Tämä Silverstonessa sattunut onnettomuus johti kaikkien aikojen suomalaiseen F1-kauteen – Michael Schumacherin lause ei hevillä unohdu - Formula 1 - Ilta-Sanomat

Tämä Silverstonessa sattunut onnettomuus johti kaikkien aikojen suomalaiseen F1-kauteen – Michael Schumacherin lause ei hevillä unohdu

Michael Schumacherin onnettomuus muutti F1-kauden 1999.

Mikat Häkkinen ja Salo loistivat F1-kauden 1999 tähtinä. Michael Schumacher sen sijaan kärsi vakavan loukkaantumisen.­

9.8. 12:34

Kausi 1999 jäi F1:n historiaan yhtenä modernin ajan eriskummallisimmista.

Perinteikkään Tyrrell-tallin raunioille syntyi tupakkarahoilla British American Racing, joka tuntui olevan olemassa vain kanadalaistähti Jacques Villeneuvea varten.

Arrows puolestaan haksahti nigerialaishuijaukseen ja ajautui tuhon tielle. Pieni Stewart-talli juhli historiansa ainoaa voittoa ja Jordanin autollakin ajettiin yllättäen hetken aikaa mestaruudesta.

Lopulta Mika Häkkinen voitti toisen peräkkäisen maailmanmestaruutensa, vaikka hänen pistesaaliinsa jäi peräti 24 pinnaa pienemmäksi kuin vuotta aiemmin.

Häkkisen 76 pistettä oli pienin maailmanmestaruuteen riittänyt pistesaldo vuosikymmeneen. Alain Prost voitti samalla pistemäärällä 1989, kun voitosta sai 10 pisteen sijaan yhdeksän.

Häkkisen päätyminen toistamiseen maailmanmestariksi juontaa juurensa vahvasti Silverstoneen, jossa tänä viikonloppunakin kisataan.

Suomalaisen kausi oli alkanut vaihtelevasti. Kauden ensimmäisestä seitsemästä kisasta hän oli voittanut kolme. Häkkisen pahin mestaruushaastaja, Ferrarin Michael Schumacher oli voittanut kaksi. Kumpikin oli kärsinyt tekniikkavirheistä ja muista ongelmista alkukauden mittaan.

Häkkinen johti MM-sarjaa pistein 40–32 Schumacheriin nähden. Eddie Irvinellä oli 26 pinnaa, Jordanin Heinz-Harald Frentzenillä 23.

Silverstonessa odotettiin käännettä mestaruustaisteluun. Lähtöjärjestys oli tuttu: kahta vaille kaikki paalupaikat kaudella napsinut Häkkinen oli ykkösruudussa, Schumacher perässä toisena.

Michael Schumacher ajoi seinään yli 100 kilometrin tuntinopeudessa.­

Kilpailun lähtö oli dramaattinen. Häkkinen meni menojaan ja McLaren-tallikaveri David Coulthard ohitti Schumacherin. Saman tempun teki Irvine.

Kauden ratkaiseva käänne nähtiin pian perään. Hangar-suoran päässä, Stowe-mutkassa Schumacherin jarrut lukittuivat ja Ferrari meni mutkan suoraksi.

Schumacher jysähti rajulla voimalla seinään. Telemetriatietojen mukaan hänen huippunopeutensa suoralla oli 307,5 km/h. Jarrut lukittuivat 204 kilometrin tuntivauhdissa ja Schumacher osui rengasvalliin auton kulkiessa yhä yli 100 km/h.

Ensiapu- ja ratatyöntekijät kiirehtivät paikalle. Schumacher oli kärsinyt vakavan onnettomuuden. Häntä hoidettiin pitkään auton luona. Kilpailu keskeytettiin ja aloitettiin myöhemmin uudelleen, kun saksalainen oli saatu turvaan ja parempaan hoitoon.

Myöhemmin selvisi, että Schumacherin jalka oli murtunut. Mestaruustaistelu oli hänen osaltaan ohi, mutta ”Schumi” tiesi olevansa onnekas, että oli hengissä.

– Olen onnellinen, että olen elossa. Olen kiitollinen siitä, että autojen turvallisuutta on parannettu viime vuosina, Schumacher sanoi kilpailun jälkeen.

Vuosia myöhemmin hän muisteli onnettomuutta saksalaisen ZDF-kanavan haastattelussa. Telegraphin mukaan hän käytti tuolloin huomattavasti painavampia sanoja hengenvaarallisesta onnettomuudesta.

– Tunsin yhtäkkiä, miten sydämeni löi hitaammin ja sitten pysähtyi kokonaan. Valot sammuivat, Schumacher kertasi tapahtumia.

– Sitten ajattelin, että tältä se varmaankin tuntuu, kun on ”matkalla ylöspäin”. Tiesin vain, että sydämeni oli pysähtynyt. Siltä se ainakin tuntui.

Onnettomuuden syyksi paljastui jarruvika. Ferrarin silloinen henkilöstöjohtaja, sittemmin tallipäälliköksikin noussut Stefano Domenicali kertoi vuosi sitten tarkan syyn kolarille: huolimattomuus.

– Kun Michaelilla oli se onnetttomuus Silverstonessa ja hän mursi jalkansa, ongelma valitettavasti oli, ettei yhtä ruuvia ollut kiristetty riittävän tiukalle jarruissa, Domenicali kertoi.

– Schumacher ei silti koskaan sanonut mitään negatiivista, eikä hän haukkunut tallia virheistä. Se toi kaikille tiimissä lisää taistelutahtoa.

Parhaimmillaan Mika Salo oli Eddie Irvineä nopeampi Ferrarin ratissa.­

Domenicali ylisti Schumacheria paitsi tämän hyvästä joukkuehengestä niin myös analyyttisyydestä. Se kehitti tallia valtavasti.

– Hän pystyi katsomaan ajokuvia ruutu ruudulta ja analysoimaan, miten hän voisi parantaa suorituksiaan ja miten insinöörit voisivat kehittää autoa. Hän teki päätökset insinöörien kanssa, ja yritti löytää maksimaalisen suorituskyvyn jarrujen tasapainossa, moottorinohjausjärjestelmissä ja muissa.

Edes ikonisen saksalaiskuljettajan loukkaantuminen ei pysäyttänyt F1-sarjaa, ja sirkus jatkoi vastustamattomasti eteenpäin.

Raikulipoikana tunnettu Irvine oli yhtäkkiä Ferrarin uusi ykköstykki. Hän löysikin yllättäen aivan uutta potkua autoonsa saatuaan Schumacherin menopelin alleen. Schumacherilla kun oli aina sopimukseensa kirjattuna – Eddie Jordanin myöhemmän paljastuksen mukaan – että hänen oli oltava ykköskuski. Se tarkoitti tiettävästi sitä, että Schumacherilla oli aina oltava uusimmat pelit ja herkut menopelissään ensimmäisenä.

Irlantilaiselle tarvittiin mestaruustaisteluun apumies, ja ”hanslankarin” hommiin oli tarjolla passeli mies.

Mika Salo jäi ilman ajopaikkaa kaudeksi 1999 Arrowsin kommellusten jälkeen. Hän ehti jo tuurata loukkaantunutta Ricardo Zontaa BAR:n ratissa aiemmin samalla kaudella, ja nyt Salo värvättiin punaisen orin ohjaksiin.

BAR:n zontavehkeillä ei pystynyt ihmeisiin Salo, Zonta saatika maailmanmestari Villeneuve.

Nyt suomalaiselle aukeni aivan uudenlainen mahdollisuus.

Mika Salo antoi palaa Hockenheimin podiumilla.­

Salo kertasi unohtumatonta pestiään Beyond The Grid -podcastissa aiemmin tänä kesänä.

– Jean Todt (Ferrarin silloinen tallipäällikkö) soitti minulle, että ”haluan sinun tulevan Maranelloon”. Kysyin, että ”milloin”. Todt vastasi ”nyt”. Otin seuraavan lennon, Salo muistelee huvittuneena.

Kun Salo pääsi Italiaan, häntä piiloteltiin visusti julkisuudelta. Ferrari ei halunnut, että Schumacherin korvaajan nimitys lipsahtaisi julkisuuteen ennen kuin talli itse on siihen valmis.

– Piilottelin Jean Todtin asunnossa viikon. En saanut mennä ulos. Kävin Ferrarin tehtaalla – he veivät minut sinne jonkinlaisella pakettiautolla, jossa oli tummennetut ikkunat, Salo kertoo hämmentävästä siirrostaan Ferrarin leipiin.

