Harva muistaa, miten Niki Lauda nousi oikeasti F1-legendaksi – suomalainen tallipäällikkö: ”En olisi todellakaan uskonut”

Julkaistu:

Autourheilu
Niki Laudan nousu autourheilumaailman absoluuttiselle huipulle ällistytti monet laji-ihmiset.
F1-legenda Niki Laudan poismenoa surraan laajasti autourheilupiireissä. Viime vuosina terveysmurheista kärsinyt Lauda, 70, kuoli maanantaina läheistensä läsnäollessa.

– Menetys on suuri. Hän oli mahtava persoonallisuus autourheilumaailmassa, suomalainen autourheiluhahmo Hannu Kahi sanoo Ilta-Sanomille.

– Tiedän, että viimeisinä vuosinaan Niki olisi halunnut olla paljon enemmän päättämässä asioista. Hän hiipui pikkuhiljaa pois asemastaan, Kahi jatkaa viitaten Laudan terveyshuoliin ja hänelle tehtyihin elinsiirtoihin.

Kolminkertainen formula ykkösten maailmanmestari oli yksi lajin arvostetuimmista legendoista. Lauda oli tiiviisti mukana autourheilumaailmassa senkin jälkeen, kun oli lopettanut uransa huippukuljettajana.

Suuri osa Laudan suosiosta liittyi hänen taistelutahtoonsa. Lauda selvisi karmeasta onnettomuudesta Nürburgringillä elokuun 1. päivä vuonna 1976. Kuskin auto syttyi tuleen, hänen kasvonsa paloivat ja myrkylliset palokaasut vahingoittivat hänen keuhkojaan.

Lauda toipui onnettomuudesta, palasi kilparadoille vain puolitoista kuukautta tapahtuneen jälkeen ja oli lähellä voittaa sinä vuonna MM-tittelin.

25 F1-osakilpailua voittanut Lauda tunnetaan menestyksestään kuninkuusluokassa, mutta harva muistaa, että uran alkuvaiheet olivat itävaltalaisässälle kaikkea muuta kuin helppoja.


Suomalaisen kilpa-autotallin AWW Racing Teamin silloinen tallipäällikkö Hannu Kahi tapasi Laudan ensimmäistä kertaa Hockenheimissa vuonna 1969. Ensivaikutelma Laudan ajotaidoista ei ollut erityinen.

– Niki ei ollut mikään tavattoman lahjakas autonkuljettaja. Hockenheimissa hän oli saanut ilmeisesti ensimmäistä kertaa ajettavakseen Porsche 908:n. Nopeat kuljettajat menivät kahdeksikkoa hänen ympärillään. Niki ei tahtonut keritä minnekään.

– Niki oli kuitenkin julmetun itsepäinen ja halusi kehittyä. Sillä hän edistyi urallaan, ei suurella lahjakkuudella.

Syrjäänvetäytyvä ja ujo

Kahi seurasi nuoren Laudan kisaamista useamman kerran, muun muassa Formula Super Vee -sarjan Scandinavian Challenge Cupin osakilpailuissa. Kahi pääsi juttelemaan itävaltalaisen kanssa pidempään haettuaan tämän Helsinki-Vantaan lentokentältä pari päivää ennen Keimolan radalla järjestettyä kilpailua.

– Sain silloin ensimmäisen ylinopeussakkoni. Ajoin Mäkelänkatua kohti lentokenttää, ja siellä olivat poliisit tutkansa kanssa vartioimassa.

Matkalla kisapaikalle Kahi ja Lauda jutustelivat autossa niitä ja näitä.


Ajouransa jälkeen Lauda tuli tunnetuksi nimenomaan suorapuheisuudestaan ja avoimesta luonteestaan, mutta Kahin mukaan siitäkään ei ollut vielä 1970-luvulla viitteitä.

– Suorapuheisuus oli varmasti hänen luonteessaan, mutta se ei tullut mitenkään ilmi. Hän tiesi sikäli paikkansa. Hän ei ollut eturivin kuljettaja vaan kehittyvä kilpa-autoilija.

– Hän oli siihen aikaan melkeinpä syrjäänvetäytyvä ja ujo. Vasta kun häneen tutustui kunnolla, hän uskalsi puhua enemmän.

Harva asia 1960- ja 1970-lukujen taitteessa viittasi siihen, että Niki Laudasta tulisi lajissaan kaikkien tuntema hahmo.

– En todellakaan olisi silloin uskonut, että siinä on tuleva F1-maailmanmestari, Kahi sanoo.

– Se tuli kuitenkin selväksi siinä vaiheessa, kun hän alkoi voittaa kilpailuja formulaluokissa. Oli selvää, että hän pääsee sitkeydellään vielä ykkösiin.

Kahi korostaa etenkin Laudan periksiantamattomuutta mitä tulee kalustoon ja auton kehittämiseen. Loputtoman oppimisen halunsa vuoksi Lauda sai autostaan ja itsestään irti enemmän kuin moni muu ja kehittyi huikaisevalla vauhdilla huipputason kuskiksi.

– Niki oli erittäin hyvä ja sitkeä neuvottelija. Hän ei antanut koskaan periksi kaluston suhteen. Kalustosta otettiin kaikki irti, mitä voitiin. Työtä tehtiin niin kauan, että alkoi onnistua. Hän ei ollut teknikko, mutta hänellä oli hyvät insinöörit ympärillään ja hän tiesi, mitä halusi.

– Yllätyin, kun hän voitti ensimmäisen F1-kilpailunsa (Espanjan GP:ssä 1974). Osasin odottaa tuloksia, mutta en niin nopeasti. Hänen kehityksensä oli siinä vaiheessa paljon nopeampaa kuin kukaan osasi odottaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt