sitä seurasi vielä Räikköselle neljä kakkossijaa seuraavan viiden kilpailun aikana. Suomalainen oli tukevasti mestaruustaistelussa mukana.

Uusi auto saatiin testikuntoon vasta toukokuussa 2003, mutta odotukset olivat todella korkealla. ”Delfiininokka” teki siitä heti ulkoisesti hyvin tunnistettavasti erilaisen kuin muut ajan menopelit.

Uuden McLarenin profiili oli erittäin matala ja painopiste todella lähellä radan pintaa. Titaanin ja hiilikuidun sekoituksesta valmistettu vaihdelaatikko oli mullistava. Uudenlaisia ratkaisuja oli monia muitakin.

Kaikki näytti hyvältä. Kun Coulthard ja Räikkönen takoivat tulosta vanhan auton kehitysversiolla, testikuski Alexander Wurz pääsi ajamaan uudella autolla radalle. Tai no, melkein.

Ongelmat alkoivat heti. Auto ei läpäissyt Kansainvälisen autoliiton FIA:n törmäystestiä vaan reputti kahdesti. Suunnitteluosasto joutui tekemään merkittäviä muutoksia mm. sivuponttooneihin ennen kuin radalle oli mitään asiaa.

Michael Schumacher (kesk). voitti Yhdysvaltojen GP:n ennen Kimi Räikköstä (vas.) ja Heinz-Harald Frentzeniä vuonna 2003.­

Wurz kertoi taannoin Beyond The Grid -podcastissa, että auto tuntui koko ajan yllättävän hitaalta. Verrokkikierrokset vanhaan autoon eivät mairitelleet. Lisätestaaminen ei tuntunut auttavan asiaa.

Lopulta ajaminen kävi Wurzille jo vaaralliseksi.

– Siivet irtosivat joskus, toisella kerralla taas renkaat lähtivät irti, kun pultit eivät kestäneet ajon rasitusta. Koko auton pohja tipahti kerran kesken mutkan, Wurz päivitteli.

Paperilla kaikki näytti olevan kunnossa, mutta käytäntö osoitti radikaalit materiaaliratkaisut ja aerodynaamiset linjavedot jopa vaarallisiksi. Wurzin mukaan vallankumoukselliset materiaalit olivat liian kevyitä.

Räikkönen oli MM-kakkonen 2003.­

Auton osat oli paketoitu hyvin tiiviisti, ja esimerkiksi moottori oli asetettu hyvin alas auton rakenteessa. Kun Mercedeksen moottori tapasi ajoittain ylikuumentua, niin hajotessaan se katkaisi myös auton jarruletkut. Tuo on toteutuessaan kuljettajan painajainen.

Lopulta uutuusauton jatkuvat lastentaudit olivat Wurzille liikaa. Hän ilmoitti Dennisille ykskantaan kesällä 2003, että nyt sai riittää. Kisakuskit Räikkönen ja Coulthard olivat samoilla linjoilla. Myös suomalainen oli pamauttanut autolla voimalla seinään Barcelonassa.

Räikkösen ja tallin välit tulehtuivat onnettomuuden jälkeen pahemman kerran. McLaren antoi ymmärtää, että kolari oli Kimin syytä. Se oli raskas virhe.

– Kimi ei ota hyvin vastaan sitä, jos häntä syytetään asiasta, joka ei ole hänen mokansa. Kimi oli todella vihainen tallin väelle. Hän kieltäytyi menemästä autoon enää uudestaan. Ei vain siksi, että se olisi ollut huono, vaan myös hänen syyttämisensä takia, McLarenin mekaanikko Marc Priestley kertoi keväällä The Racelle.

Räikkönen roikkui kauden 2003 loppuun asti MM-taistelussa vanhalla autolla. Priestley, kuten moni muukin, saa jossitella edelleen sillä, että mitä jos McLarenin johto olisi nostanut kädet pystyyn MP4-18:n kanssa reilusti aiemmin? Resursseja käytettiin tuolloin kahteen projektiin yhtä aikaa.

Lopulta Dennisin oli pakko puhaltaa peli poikki. MP4-18 meni sellaisenaan hyllylle. Silti Räikkönen jäi vain kahden pisteen päähän maailmanmestaruudesta.

Hyllytetystä autosta jatkokehitettiin auto nimeltään – yllätys, yllätys – MP4-19. Tätä autoa kuvailtiin sanoilla ”MP4-18:n bugiton versio”.

Kesti kuitenkin kauan ennen kuin radikaalista McLarenista saatiin kaikki irti. Tästäkin autosta jouduttiin tuomaan kesken kauden uusi B-versio. Sekin riitti valmistajien MM-sarjassa vasta viidenteen sijaan.

Kesti kauteen 2005 saakka, ennen kuin McLaren sai toden teolla jalostettua monta vuotta vanhoista radikaaleista ideoista kaiken irti. MP4-20 siivitti Räikkösen MM-sarjan kakkoseksi, ja McLaren otti tuolloin valmistajien MM-hopeaa.

Maailmanmestarivalmistajaksi McLaren ei silti ole ainakaan vielä palannut. Viimeisin triumfi tällä puolella on kaudelta 1998.

Kuljettajien maailmanmestaruutta McLarenin väreissä juhli viimeksi Lewis Hamilton vuonna 2008.

Lähteet: The Race, Autosport, Beyond The Grid.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?