Ikimuistoisin Salon suorituksista oli Hockenheimin kilpailu Saksassa, jota Salo johti ja olisi myös voittanut ilman tallimääräystä. Salon tehtävä oli olla Irvinen apumies, ja hän teki työtä käskettyä ykköspaikalta.

Irvine voitti ja pönkitti mestaruushaaveitaan. Salo juhli sydämensä kyllyydestä palkintokorokkeella. Syystäkin, sillä se oli hänen pitkällä F1-urallaan ensimmäinen kerta podiumilla.

Mika Häkkinen juhli kauden aikana viidesti voittoa.­

Suomalaisfaneille kaksi kuskia kärkitalleissa oli ainutlaatuinen kokemus, ja sen edestä sopikin pukeutua värikkäästi.­

Salo nousi korokkeelle vielä toisen kerran, villien italialaistifosien edessä, Monzassa. Hän oli kolmas.

Yhdelle suomalaiselle rakas kilpailu oli toiselle raskas. Häkkinen sortui harvinaiseen ajovirheeseen – toisen kerran Italiassa saman kauden aikana – ja kolaroi seinään. Hänen kilpailunsa päättyi kyynelsilmin pusikkoon radan varrella.

– Se oli makea kisa siihen asti. Mua pänni niin paljon, että multa petti pokka. Kaikki se paine, se frustration, tuli ulos. En uskonut sitä todeksi, mitä tapahtui, Häkkinen on sittemmin kertonut.

Salo ei saanut jatkaa Ferrarilla seuraavalla kaudella, mutta hyvät suoritukset palkittiin tallipaikalla Sauberilla vuonna 2000.

Mestaruus ratkaistiin Häkkisen, Irvinen sekä yllättäen Frentzenin välillä. Kaikki vuorollaan kärsivät ongelmista.

Salon kelpo tuurauskeikan jälkeen Schumacher palasi kahteen viime kisaan kaikkien aikojen apumieheksi. Tästä näytöksi kelpasi Malesian kisan aika-ajo, jossa hän porhalsi liki sekuntia nopeammin kuin kukaan muu.

Schumacher auttoi Irvinen voittoon ja tuli itse maaliin vain sekunnin irlantilaista jäljessä. Se oli kuin muistutus siitä, kuka oikeasti oli viikonlopun nopein. Häkkinen oli kolmas.

Mika Häkkisen kausi oli vaikea, mutta hän voitti lopulta uransa toisen maailmanmestaruuden.­

Irvine pääsi päätöskisaan peräti neljän pisteen johtoasemassa ennen Häkkistä pistein 70–66, mutta Suzukassa suomalainen oli ratkaisevasti nopeampi kuin Irvine.

Schumacher lähti taas paalulta, muttei pystynyt estämään Häkkistä karkaamasta kärkeen, voittoon ja mestaruuteen. Irvine tuskaili koko kisan voimattomana keskikastissa.

Lohdutus Ferrarille oli valmistajien maailmanmestaruus, ensimmäinen sille sitten kauden 1983.

Schumacher toipui onnettomuudesta täysin. Seuraavalla kaudella hän vihdoin lunasti lupaukset, jotka syntyivät samalla kun hän siirtyi Benettonilta Ferrarille kaudeksi 1996. Hänestä tuli ensimmäinen Ferrarin maailmanmestarikuski sitten Jody Schekterin 1979.

Kaudesta 2000 alkoi saksalaisen pysäyttämätön ylivoima F1-sarjassa. Hän voitti viisi maailmanmestaruutta peräjälkeen. Kaikkiaan hän voitti titteleitä urallaan seitsemän.

Schumacher lopetti uransa kertaalleen kauden 2006 jälkeen, mutta palasi vielä Mercedeksen ohjaimiin 2010–2012. Nuo kaudet eivät tuoneet suurta menestystä. Kauden 2012 jälkeen hän lopetti pysyvästi.

Valitettavasti onnettomuudet eivät jättäneet Schumacheria rauhaan. Hän loukkaantui hengenvaarallisesti lasketteluonnettomuudessa vuonna 2013.

Schumacher selvisi hengissä, mutta häntä ei ole nähty julkisuudessa kertaakaan onnettomuuden jälkeen. Hänen nykytilansa on tarkoin varjeltu salaisuus.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?