Mika Häkkinen nousi kuoleman porteilta kaksinkertaiseksi maailmanmestariksi – nämä ovat upean uran unohtumattomimmat F1-kilpailut - Formula 1 - Ilta-Sanomat

Mika Häkkinen nousi kuoleman porteilta kaksinkertaiseksi maailmanmestariksi – nämä ovat upean uran unohtumattomimmat F1-kilpailut

Julkaistu: 18.4. 17:19, Päivitetty 18.4. 19:10

IS listasi Mika Häkkisen uran unohtumattomimmat kilpailut.

URHEILUMAAILMA ja sen mukana formula ykkösten MM-sarja ovat pysähtyneet tärkeämpien asioiden edessä eli ihmisten terveyden ja koronaviruspandemian takia.

Koska F1-sarja on pysähdyksissä, IS:n toimittaja laati listan kaksinkertaisen maailmanmestarin Mika Häkkisen unohtumattomimmista kilpailuista. Lentävän suomalaisen sapluunaan mahtuu tittelien lisäksi paljon muutakin.

Japanin GP, Suzuka 1993

Häkkisen ura lähti lentoon loppukaudesta 1993, kun hänet nostettiin McLarenin kisakuskiksi surkeasti flopanneen Michael Andrettin tilalle.

Ennen Suzukaa hän teki itsensä tiettäväksi koko formulamaailmalle päihittämällä tallikaverinsa Ayrton Sennan aika-ajossa Estorilissa. Tätä seurasi suomalaisen kuuluisa ”isot kivekset”-letkautus Sennalle, josta brasilialainen ei erityisemmin pitänyt.

Portugalin kisa päättyi keskeytykseen, joten varsinainen valinta osuu Suzukaan. Siellä Häkkinen ajoi ensimmäistä kertaa urallaan palkintopallille. Edellä Senna ja Alain Prost kävivät yhden viimeisistä suurista voittotaisteluistaan ennen Sennan traagista kuolemaa.

Estorilin ja Suzukan suoritukset tekivät selväksi, että Häkkinen olisi ollut alun alkaenkin oikea valinta tallin kisakuskiksi. Surullinen kokeilu Andrettin kanssa olisi kannattanut jättää tekemättä.

Tämä ei ollut viimeinen kerta, kun Häkkinen ajoi urallaan nappiin Suzukassa.

Viattomampi aika: nuori Benetton-kuski Michael Schumacher ja Lotuksen Mika Häkkinen. Macaon F3-taistelut olivat takana, mestaruustaistot vielä kaukana edessä.

Australian GP, Melbourne 1996

Muutokset F1-kalenterissa merkitsivät sitä, että Australiassa ajettiin kauden 1995 päätös- ja 1996 avauskilpailu. 1995 Adelaiden kilpailu on Häkkiselle ikimuistoinen aivan väärästä syystä. Vakava onnettomuus aika-ajoissa oli päättää 27-vuotiaan uran aivan liian varhain. Häkkinen kävi kuoleman porteilla.

Rengasrikon kärsinyt Häkkinen paiskautui ratavalliin noin 200 kilometrin tuntivauhdissa. Häkkinen kärsi vakavia niskavammoja ja kallonmurtuman. Karuissa valokuvissa verisenä nähty mies vajosi koomaan.

Puoli vuotta myöhemmin Häkkinen oli samassa maassa, tosin Adelaiden sijaan Melbournessa, kauden avauskilpailussa ja tutusti McLarenin ohjaimissa. Häkkisen nopeaa paluuta äimisteltiin. Suomalainen tykitti aika-ajossa viidenneksi ja piti sijoituksen loppuun saakka. Se toi kaksi odottamatonta MM-pistettä.

Häkkinen palasi nopeasti auton rattiin vakavan loukkaantumisensa jälkeen. Hän sijoittui viidenneksi Australian GP:ssä 1996.

Henkisesti suoritus oli valtava voitto Häkkiselle, jonka toipuminen onnettomuudesta – henkisesti ja fyysisesti – oli todella tuskainen.

– Onnettomuuteni vuonna 1995 oli niin helkutin paha, että se oli yksi syy päätökseeni lopettaa niin nuorena, Häkkinen sanoi Ilta-Sanomille 2018.

Tärsky Adelaiden ratavalliin ei unohdu.

– Ei varmaan ole päivääkään, kun en asiaa miettisi, Häkkinen sanoi.

Euroopan GP, Jerez 1997

Ensimmäinen on aina ensimmäinen, tuli miten tuli. Häkkisen ja McLarenin kausi 1997 oli ollut todellista vuoristorataa. Auto oli parhaimmillaan riittävän nopea haastamaan ja jopa lyömään Williamsin ja Ferrarin, mutta luotettavuus oli surkeaa. Eritoten Mercedesin moottori petti usein.

David Coulthard voitti kauden aikana kaksi kilpailua. Häkkinen oli monesti tallikaveriaan nopeampi, mutta joutui keskeyttämään peräti seitsemän kertaa, kahdesti johtoasemassa. Silverstonessa ja Nürnburgringillä voitot valuivat moottorivikoihin.

Mika Häkkinen, vihdoin korkeimmalla korokkeella.

Jos nuo voitot katosivat epäonnen myötä niin Jerezissä satoi Häkkisen laariin. Kärkimies Jacques Villeneuven piti vain ajaa autonsa maaliin ja hän olisi maailmanmestari. Kisan kakkonen oli Coulthard, hänellä oli jo mainitut pari voittoa alla. Häkkinen kurvaili kolmantena.

Coulthard ei halunnut päästää suomalaista ohi, mutta tallipomo Ron Dennis antoi ymmärtää, että skotin tulevaisuudennäkymät tallissa heikkenisivät merkittävästi, jos hän ei tekisi tilaa.

Williams ohjeisti Villeneuvea olemaan taistelematta vastaan. Häkkinen nousi aivan kilpailun lopussa kaksi sijaa ja otti vihdoin himoitun avausvoittonsa. Ketään ei – syystäkään – kiinnostanut pätkääkään, miten se voitto tuli. Voitto tuli, ja pää oli auki. Seuraavat kaksi kautta Häkkinen päättäisi maailmanmestarina.

Monacon GP, Monte Carlo 1998

Häkkinen jatkoi alkukaudesta 1998 siitä, mihin Jerezissä jäi. Hän voitti kaksi ensimmäistä kilpailua ja oli Argentiinassa toinen ennen Imolan yllättävää keskeytystä. Häkkinen palasi voittojen tielle Barcelonassa, ja sama tahti jatkui Monacossa.

Suomalaisen voitto oli suvereeni ja suoritus näyttävä. Häkkiselle itselleen voitto oli kahdeksan voiton kaudella erityinen, sillä se tapahtui juuri tarunhohtoisessa Monacossa. Glamour-kisan voittamisella on aina oma, erityinen merkityksensä.

Häkkinen on kertonut myöhemmin, että hän laihtui valtavasti kisaviikonlopun aikana. Suomalainen jännitti juuri kotikaupunkinsa Monacon kisaa erityisen paljon, ja se kulutti valtavasti energiaa.

Luxemburgin GP, Nürburgring 1998

Kilpailu, joka pelasti Häkkisen mestaruushaaveet 1998. Upeasti alkanut kausi kääntyi kovaan laskuun Saksan GP:n jälkeen loppukesästä. Unkarissa, Belgiassa ja Italiassa sujui heikosti. Ferrarin Michael Schumacher nousi Monzan voitollaan tasapisteisiin Häkkisen kanssa.

Nürburgringillä Schumi oli jälleen suosikki ja kurvaili paalulle. Häkkinen oli kolmosruudussa. Pahimmillaan Häkkisellä olisi ollut edessään liki mahdoton tehtävä Suzukassa kauden päätöskisassa.

Kilpailussa Häkkinen oli mestarillinen. Hän ohitti Schumacherin tallikaverin Eddie Irvinen ennen varikkopysähdyksiä. Schumacher meni varikolle ennen Häkkistä, ja ennen omaa stoppiaan suomalainen kaasutti nipun hurjia kierrosaikoja. Se riitti pitämään Häkkisen kärjessä oman pysähdyksensäkin jälkeen.

Häkkinen kesti Schumacherin painostukset ja toisten pysähdysten jälkeen alkoi tehdä pesäeroa saksalaiseen. Näyttävä nousu, taktinen nappisuoritus ja hallittu voitto varmistivat neljän pisteen johdon MM-sarjassa matkalla kauden päätöskilpailuun.

Japanin GP, Suzuka 1998

Ensimmäinen maailmanmestaruus. Lähtöasetelma on dramaattinen. Häkkinen johti MM-sarjaa neljällä pisteellä, mutta Schumacher oli paalulla. Ensimmäinen lähtöyritys menee puihin, kun Prost-tallin Jarno Trullin auto sammui lähtöruutuun. Uusintalähdössä oli hurjaa draamaa: Schumacher ei päässyt liikkeelle lämmittelykierrokselle. Hän joutuisi aloittamaan joukon hänniltä.

Hetki oli dramaattinen, mutta toi kisaan pienen antikliimaksin. Häkkinen sai ajaa estelemättä kilpailun kärjessä. Schumacher nousi raivokkaasti, mutta suurin jännitys koski sitä, kestäisikö Häkkisen auto maaliin asti. Lopulta saksalainen kärsi rengasrikon ja joutui keskeyttämään. Se varmisti Häkkisen maailmanmestaruuden 20 kierrosta ennen kilpailun loppua.

Ensimmäinen maailmanmestaruus on juuri varmistunut.

Häkkisestä tuli ensimmäinen suomalainen maailmanmestari sitten Keke Rosbergin vuonna 1982. Lisää oli tiedossa vuotta myöhemmin.

Ranskan GP, Magny Cours 1999

Häkkisen kausi 1999 alkoi epätasaisesti, mutta kesä näytti paremmalta. Monacon kolmossijan jälkeen Häkkinen oli nopein Barcelonassa ja Montrealissa ennen Ranskan GP:tä. Sade sotki Magny Coursin aika-ajoa, ja Häkkinen pääsi lähtemään vasta ruudusta 14. Schumacher, tuolloin vielä Häkkisen päähaastaja ennen loukkaantumistaan Silverstonessa, oli ruudussa kuusi.

Schumacherin autossa oli märän kelin säädöt, ja hänellä oli tuskainen päivä. Häkkinen sen sijaan myrskysi ylöspäin ja nousi kahdessa kierroksessa viisi sijaa. Yhden uransa taidokkaimmista suorituksista vetänyt Häkkinen ohitti Schumacherin jo 10. kierroksella.

Sade sekoitti myös kisaa. Suomalaisen nousu jatkui kisan edetessä vakuuttavasti, mutta riskinotto kasvoi liian kovaksi 38. kierroksella. Hän yritti sukeltaa Rubens Barrichellon sisäpuolelta ohi, mutta pyörähti. Häkkinen menetti useamman sijan. Tästä alkoi uusi nousu, joka kulminoitui johtoaseman nappaamiseen kierroksella 60.

Häkkinen ja Barrichello joutuivat kuitenkin hakemaan vielä bensaa päästäkseen kisan loppuun, Jordanin Heinz-Harald Frentzen ei. Yhden stopin taktiikalla ajanut saksalainen ohitti Häkkisen ja Barrichellon näiden varikkostopin aikana ja kurvaili sensaatiomaiseen voittoon.

Häkkiselle kakkossija oli kuitenkin upea suoritus lähtöasetelmat huomioiden, ja mestaruustaistelun kannalta Eddie Irvine ja (silloin vielä mukana taistelussa ollut) Schumacher jäivät kauas taakse.

Japanin GP, Suzuka 1999

Kausi 1999 oli Häkkiselle sanalla sanoen outo. Auto oli jälleen huippuluokkaa, mutta kärsi ajoittain teknisistä ongelmista. Kun Schumacher loukkaantui vakavasti Silverstonessa kauden puolivälissä niin suomalaisen maailmanmestaruus vaikutti liki itsestäänselvyydeltä.

Keskeytykset Saksassa ja Italiassa sekä muutama muu kehnompi sijoitus kuitenkin nostivat Eddie Irvinen haastajaksi – ja ennen päätöskilpailua MM-sarjan johtoon.

Vertailun vuoksi: Häkkisellä oli vuotta aiemmin ollut koossa 90 pistettä ennen Suzukaa, nyt pinnoja oli 66. Irvine johti MM-sarjaa neljällä pisteellä osittain Mika Salon suosiollisella avustuksella Schumacherin tuuraajana. Schumacher palasi loppukaudella Irvinen apumieheksi.

Schumacher ajoi paalulle Suzukassa, Häkkinen oli toinen. Irvinella oli vaikeuksia, hän ajoi viidenneksi.

Maailmanmestari Mika Häkkinen.

Häkkinen päihitti Schumacherin lähdössä ja nopeasti kävi selväksi, ettei Ferrarien vauhti riittäisi McLarenia vastaan Japanissa. Häkkinen johti kilpailua lähdöstä maaliin ja vaikka lopussa Schumacher oli vain viiden sekunnin päässä suomalaisesta niin se ei kieli tasaisista kisatilanteista. Irvine jäi kolmanneksi ja Häkkinen voitti toisen peräkkäisen maailmanmestaruutensa.

Kisasta tekee erityisen suomalaiselle paitsi historiallinen MM-titteli niin myös tapa, jolla hän päihitti arkkivihollisensa Schumacherin lähdössä ja otti kilpailun – aivan kuten vuotta aiemminkin – täydellisesti hallintaansa.

Ferrarilla oli molempina vuosina mahdollisuus maailmanmestaruuteen, mutta kummallakaan kertaa se ei onnistunut. Kannattaa muistaa, että tuohon aikaan Ferrarin viimeinen kuljettajien MM-titteli oli vuodelta 1979. Paineet olivat hurjat. Schumacher rikkoi kuparisen vihdoin vuotta myöhemmin.

Belgian GP, Spa 2000

Se ohitus. Häkkinen jahtasi toden teolla uransa kolmatta maailmanmestaruutta ja kävi jälleen hurjaa kamppailua Schumacherin kanssa. Kausi oli ollut raskas, sillä se alkoi kahdella keskeytyksellä. Häkkinen joutui jahtaamaan Schumacheria pitkältä takamatkalta kauden aikana.

Kova kiri huipentui loppukesästä. Häkkinen voitti Unkarissa ja ohitti Schumacherin MM-pisteissä, 64–62. Tätä seurasi Belgian GP, johon Häkkinen lähti paalulta ja johti kilpailua vaihtelevissa olosuhteissa.

Kierroksella 13 Häkkinen menetti autonsa hallinnan Stavelotin mutkassa ja pyörähti. Schumacher paineli ohi. Häkkinen putosi, mutta taisteli tiensä takaisin kakkoseksi kilpailun aikana. Ensimmäinen ohitusyritys saksalaisesta nähtiin kierroksella 40. Schumacher peitti rajusti, Häkkinen joutui perääntymään.

Seuraavalla kierroksella Häkkinen yritti uudestaan. Nyt kuvioon vaikutti kierroksella ohitettava Ricardo Zonta. Schumacher lähti ohittamaan ulkopuolelta, ja samalla Häkkinen syöksyi sisäpuolelle. Suomalainen ohitti molemmat liikkeellä, jota pidetään tänä päivänäkin yhtenä kaikkien aikojen ohituksista F1-kilpailussa.

Häkkinen piti johdosta kiinni loppuun saakka, juhli voittoa ja venytti pistejohtonsa kuuteen.

– Kenties nyt Häkkinen hyväksytään osaksi lajin todellisia suuria sankareita, kirjoitti The Independentin Derick Allsop kilpailun jälkeen.

Kautta oli jäljellä neljä kilpailua ja kaikki näytti hyvältä kolmannen peräkkäisen mestaruuden kannalta, mutta titteli haihtui savuna ilmaan USA:ssa kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa. Tuolloin moottoririkko pilasi Häkkisen kilpailun, Schumacher voitti ja otti ratkaisevan tuntuisen kaulan ennen kahta viimeistä kilpailua.

Mestaruus sai sinettinsä seuraavassa osakilpailussa, eikä tällä kertaa Suzukassa nähty mestaruuden kannalta dramaattista päätöskisaa.

USA:n GP, Indianapolis 2001

Uransa viimeisellä F1-kaudella Häkkinen ei enää taistellut mestaruudesta. Kausi alkoi vakavalla kolarilla, ja Häkkinen on kertonut myöhemmin lopettamispäätöksen kypsyneen nopeasti tuon jälkeen.

Riemukas tuuletus Indy-voiton varmistuttua.

Kauteen mahtui kaksi merkittävää kohokohtaa: viimeinen voitokas kaksintaistelu Schumacherin kanssa Silverstonessa ja USA:n GP:n voittaminen tarunhohtoisella Indianapolisin radalla kauden loppupuolella. Häkkinen onnistui pitämään kovasti painostaneen Ferrarin Rubens Barrichellon takanaan, ja lopulta brasilialaisen Ferrarin moottori hajosi.

Miksi Indy-voitto oli sitten Häkkiselle niin merkittävä, kun se ei enää vaikuttanut mestaruustaisteluunkaan? Antaa mestarin itse kertoa.

– Tämä voitto on ehdottomasti urani tärkeimpiä, koska minusta kolme kisaa on ylitse muiden: Monaco, Silverstone ja Indianapolis. Ne kolme jokainen kuljettaja haluaa voittaa. Tämä on todella erityistä, enkä koskaan tule unohtamaan tätä, Häkkinen iloitsi voiton jälkeen.

Erityismaininta

San Marinon GP, Imola 1991

Häkkisen F1-ura alkoi liki koomisen huonolla autolla. Legendaarisen Lotus-tallin kausi 1990 päättyi täydelliseen katastrofiin ja talli menetti liki kaikki tärkeimmät sponsorinsa. Tallin perustajan Colin Chapmanin perikunta päätti myydä tallin Peter Collinsille ja Peter Wrightille.

Lotuksen moottoriksi valikoitui kaksi vuotta vanha Juddin pannu, joka oli jo kaksi vuotta aiemmin ollut pahasti alitehoinen. Rahapulan vuoksi talli ei kehittänyt puoliautomaattivaihteistoa, jota kilpailijat olivat käyttäneet jo pari vuotta, vaan autossa oli vanha kuusiportainen manuaalilaatikko. Auton runkokaan ei ollut uusi, vaan ainoastaan päivitysversio kauden 1990 autosta.

Tätä lähtöasetelmaa F1-uralle voi jo kutsua vaatimattomaksi.

Liekö vanhassa ollut vara parempi, sillä kauden kolmannessa kilpailussa Häkkinen nappasi uransa ensimmäiset MM-pisteensä. Peräti 15 autoa keskeytti eri syistä ja Häkkinen sekä kuudenneksi ajanut tallikaveri Julian Bailey ohitettiin kolmesti kierroksella, mutta kaksikko tuli silti maaliin ennen viittä muuta autoa ja otti MM-pisteitä.

Häkkinen Lotuksen ratissa 1991.

Jyrki Järvilehto ajoi kilpailussa kolmanneksi ja nousi ainoan kerran F1-urallaan Dallaran ratissa palkintokorokkeelle.

Häkkisen pää oli auki kahdella MM-pisteellä. Enempää ei kaudella 1991 irronnut. 1992 pisteitä kertyi jo 11.

Tuon kauden jälkeen Collins torppasi Häkkisen siirron Williamsille – talliin, jonka autolla voitettiin maailmanmestaruus 1992, 1993, 1996 ja 1997. Häkkinen taisteli tiensä talven aikana McLarenille, testikuskin paikan kautta kisakuskiksi.

Loppu – lukuisten keskeytysten ja vaikeuksien jälkeen – on historiaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?