Raju onnettomuus muutti Mika Häkkistä pysyvästi – ”Ei sitä pysty kertomaan tai selittämään kenellekään”

Julkaistu:

Formula 1
Mika Häkkinen täyttää pian 50. Suomalaislegenda sai toisen elämän 23 vuotta sitten.
Marraskuun 10. päivä vuonna 1995. Sateiseen perjantaiaamuun herätään Suomessa järkyttävissä merkeissä: Australian Adelaidessa F1-kisan aika-ajoissa ulos ajanut Mika Häkkinen, 27, on kuoleman porteilla.

Häkkinen on punavalkoisella McLarenillaan paiskautunut ratavalliin noin 200 kilometrin tuntinopeudella.

Moni suomalainen muistaa yhä elävästi tuon perjantaipäivän uutis- ja urheilulähetykset ja niitä seuranneen draaman, kun tietoja Häkkisen kohtalosta odotettiin. Formuloiden suurmestarin Ayrton Sennan kohtalo edellisvuodelta oli vielä tuoreena monien mielessä.


Häkkinen kärsi vakavia niskavammoja ja kallonmurtuman. Karuissa valokuvissa verisenä nähty mies vajosi koomaan.

Ihme tapahtui. Häkkinen selvisi viikatemiehen kynsistä. Hän oli kaksi kuukautta sairaalahoidossa mutta palasi käsittämättömällä tavalla auton rattiin jo helmikuussa 1996. Suuret palkinnot odottivat pari vuotta myöhemmin.

Päivittäin mielessä

Nykyhetki. Mika Häkkinen istuu hyväntuulisena helsinkiläisen hotellin tiloissa. Hänen ”toinen elämänsä” on kestänyt pian 23 vuotta. Häkkinen täyttää ensi viikon perjantaina 50.

Formula ykkösistä hän eläköityi 17 vuotta sitten, vain 33-vuotiaana. Häkkisen paikan McLarenilla peri Kimi Räikkönen, joka aikoo kilpailla F1-sarjassa ainakin 41-vuotiaaksi.

– Onnettomuuteni vuonna 1995 oli niin helkutin paha, että se oli yksi syy päätökseeni lopettaa niin nuorena, Häkkinen sanoo Ilta-Sanomille.

Tärsky Adelaiden ratavalliin ei unohdu.

– Ei varmaan ole päivääkään, kun en asiaa miettisi, Häkkinen sanoo.

Pahojen vammojen lisäksi erityisen raskaaksi Häkkinen koki koko sairaala-aikansa. Olo oli kuin vankilassa.

– Se, mitä minulle tapahtui, oli sairaan rankkaa. Ei sitä pysty kertomaan tai selittämään kenellekään.

Pysyvät jäljet

Onnettomuus jätti pysyvät jälkensä Häkkiseen – ennen kaikkea kuuloon oikeassa korvassa.

Häkkinen haluaa kääntää asian positiiviseksi. Tällä hetkellä hän tekee yhteistyötä itävaltalaisen Neuroth-yhtiön kanssa ja on mainoskasvona kuulolaitteille. Sellaista hän on myös itse tarvinnut kolarin takia.

 

Onnettomuuteni vuonna 1995 oli niin helkutin paha, että se oli yksi syy päätökseeni lopettaa niin nuorena

– Teknologia tänä päivänä on ihan älytöntä. Olen tutkinut asiaa syvemmin ammattilaisten kanssa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmisen aivoihin ja keskustelukykyyn.

– Fakta on, että jos toinen korva ei kuule hyvin, molemmat aivot eivät skulaa täydellä teholla. Se on kuin nelisylinterinen moottori kolmella sylinterillä, Häkkinen vertaa.


Pelottavia kolareita

Häkkisen uran viimeinen kausi 2001 alkoi dramaattisella keskeytyksellä. McLarenin jarrut hajosivat, ja suomalaiskuski paiskautui vauhdilla seinään.

Paikkana oli taas Australia, mutta Adelaiden katuradan sijaan Melbournen puistorata. Edeltävänä joulukuuna isäksi tullut Häkkinen alkoi yhä enemmän miettiä, onko F1-autoilla kisaamisessa järkeä.

– Sä näet, kun kaide tulee vastaan ja menet kohti sitä. Vauhtia on ihan helvetisti. Siinä kerkeää miettimään, että ”Mika, nyt on tämä peli loppu.”

– Sellaisina hetkinä sitä pohtii, että mä olen voittanut kaksi kertaa maailmanmestaruuden. Pitääkö minun vielä kikkailla tässä, eikö tämä riitä, Mika?

Häkkisen aikaan F1-autot olivat vielä merkittävästi vaarallisempia kuin nykyään. Esimerkiksi vuonna 2003 pakolliseksi tullut Hans-niskatuki oli iso edistysaskel, joka olisi suojannut myös Häkkistä olennaisesti vuoden 1995 kolarissa.

– Testeissäkin oli monta onnettomuutta, joista ihmiset eivät tiedä. Ihan älyttömiä juttuja, Häkkinen huokaa.


Plussan puolella

Lotuksella ja McLarenilla kisanneen Häkkisen F1-ura kesti 11 kautta. Takki tyhjeni kolmen MM-taistelun jälkeen 1998–2000, ja jo alkuvuodesta 2001 hän päätti lopettaa kauden lopussa.

– Loppu-urani saavutukset menivät plussan puolelle, tuli aika monta voittoa ja maailmanmestaruudet, Häkkinen summaa.

Häkkinen voitti 20 kilpailua ja ajoi 26 kertaa paalupaikalle. Molemmat ovat Suomen ennätyksiä – kisavoittojen määrässä hän on tasoissa Räikkösen kanssa.

Viime vuosina Häkkinen on toiminut pääasiassa eri yhtiöiden lähettiläänä ja mainoskasvona. Hän on myös vanhan kilpatallinsa McLarenin leivissä.

Häkkinen kokee, että elämä on kaikin puolin mallillaan.

– Se, mitä teen, on hyvää ja riittävää. Työt ovat mieluisia ja mielenkiintoisia. Lisäksi minulla on perhe ja ystävät. Parempaa elämäntilannetta en voisi saada.


Hanaa!

Haastattelu on ohi. Vielä otetaan valokuvat tätä juttua varten. Häkkinen haluaa nähdä kuvaajan kamerasta valmiita otoksia ja naureskelee samalla, että valokuvaajaa hänestä ei tulisi.

Kun poistumme paikalta, hotelliin jäävä Häkkinen lausuu viimeisenä klassiset sanat.

– Ei kun hanaa vaan!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt