15-vuotiaan Michael Schumacherin ele teki Janina Eräkankaan isään välittömän vaikutuksen – ”Isä oli ihan haltioissaan”

15-vuotiaan Michael Schumacherin ele teki Janina Eräkankaan isään välittömän vaikutuksen – ”Isä oli ihan haltioissaan”

Julkaistu:

Autourheilu
Janina Eräkankaan autourheilu-ura oli alun perin hänen isänsä unelma. Tuon unelman vuoksi nuoresta tytöstä tuli yksi Suomen lupaavimmista kuskeista, Mika Häkkisen paras kaveri ja Michael Schumacherin nuoruusvuosien rakastettu.
  • Juttu on julkaistu alun perin Ilta-Sanomien Bensaa suonissa -erikoislehdessä maaliskuussa 2019.
Spontaani reaktio tammikuussa 1969 kertoi paljon. Lasse Österholm soitti sairaalaan, jossa hänen vaimonsa oli juuri synnyttänyt parin toisen lapsen.

Espoolainen perheenisä oli pitkään haaveillut kartingradoilla huristelevasta pojanviikarista ja pääsystä bensankatkuiseen maailmaan. Kilpa-autoilua palavasti rakastava Österholm oli joutunut lapsuudessaan toteamaan harrastuksen itselleen liian kalliiksi, mutta nyt kaikki muuttuisi.

Perheellä oli ennestään parivuotias tytär, joka saisi toivon mukaan seurakseen pikkuveljen, tulevan huippukuskin.

Österholm tiedusteli innoissaan vaimoltaan, kumpi tuli.

– Kun äiti sanoi tyttö, isän vastaus oli pettynyt aijaa. Siinä meni viimeinenkin toivo kilpa-autoilijasta, Janina Eräkangas (os. Österholm) muistelee nauraen isänsä kertomaa tarinaa.

”Pettymyksestä” päästiin kuitenkin nopeasti yli. Lasse Österholm ei saanut toivomaansa poikalasta, mutta veri veti silti kartingradalle. Sinne otettiin mukaan molemmat tyttäret.

Esikoisen ajohalut loppuivat, kun mikroauto osui puuhun, eikä kuusivuotiaana radalle viety kuopuskaan ollut alussa kovin innoissaan. Nuket - ja oikeastaan ihan kaikki muu - kiinnostivat huomattavasti enemmän.

Lasse Österholm ei ollut tottunut antamaan periksi.

Joka ilta radalle

Yrittäjänä työskennellyt isä vei tyttärensä Bembölen radalle Espoossa joka ilta töiden ja koulun jälkeen, silloinkin kun tiedossa oli lumi-, räntä- tai vesisadetta.

Harjoittelu liukkaalla kelillä oli tehokas tapa kehittää ajotaitoja, mutta taiteilu sateen kastelemalla radalla ei ollut nuorimmaisen mieleen.

– Ensimmäinen vuosi oli sellainen, että radalle mentiin itkien. Se oli kauheaa, mutta isä ei luovuttanut, Eräkangas kertoo pilke silmäkulmassaan.

Motivaatio oli alussa kateissa, mutta vilkkaalla tytöllä riitti kilpailuviettiä. Se yhdistettynä isän harjoitteluvimmaan oli yhdistelmä, joka toi jo varhaisessa vaiheessa menestystä.

Isä seurasi ylpeänä, kuinka tytär ajoi kilpailusta toiseen ikäluokkansa parhaiden joukossa.

Autoilijanalku alkoi itsekin innostua, muttei niinkään menestyksen tuomasta huumasta: tyttöä kiehtoi kartingyhteisön ainutlaatuinen elämäntapa.

Glamour ja uutuuttaan säihkyvät motorhomet olivat 1970- ja 80-lukujen kartingelämästä kaukana. Kisapaikoille ajettiin pakettiautoilla, joiden kyydissä oli useampi tulevaisuuden kuljettajalupaus kisakalustoineen. Yöt nukuttiin joukolla pakettiautossa tai teltassa. Lajille omistautunut porukka oli pieni, tiivis ja vähän kuin hullunkurinen perhe, joka piti yhtä viikonlopusta ja kisareissusta toiseen.

Karavaanarielämä maistui makealta, varsinkin, kun mukana kulkivat hyviksi ystäviksi tulleet kilpakumppanit kuten ikäluokkansa superlahjakkuus, puoli vuotta vanhempi Mika Häkkinen.


Häkkinen ja Eräkangas tutustuivat jo alakouluikäisinä Bembölen radalla ja tulivat heti loistavasti juttuun.

– Kaikki näkivät jo kuusivuotiaina, että Mikasta tulee jotain suurta. Hänen perheellään ei ollut koskaan varaa ostaa hienompia vehkeitä, runkoja tai moottoreita. Hän voitti silti, koska oli niin käsittämättömän taitava, Eräkangas sanoo.

– Pieninä emme kuitenkaan ajatelleet niinkään kilpailemista vaan sitä, kuinka kivaa varikolla on. Pelasimme iltaisin korttia sekä pullonpyöritystä ja nukuimme teltassa. Se oli mahtavaa.

– Se oli oikein hauskaa aikaa. Mika ja Janina olivat aina yhdessä, nukkuivat pakettiautossa saman peiton alla ja näkivät samoja unia, Lasse Österholm muistelee naureskellen.

Eräkangas huomasi kaipaavansa ajamista ja radan varsien tunnelmaa enemmän kuin mitään muuta.

– En muista, että minulla olisi ollut lapsuudessa hirveästi koulukavereita. Tein koulussa sen, mitä piti, mutta ajomaailma oli minun maailmani. Odotin aina kesää ja kesän ystäviä.

Asian huomasi myös äiti, joka oli vastustanut alussa kiivaasti kuopuksensa autoiluharrastusta. Aihe ei aiheuttanut enää samassa määrin perheriitoja, ja isä ja tytär saivat toteuttaa jo yhteiseksi muodostunutta unelmaansa.

”Hauskinta oli ruotsinlaivalla”

Yhtenä päivänä Lasse Österholm karautti pihaan ostamallaan punaisella pakettiautolla, joka toimi 1980-luvun alussa Eräkankaan ja Häkkisen toisena kotina. Siitä alkoivat pakettiautolla tehdyt pitkät kisareissut ympäri Eurooppaa.

Maisemat ja kartingradat vaihtuivat, mutta yksi asia pysyi samana: Lasse, Janina, Mika ja muutama muu nuori hurjapää, jotka muodostivat Suomen maajoukkueen.

– Hauskinta oli ruotsinlaivalla. Ajelimme hissillä ylös ja alas, juoksimme käytävillä ja hengailimme diskoissa. Meillä oli vahva 5–6 kuskin tiimi, joka lähti aina yhdessä reissuun. Soittelimme toisillemme, sovimme millä laivalla menemme, tapasimme satamassa ja ajoimme laivamatkan jälkeen kaikki letkana Italiaan.

Tuhansien kilometrien ajomatkat teini-ikäisten kanssa Euroopan moottoriteillä eivät olleet pelkkää hauskanpitoa. Väsymys painoi myös punaista pakettiautoa kuljettanutta Lassea, mutta apu löytyi kirjaimellisesti vierestä.

– Istuimme aina Mikan kanssa pakun etuosassa. Isä väsähti jossain vaiheessa matkaa, joten vaihdoimme autobahnilla lennosta kuskia. Siinä ei paljon mietitty, ajettiin vaan.

 

Isä sanoo, että hänellä on mennyt 3-5 rivitaloa pakoputkesta. Se pitää varmaan aika hyvin paikkansa.

Autourheilu mielletään miehiseksi maailmaksi. Eräkangas ei koe saaneensa erityiskohtelua, vaikka hän oli usein kilpailujen ainoa tyttökuski.

– Minun piti oppia pitämään puoleni. Kun olin 15-vuotias ja pahimmassa murrosiässä, isä tunki minut nukkumaan samaan pakettiautoon kaikkien jätkien kanssa ja meni itse hotelliin. Siinä oli pakko pärjätä.

Sopeutumista avitti räväkkä ja avoin luonne sekä jo varhaisessa vaiheessa tehty päätös.

– Olin 12- tai 13-vuotias, kun päätin, etten ikinä seurustelisi kenenkään kilpa-autoilukaverini kanssa. Reissasimme eri paikoissa, olin vaaleahiuksinen ja ulkomaalainen. Herätin tietenkin kiinnostusta. Mutta olin päättänyt, että olisin aina poika poikien joukossa.

Yksi poikkeus löytyi. Saksalaispoika.

Kohtaaminen tapahtui nakkikioskilla Italian Lido di Jesolossa.

– Ajoimme siellä MM-kisoja. Yhdessä vaiheessa menimme tilaamaan isän kanssa kioskilta välipalaa. Odottelimme siinä hodarijonossa, kun yhtäkkiä Michael (Schumacher) tuli kysymään isältäni ”saanko viedä tyttäresi ulos syömään”.

15-vuotiaan Michael Schumacherin ele teki Lasse Österholmiin välittömän vaikutuksen.

– Isä oli ihan haltioissaan. Hän vastasi ”tietenkin saat”. Minulta ei kysytty mitään, Eräkangas kertoo nauraen.


Samanikäiset Eräkangas ja Schumacher kiersivät samoja kilpailuja ja tiesivät toisensa pitkältä ajalta. Lido di Jesolossa nautittu illallinen syventyi ajan saatossa nuoreksi rakkaudeksi.

– Menimme sinä iltana ulos syömään, ja siitä se lähti. Sittenhän kirjoittelimme toisillemme kymmeniä kirjeitä.

Kaksikko piti tiiviisti yhteyttä vuosia ja pysyi hyvissä väleissä aikuisiälläkin, kun molemmilla oli uudet elämänkumppanit.

– Michael on ainoa kaveri autourheilumaailmassa, keneen olin ihastunut. Se vaan kolahti. Hän oli kaikin puolin ihana ja kohtelias.

”3–5 rivitaloa pakoputkesta”

Hyväksi kilpa-autoilijaksi on vaikea tulla ilman täydellisen sitoutuneita vanhempia.

Matkustaminen ympäri maailmaa, satsaaminen uusiin välineisiin ja tyttären kehittäminen huippukuljettajaksi vaati Lasse Österholmilta uhrauksia, joiden lopullisen hinnan tietää vain ratojen intohimoinen puuhamies itse.

– Isä sanoo, että hänellä on mennyt 3–5 rivitaloa pakoputkesta. Se pitää varmaan aika hyvin paikkansa, Eräkangas sanoo.

– Ajovuosina isä ei kuitenkaan koskaan antanut minun ymmärtää, miten paljon kaikki maksoi. Minä ajoin, isä piti huolen muusta.

Budjetin raapiminen kasaan vaati ongelmanratkaisukykyä ja bisnesvaistoa, jota ikänsä yksityisyrittäjänä työskennelleellä Lasse Österholmilla oli yllin kyllin.

Österholm käytti kaikkia kortteja neuvotellessaan tyttärelleen sponsoreita. Nuori skandinaavinainen oli harvinaisuus Euroopan radoilla viilettävien satojen mieskuljettajien joukossa.

Eräkankaan lahjakkuus ja pärjääminen Mika Salon, Jyrki Järvilehdon ja Mika Häkkisen kaltaisten vauhtihirmujen joukossa valoi isään uskoa.

Lasse Österholm luotti, että hänen tyttärestään tulisi F1-kuljettaja.

– Janina oli maailman mittapuulla huippukuski. Hän ei pelännyt mitään ja hänellä oli loistavat hermot. Kun harjoittelimme, kaikki meni mönkään, mutta kilpailuissa hän ylitti aina odotukset, Österholm sanoo.


Isä sai pontta haaveilleen muun muassa Zaragozassa ajetuissa MM-kisoissa Espanjassa. Eräkangas oli tuolloin 16-vuotias ja ajoi kartingia kovista nopeuksista ja jatkuvista vaaratilanteista tunnetussa 135-kuutioisten luokassa.

Harjoitukset eivät menneet silläkään kertaa kovin lupaavasti.

– Mika Salo ajoi Janinan edellä, kun hänen renkaansa pamahti. Janina ajoi Mikan takapyörän päälle ja paiskautui ilmassa 10–20 metriä pohja edellä rauta-aitaan, Österholm kertoo.

– Koko auto vääntyi romuksi. Sanoin Janinalle, että tämä oli tässä, lähdetään kotiin. Hän vastasi, ettei lähdetä, vaan laitetaan auto seuraavaksi päiväksi kuntoon.

Eräkangas sijoittui tulevia maailmantähtiä vilisevässä suurkilpailussa kymmenenneksi. Mika Häkkinen oli neljäs.

Saavutusta pidettiin muutenkin loistavana, mutta yleisö ällistyi vielä enemmän, kun Eräkangas nousi autostaan.

– Kaikki olivat luulleet, että Janina oli poika. Sitten joku ukko näki, kun Janina otti kypärän pois, Österholm kertoo.

– Siitä nousi hirveä numero. Minut pantiin pokaalien kanssa avoautoon, jolla ajelimme ympäriinsä. Isä piti sen jälkeen huolta, että minulla oli aina pitkä letti, joka näkyi kypärän alta. Näin kaikki huomasivat kisatessakin, että olin tyttö, Eräkangas muistelee.

Isän mainoskikalla myös ärsytettiin vastustajia. Machokulttuuriin kasvatetut Välimeren nuoret urhot katselivat, kun nuori vaalea nainen paahtoi letti viuhuen ohi.

Sponsorit kiinnostuivat

Yhteistyökumppaneita oli uran varrella laidasta laitaan. Eräkankaan kisa-autojen kyljissä oli milloin alkoholibrändin, milloin kondomimerkin, milloin lääkintähallituksen »No Smoking Teamin» logoja.

Eräkangas ei tuntenut lähellekään kaikkia auton teknisiä ominaisuuksia, mutta yhteistyö ja kommunikaatio isän kanssa pelasi. Nuori kuljettaja oli radalla nopea ja ennen kaikkea peloton.

Kaiken lisäksi hän sai ammentaa oppia poikkeukselliselta lahjakkuudelta.

– Lähdimme kerran Mikan kanssa Formula Fordin kisaan Ruotsin Anderstorpiin. Sillä radalla on todella pitkä, lentokoneen hätälaskupaikkaa muistuttava suora.

Häkkinen oli erityisen taitava löytämään kilpailuissa sopivimmat ajolinjat, mikä palveli häntä etenkin aika-ajoissa.


Tarkkaavaisuudestaan tunnettu Lasse Österholm pani merkille, että Häkkinen osasi käyttää Anderstorpin doseerattua mutkaa hyväkseen siten, että sai suoralle muita kovemmat vauhdit.

– Faija sanoi Mikalle, että nyt tehdään niin, että Janina ajaa perässäsi. Ideana oli, että oppisin samat ajolinjat. Vedimme sitä rataa varmaan 10–20 kierrosta ympäri.

– Hinkkasimme kuviota kerta toisensa jälkeen. Se näytti kaikkien mielestä tyhmältä, mutta päättyi siihen, että Mika oli aika-ajojen ykkönen ja minä toinen. Isossa kansainvälisessä kisassa se oli huikea tulos.

Isän unelma formula ykkösistä eli voimakkaana, vaikka matkaan tuli mutkia. Suomalainen öljynjalostus- ja markkinointiyhtiö Neste oli ollut sekä Eräkankaan että Häkkisen pääsponsori. 1980- ja 90-lukujen taitteen lamavuosina suuryhtiö päätti keskittyä vain yhteen autoilulupaukseen, Englannin Formula 3 -piireihin siirtyneeseen Häkkiseen.

– Emme oikein tienneet, minne mennä, joten siirryimme välivaiheeseen eli aloin ajaa Suomessa Fiat Uno Turbo Cupia.

Eräkangas vei sarjan Suomen mestaruuden ylivoimaisesti 1989. Samana vuonna hänet valittiin AKK:n vuoden tulokkaaksi. Saman palkinnon ovat saaneet vuosien varrella muun muassa Mika Salo, Jyrki Järvilehto, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen.

Eräkangas olisi saanut rahakkaan tarjouksen Saksan rekkasarjasta, mutta kieltäytyi, koska ei kokenut sarjaa houkuttelevaksi. Sen jälkeen häntä pyydettiin arvostettuun BMW:n Dealer Teamiin ajamaan A-luokan kilpailuja Suomessa ja Ruotsissa.

Itsesuojeluvaisto alkoi voimistua

1990-luvun jälkimmäinen puolisko oli suurten muutosten aikaa. Eräkankaan uraa yli kaksi vuosikymmentä rahoittanut isä päätti, että hänen 25-vuotiaan tyttärensä oli aika alkaa huolehtia sponsoriasioistaan itse.

Eräkangas alkoi katsoa koko urheilua uusin silmin.

– Aloin miettiä uran jatkoa ja mitä kaikkea se vaatisi. Iän myötä minulle tuli myös tietty itsesuojeluvaisto.

Eräkangas oli tavannut hieman aiemmin nykyisen aviomiehensä opintojen merkeissä. Ajatus perheen perustamisesta houkutteli koko ajan enemmän.

Eräkangas ajoi viimeisinä kilpavuosinaan Porsche Cupia ja Lancia Cupia ennen kuin alkoi odottaa esikoistaan.

Kilpa-autoilu-uran päättäminen oli kivuliasta.

– Kun olin ollut puoli vuotta ilman kilpa-autoilua, mietin, miten normaalin ihmisen elämä voikin olla niin tylsää. Heräät aamulla, menet töihin, syöt, palaat kotiin, nukut. Olin tulossa hulluksi.

– Siksi minua naurattaa, kun Kimi (Räikkönen) sanoo, ettei hän kaipaa F1-maailmaa, kun viimein lopettaa.


Eräkangas toimi vuosia vaatealan yksityisyrittäjänä ennen siirtymistään nykyiseen työhönsä välittäjäksi asuntoalalle. Ajovuosilta tarttunut levoton mieli on yhä osa hiljattain 50 vuotta täyttäneen helsinkiläisen persoonaa.

Eräkangas antaa kiitosta aviomiehelleen, joka on ymmärtänyt vaimonsa urheilumenneisyyttä ja siihen liittyviä käänteitä.

– Elämä kilpa-autoilijan kanssa ei ole helppoa. En pysty vieläkään elämään täysin tässä hetkessä, vaan ajatukset ovat jossain tulevassa. Mieheni on aina antanut minun olla täysin oma itseni.

Yksi osoitus siitä saatiin 1990-luvun lopussa, kun Eräkangas ja hänen puolisonsa olivat paikalla katsomassa F1-osakilpailua. Myöhemmin seuraan liittyi Michael Schumacher vaimonsa Corinnan kanssa.

– Michael antoi minulle lahjaksi pienen pinssin: kultaisen ratin, jossa on kädet. Se jäi viimeiseksi tapaamiseksemme. Mieheni on käyttänyt sitä sen jälkeen aina kravattisolkena, kun olemme ulkona. Se osoittaa minusta luottamusta ja kunnioitusta.

Mika Häkkinen edelleen ystävä

Nuoruusvuosien parhaaseen kaveriinsa Eräkangas pitää yhä säännöllisesti yhteyttä. Hän oli paikalla niin Mika Häkkisen häissä kuin 50-vuotissyntymäpäivillä.

Eräkangas seurasi aikoinaan Häkkisen ja Schumacherin kaksintaistelua radalla kiinnostuneena, mutta yhtä suosikkia hänellä ei ollut.

– Mielestäni Michael ja Mika ovat yhä kaksi maailman parasta kuljettajaa. Katsoin heidän kisojaan mielenkiinnolla, koska tiesin, että he ovat molemmat tajuttoman kilpailuhenkisiä ja tajuttoman hyviä.

Eräkankaan tarinassa on jäljellä vielä yksi oleellinen kysymys: miten isä-Lasse suhtautui, kun tytär pani kilpa-autoilulle lopullisen pisteen?

Österholm myöntää, että päätös otti koville. Hän heittää asian tavoilleen uskollisesti leikiksi.

– Olen sanonut kaikille, että älkää koskaan haaskatko rahoja tyttären urheiluharrastukseen. He haluavat kuitenkin ykskaks lapsia juuri, kun ura on parhaassa vaiheessa.

Vitsit vitsinä. Tosiasiassa kolmen lapsen isoisä huomasi nopeasti, ettei autourheilukaan ole kaikki kaikessa.

– Niinhän se on, että lapset ovat sata kertaa parempi juttu kuin joku haiseva kilpa-auto.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt