Kaikkien aikojen edistyneimmän F1-auton ylivoima aiheutti armottoman kulissipelin legendojen välillä: ”Prost on pelkuri” - Formula 1 - Ilta-Sanomat

Kaikkien aikojen edistyneimmän F1-auton ylivoima aiheutti armottoman kulissipelin legendojen välillä: ”Prost on pelkuri”

Williamsin kausien 1992 ja 1993 menopelit pakottivat F1-pomot sääntöuudistuksiin.

Williams hallitsi F1-maailmaa 1990-luvun alussa.­

25.9.2020 7:05

Nykypäivän F1-autot ovat malliesimerkki siitä, miten huimaa teknologinen kehitys on viime vuosina ollut. Turbohybridimoottorit, energiankeruujärjestelmät, tietokoneilla hallittavat ajomoodit ja moni muu asia pitävät formula 1 -sarjan paikallaan autourheilun teknologisena tiennäyttäjänä.

Tämän vuoksi voikin olla yllättävää kuulla, että nykyautot eivät ole kaikilta osin yhtä hienostuneita kuin menopelit lähes 30 vuotta sitten.

Yhä tähän päiväänkin saakka formula 1:n epävirallista titteliä kaikkien aikojen edistyksellisimmästä autosta pitää Williams-tallin FW15C. Sillä ei suinkaan ajettu 2010-luvulla, vaan vuonna 1993.

Kyseinen menopeli lennätti Alain Prostin hänen uransa neljänteen maailmanmestaruuteen. Vuotta aiemmin samoihin ideoihin perustunut Williamsin FW14B siivitti Nigel Mansellin vielä ylivoimaisempaan MM-titteliin.

Ayrton Sennan McLaren pysyi ajoittain kaudella 1993 Prostin Williamsin edellä, mutta ei riittävästi. Prost vei mestaruuden pistein 99–73. Taustalla kärkkyy tuleva suurmestari Michael Schumacher Benettonissaan.­

Frank Williamsin tallin ylivoima 1992 ja 1993 oli mykistävää. Mansell ja Riccardo Patrese voittivat 1992 10 kauden 16 osakilpailuista – Mansell niistä yhdeksän. Mestaruustaistelu oli pikavauhtia yhden miehen show, sillä Mansell voitti kauden ensimmäiset viisi kilpailua.

Myös Prost varmisti mestaruutensa hyvissä ajoin ennen kauden päätöstä, vaikkei ollutkaan aivan yhtä ylivoimainen kuin Mansell vuotta aiemmin. Silti hänen autonsa oli, ja on yhä, edistyksellisin F1:n historiassa.

FW14B ja eritoten FW15C olivat niin edistyksellisiä ja ylivoimaisia, koska ne veivät kuljettajaa auttavat teknologiset avustimet äärimmilleen. 1980- ja 90-luvuilla moni talli kehitti erilaisia apuvälineitä kovaa vauhtia, mutta moni niistä, kuten esimerkiksi Ferrarin ja Williamsin kehittämät puoliautomaattiset vaihdelaatikot, olivat kovin epäluotettavia.

Williamsin ylivoiman juuret ovat aivan 1990-luvun alussa. Tuolloin talli värväsi Patrick Headin johtamaan suunnitteluosastoon Adrian Neweyn.

Newey oli lyhyellä F1-urallaan ehtinyt jo luoda nimeä piskuisessa Leyton Housessa. Kun kärkitallit ajattivat valtavien ja janoisten V12-turbomoottorien vauhdittamia kankeita jättiläisiä, suunnitteli Newey aerodynaamisesti edistyksellisen menopelin, joka keräsi 1980-luvun lopussa komeasti pisteitä ja muutaman palkintopallisijankin resursseilla, joilla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa kärkitaisteluun.

Leyton House meni kuitenkin nurin, ja Newey oli vapaa etsimään muita hommia. Williams toimi nopeiten. Newey liittyi Headin johtamaan suunnittelutiimiin ennen kautta 1992. Hän auttoi kehittämään Williamsin kauden 1991 FW14-autosta erinomaisen. Kauden 1991 ajokilla Nigel Mansell hävisi MM-taistelun Ayrton Sennalle eritoten auton epäluotettavuuden vuoksi.

Newey, Head ja Paddy Lowe piirsivät kauden 1991 menopelin pohjalta mestariteoksen, jonka pääosassa olivat Neweyn aerodynaamiset innovaatiot sekä Lowen ja Headin teknologiset uinnovoimat kehitysaskeleet.

Kauden 1992 auton nimeksi ei siis tullut FW15 vaan 14B, koska se oli niin suoraa perua vuoden 1991 autosta. Siinä käytännössä korjattiin edellisen vuoden murheenkryynit, ja sen seurauksena Mansell oli täysin pysäyttämätön.

Autossa oli uusi Renault’n moottori, joka oli entistä tehokkaampi, mutta ulkoisesti se oli liki identtinen edellisen kauden auton kanssa.

Williamsin supermenopelien luojat Adrian Newey (vas.) ja Patrick Head.­

Salaisuudet olivat pinnan alla. Herkkujen herkku oli aktiivijousitus, joka oli eritoten Lowen käsialaa. Moni talli, myös Williams, oli kokeillut aktiivijousitusta jo 1980-luvulla, mutta teknologiaa ei oltu saatu kunnolla toimimaan.

Tietokoneiden kehitys oli 90-luvun alussa päässyt siihen pisteeseen, että autoista pystyttiin lähettämään reaaliaikaista telemetriatietoa kilpailujen aikana.

Lowe johti ryhmää, joka ohjelmoi aktiivijousituksen mullistaneen tietokonesoftan. Ohjelman avulla auto pystyi itse tasapainottamaan maavaraansa, eli pitämään itsensä mahdollisimman vakaana koko ajan. Auto korjasi maavaraa jopa puolen millimetrin tarkkuuteen.

Vuonna 1992 järjestelmä oli mekaaninen siinä määrin, että kuljettajilla oli ohjaamossa säädin, jolla he saattoivat valita auton maavaran radan kohdasta riippuen. Mutkissa auto oli mahdollisimman lähellä radan pintaa, suorilla korkeammalla. Kaudeksi 1993 Lowe kehitti järjestelmää niin, että auto teki itse korjaukset. Kuljettaja saattoi vain keskittyä ajamiseen.

Alain Prost halusi Williamsille keinolla millä hyvänsä ja sinne myös pääsi.­

Iso apu aktiivijousituksesta oli senkin vuoksi, että välitankkauksia ei tuohon aikaan F1:ssä ollut. Tämän vuoksi autot olivat kilpailun alussa paljon painavampia kuin lopussa. Aktiivijousitus auttoi kompensoimaan painon muuttumista – ja samalla auton maavaran muuttumista – kesken kilpailun.

Aktiivijousitus oli sekin vain osa kokonaisuutta. Williams kehitti 1992 autoon myös luistonestojärjestelmän, joka entisestään paransi auton hallittavuutta.

Newey, Lowe ja Head onnistuivat myös kehittämään aiemmin murheellista puoliautomaattista vaihdelaatikkoa. Kuljettajalle tuli valinta joko puoliautomaattisista vaihteista, joita hallittiin ratin takana olevilla ohjaimilla, tai hän saattoi myös asettaa vaihdelaatikon kokonaan automaattiseksi.

Kauden 1993 FW15C-auto luotiin uudelle pohjalle. Siinä, missä FW14B oli kehitysversio FW14-autosta vuodelta 1991, FW15C oli kokonaan uusi auto, joka suunniteltiin teknologiset apuvälineet edellä. Auto tuotti niin paljon pitovoimaa, että sen ohjaustehostinta piti vahvistaa, jotta kuljettajat pystyivät ohjaamaan autoa mutkissa.

Alain Prost (edellä) voitti mestaruuden 1993, Damon Hill 1996. Vuosina 1994 ja 1995 Hill hävisi mestaruuskamppailut niukasti Michael Schumacherille.­

Tähän päälle tuotiin vielä kesken kauden ABS-jarrut, joiden hyötyä ei tarvinne arkiautoilijoille selittää.

Aktiivijousitus, luistonestojärjestelmä, ABS-jarrut ja automaattinen vaihdelaatikko. Kuten arvata saattaa, ne nostivat Williamsin täysin ylivertaiseen asemaan vuosina 1992 ja 1993. Neweyn ja kumppanien kehittelmä oli niin mullistava, että Patrese ja Mansell olivat parhaimmillaan jopa kaksi sekuntia nopeampia kierroksella kuin muut.

Prost ei ollut aivan yhtä ylivoimainen seuraavalla kaudella, kun kilpailijat toivat omat versionsa aktiivijousituksesta radalle, mutta Williams voitti silti valmistajien mestaruuden ylivoimaisesti. Uusi kuljettaja Damon Hill otti myös uransa ensivoitot.

Ranskalaiskuljettajaa hidasti se, että Williams lopetti FW15C-auton kehittämisen kesken kauden. Kansainvälisen autourheiluliitto Fian tekninen delegaatti Charlie Whiting kun ilmoitti Kanadan GP:n jälkeen kauden puolivälissä, että mm. aktiivijousitus- ja luistonestojärjestelmät ovat sääntöjenvastaisia.

Fia antoi talleille kaksi vaihtoehtoa: joko kaikki avustimet poistetaan autoista heti, tai sitten ne yksissä tuumin kielletään kaudeksi 1994. Tallit päättivät yksimielisesti, että panna astuu voimaan 1994. Kaikki, paitsi Dallara, koska Dallaran autoissa ei ollut avustimia alun alkaenkaan.

Ylivoimainen Williams ei katsonut enää järkeväksi jatkokehittää vanhaa autoa, jonka teknologia oli happanemassa. Toisaalta esimerkiksi McLaren jatkoi vielä saman auton kehittämistä, ja se auttoi Sennan voittoihin kauden loppupuolella. Mestaruustaisteluun se ei enää vaikuttanut.

Penkki Williamsin ohjaamossa oli 1990-luvun alussa F1:n himoituin – myös kauden 1994 sääntömuutosten jälkeen. Oikeudesta päästä Frank Williamsin talliin käytiin kovimmillaan todella härskiä kulissipeliä, johon ottivat osaa mm. Prost, Senna ja Mansell.

Eritoten Prost sai tuohon aikaan armottomasti rapaa toiminnastaan. Neljättä maailmanmestaruuttaan himoinnut kuski piti sapattivuoden 1992 sen jälkeen kun hän sai potkut Ferrarilta kesken kauden 1991. Ranskalainen oli haukkunut italialaisautoa yhden kerran liikaa julkisuudessa.

Nigel Mansell oli F1-kauden 1992 juhlittu sankari. Erityisen hyvin maistui voitto kotiyleisön edessä Silverstonessa.­

Prost ei kuitenkaan ollut aikeissa lopettaa uraansa. Hän näki Williamsin ylivoiman kaukaa ja alkoi neuvotella Frank Williamsin kanssa tiettävästi jo aivan kauden 1992 alkuvaiheessa.

Silloin vielä kolminkertaisen maailmanmestarin kabinettipeli oli suoraviivaista: hän ei halunnut ajaa Mansellin tai Sennan kanssa. Mansellin ja Prostin sukset olivat menneet ristiin Ferrarilla 1990, Prostin ja Sennan erityisen kuuluisasti McLarenilla 1980-luvun lopussa.

Kun Prost varmisti maailmanmestaruuden 1989 ja lähti Ferrarille, hän sanoi suoraan, että lähtö McLarenilta oli suuri helpotus. Yhteiselo Sennan kanssa oli mahdotonta.

Prost allekirjoitti Williamsin kanssa sopimuksen, joka eritteli tarkasti, että Sennalla ei olisi mitään asiaa talliin kaudeksi 1993. Mansell oli myös ei-toivottujen listalla, ja tiettävästi hän hinnoitteli itsensä ulos ajopaikasta matkallaan ylivoimaiseen mestaruuteen.

Ollaan kaikki kavereita! Kuva vuodelta 1986, kun kukaan ei ollut vielä suututtanut ketään muuta. Ayrton Senna (vas.) ajoi tuolloin vielä Lotuksella, Prost (toinen oikealta) McLarenilla. Prostin vieressä istuva Mansell oli tuolloin ensimmäisellä Williamsin keikallaan ennen siirtymistä Ferrarille. Oikealla kolminkertainen maailmanmestari Nelson Piquet, joka ei hänkään vierastanut keskinäistä nokkapokkaa.­

Senna ja Mansell olivat raivoissaan Prostin kulissipelistä kauden aikana. Erityisen ikimuistoinen on Portugalin GP:n jälkeinen lehdistötilaisuus, kun Williams oli virallisesti julkistanut Prostin olevan sen kuljettaja 1993. Niin ikään Williamsille halunnut Senna ei voinut enää pidätellä kiukkuaan, kun Prostin neuvottelema ”sennankieltopykälä” paljastui.

Kisan voittajan – ja niin ikään Prostille vihaisen – Mansellin istuessa vieressä Senna antoi palaa sydämensä kyllyydestä.

– Tämän kuuluu olla kuljettajien maailmanmestaruus. Tänä vuonna ja viime vuonna käytiin fantastiset taistelut (Sennan ja Mansellin välillä). 1989 ja 1990 (kun Senna ja Prost taistelivat mestaruuksista) taistelut olivat kamalia. Se johtui uskomattomasta politikoinnista kulisseissa ja joidenkin ihmisten huonosta käytöksestä. Nyt nähdään taas samaa, Senna aloitti.

– On aivan pöyristyttävää, että joku kuljettaja voi allekirjoittaa sopimuksen ensi kaudesta tämän vuoden helmikuussa ja estää sen avulla sekä minun että Nigelin ajopaikka Williamsilla ensi kaudella. Prost haluaa olla taas maailmanmestari. Jos hän haluaa voittaa, hänen pitäisi ajaa rehdisti kilpaa kaikkien kanssa. Hän käyttäytyy kuin pelkuri. Se on hieman kuin jos juostaan 100 metrin pikajuoksu ja yksi tyyppi haluaa piikkarit, kun muiden on pidettävä lyijykenkiä.

Hämmentynyt ja huvittunut Mansell ei enää pystynyt pidättelemään nauruaan. Hän taputti Sennaa selälle kiitokseksi. Kaikki saivat tuntonsa purettua kerralla.

Mansell antoi Prostin kuulla kunniansa Independentin haastattelussa syyskuussa 1992.

– Julkisuudessa on väitetty, että talli halusi ensin minut, sitten vasta Prostin. Ei toisin päin. Mistähän sitten johtuu, että Prost allekirjoitti sopimuksensa aivan viimeistään huhtikuussa tänä vuonna? Mansell latasi.

Mansell lopetti F1-uransa ja vaihtoi Pohjois-Amerikan Cart-sarjaan. Britin dominointi jatkui myös lammikon toisella puolella ja hän voitti sielläkin mestaruuden. Hetken aikaa, ennen Prostin maailmanmestaruuden varmistumista, Mansell piti ainoana kuljettajana koskaan samanaikaisesti hallussaan molempien sarjojen mestaruuksia. 

Muiden tähtikuljettajien harmiksi Prost siis palasi kaudeksi 1993. Voittaja-autoa etsinyt ja McLareniinsa tympääntynyt Senna piti viimeiseen asti vaihtoehtojaan avoimena. Se teki asiat hankalaksi McLarenille. Talli oli jo tehnyt sopimuksen Michael Andrettin kanssa, ja toista penkkiä kärkkyi Mika Häkkinen. Vasta juuri ennen kauden alkua Senna päätti palata McLarenille miljoonan dollarin kisakohtaisella korvauksella.

Kuten aiemmin todettu, Prost voitti neljännen MM-tittelinsä. Senna voitti kauden aikana komeat viisi kilpailua pahasti alitehoisella McLarenilla, mutta se ei riittänyt Prostin haastamiseen ranskalaisen dominoitua kauden puolivälin jälkeen. Senna jopa halusi McLarenin parantavan kilpailukykyään ottamalla käyttöön Lamborghinin moottorit kesken kauden. ”McLambo” jäi telineisiin hyvien testienkin jälkeen.

Prostin yhteisymmärrys Senna-embargosta Williamsin kanssa kattoi vain kauden 1993. Tämän turvin Frank Williams kiinnitti Sennan kaudeksi 1994, ja Prost päätti jälleen lopettaa. Prost ja Senna hautasivat kuitenkin sotakirveen ranskalaisen lopetettua uransa.

Sennan pitkään havittelema unelmasiirto Williamsille päättyi traagisesti Imolan osakilpailussa vappuna. Vain päivää aiemmin itävaltalainen Roland Ratzenberger menehtyi aika-ajossa sattuneessa onnettomuudessa.

Kuljettajia auttavat teknologiat kiellettiin kaudeksi 1994, ja se avasi uuden teknologisten innovaatioiden aikakauden F1:ssä. Michael Schumacher ja Damon Hill ratkoivat mestaruuden keskenään yhdellä modernin F1-historian traagisimmista kausista.

Lähteet: Formula1.com, YouTube, Autosport, Independent, Top Gear.

Ayrton Senna (oik.) nosti maailmanmestari Alain Prostin käden ilmaan voiton merkiksi Prostin uran päätöskilpailussa Australiassa. Sennan ilme tilanteessa on paljon puhuva.­

Oberstdorfin MM

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?