Kommentti: Netflixin F1-dokumenttisarja kurkistaa herkullisella tavalla kulisseihin – sisältää silti myös hölmöyksiä

Julkaistu:

formula 1
Netflixin uusi F1-dokumentti avaa formulamaailman kulisseja kiinnostavalla tavalla, mutta sarjassa on myös paljon moitittavaa, kirjoittaa Tommi Koivunen.
Juttelin Barcelonan F1-testeissä Mercedeksen Valtteri Bottaksen kanssa kuninkuusluokan nykytilanteesta.

Bottas kehui ykkösissä viime vuosina tehtyä työtä, katsojamäärien lisääntymistä ratojen varressa ja sosiaalisen median käytön avautumista tallihenkilökunnalle ja kuskeille.

Netflixin dokumenttisarjan Formula 1: Taistelu paalupaikasta (Formula 1: Drive to Survive) traileri oli julkaistu samana päivänä ja mainitsin sen ilmestymisestä.

– Ai, mikäs se on? Bottas kysyi.

Niin. Vaikka sarjaa alettiin tekemään jo yli vuosi sitten, suomalaiskuskilla ei ollut mitään tietoa koko ohjelmasta. Mercedes ja Ferrari eivät suostuneet avaamaan oviaan tekijöille.

Se on yksi viime perjantaina julkaistun sarjan puutteista ja suomalaisvinkkelistäkin ikävää, kun sekä Bottas että Kimi Räikkönen ovat mukana vain nopeina välähdyksinä.

Toisaalta jättitallien jääminen pois on hyväkin asia. Erinomaisen Senna-dokumenttielokuvan (2010) tuottanut James Gay-Rees ja kumppanit ovat olleet pakotettuja rakentamaan jaksot muiden tarinoiden ympärille.

Ja niitä formula ykkösissä riittää, vaikka suuri yleisö ei tunnekaan pienempiä talleja ja kärjen takana taistelevia kuskeja niin hyvin.

Renault’n ja Red Bullin tallipomojen Cyril Abiteboulin ja Christian Hornerin välinen nokittelu on toki tiedetty jo julkisista esiintymisistäkin, mutta sarjassa päästään aivan uudelle tasolle.

Kaksikon välienselvittelyt kuuluvat sarjan helmiin. Samoin kuin värikkääksi hahmoksi paljastuva Haasin tallipomo Günther Steiner, joka on tiiminsä statuksen takia jäänyt vaille isoa valokeilaa.


Kuljettajista päästään tutustumaan esimerkiksi Daniel Ricciardon mielenmaisemaan ja tallinvaihdon syihin.

On sarjassa paljon huonoakin. Osa vastakkainasetteluista tuntuu vähän päälle liimatuilta, etenkin kun niitä on tehostettu sarjaa varten tehdyillä epäuskottavilla ”valeselostuksilla”. Lisäksi kolarien ääniä on tehostettu ja osa ajokuvistakin näyttää nopeutetulta.

Tietyissä kohdin sarjaa vedetään myös mutkia suoraksi, ja faktat saavat väistyä draaman edeltä. Näin toimitaan mm. Force Indian viimeisen tallipaikan ratkeamisessa. Lisäksi Kimi Räikkösen ja Charles Leclercin tallinvaihdot julkaistiin todellisuudessa samana päivänä, mutta sarjassa Sauberin ja Ferrarin kuskipäätökset on saatu näyttämään siltä, että Leclercin siirto olisi ratkennut vasta myöhemmin.

Tekstitykset ovat Netflixille tyypilliseen tapaan huonot. Seassa on paljon käännösvirheitä, ja esimerkiksi invisible (näkymätön) on käännetty voittamattomaksi (invincible). Lajisanaston kanssa ollaan jatkuvasti hukassa. Corner eli F1-kielellä mutka tai kaarre on kulma ja niin edelleen.

Sisällöllisesti ollaan kuitenkin plussan puolella, etenkin jos tavoitteena on kosiskella uusia faneja tai saada ”sunnuntaiseuraajat” kiinnostumaan syvemmin muistakin kuin vain kärkitalleista.

Katsojat pääsevät lähemmäksi F1-varikon ihmisiä kuin koskaan kisaviikonloppuina. Lähelle bensankäryisiä äijiä, joiden puhe ei kulisseissa ole lehdistötilaisuuksista tuttua PR-jargonia vaan jatkuvia voimasanoja.

Lisää autourheiluaiheisia kirjoituksia löydät Bensaa suonissa –erikoisjulkaisusta, joka on nyt irtonumeromyynnissä. Julkaisu on täynnä vauhdikkaita tarinoita Keke Rosbergista Kimi Räikköseen, Timo ”Löysä” Salosesta Hannu Mikkolaan. Näet esimerkkejä 92-sivuisen julkaisun sivuista täältä. Bensaa suonissa - suomalaiset autourheilun legendat on myynnissä lehtipisteissä ympäri maan. Hinta on 5,90 euroa.