Nämä tallit muistetaan aivan vääristä syistä – tässä ovat historian surkeimmat F1-kyhäelmät - Formula 1 - Ilta-Sanomat

Siinä se matelee... Gabriele Tarquinin Coloni-Ford Monte Carlon asvaltilla toukokuussa 1988.­

Nämä tallit muistetaan aivan vääristä syistä – tässä ovat historian surkeimmat F1-kyhäelmät

Haasin F1-talli on tukevalla pohjalla verrattuna moniin takavuosien kalustokyhäelmiin.


4.4.2016 6:34

Jenkkitalli Haas on F1-sarjan uusin tulokas. Gene Haas on perustanut vakavasti otettavan F1-tallin, josta ei tule samanlaista naurunaihetta kuin tässä jutussa esiteltävistä viidestä tallista aikoinaan, sillä kausi on alkanut vahvasti. Haasin tämä vuoden ykköskuski Romain Grosjean on kahden GP:n jälkeen kuljettajien MM-sarjassa peräti viidentenä.

Andrea Moda

Pieni italialaistalli kulki katastrofista toiseen kaudella 1992. Lopulta se potkaistiin kokonaan ulos F1-sarjasta.

Andrea Modan omisti italialainen kenkä­tehtailija Andrea Sassetti. Hänen huhuttiin rikastuneen uhkapelillä ja mafiayhteyksillä. Sassetti eli sellaista playboy-elämää, josta Flavio Briatorekin olisi ollut kateellinen.

Ensimmäinen yritys päästä F1-kisaan kaatui siihen, ettei Andrea Moda ollut maksanut uusilta talleilta vaadittua 100 000 dollarin osallistumismaksua. Sassetti yritti väittää, ettei talli ollut uusi, koska hän oli edellisenä syksynä ostanut Coloni-tallin.

Meksikon kilpailuun Andrea Moda ei päässyt mukaan, koska kalustoa oli juuttunut tulliin eikä autoa saatu valmiiksi. Kun italialaiskuljettajat Alex Caffi ja Enrico Bertaggia alkoivat valittaa, ettei mikään toiminut, Sassetti antoi molemmille potkut.

Talli pestasi uusiksi kuljettajiksi Roberto Morenon sekä Perry McCarthyn, joka ei kuitenkaan aluksi saanut superlisenssiä. Espanjan GP:n esikarsinnassa McCarthyn auto hajosi lähes heti, kun se ajettiin ulos varikkopilttuusta. Tallin toinen auto jäi radan varteen ensimmäisen kierroksen puolivälissä.

Roberto Moreno ajoi sekä Andrea Modalla, Colonilla että EuroBrunilla.­

McCarthy loukkasi itseään Monacossa, koska autossa ei ollut kunnollista penkkiä. Kaikkien yllätykseksi Moreno onnistui pääsemään viimeiseen lähtöruutuun. Hän pystyi ajamaan 11 kierrosta, kunnes Judd-moottori hajosi. Ne jäivät tallin historian ainoiksi kisakierroksiksi.

Montrealissa tallilla oli autojen rungot, mutta ei moottoreita, koska Sassetti ei ollut maksanut niistä Juddille. Ranskan GP:n esikarsintaan Andrea Moda ei ehtinyt ajoissa. Se oli ainoa talli, joka ei ollut saanut kalustoaan läpi lakkoon menneiden rekkakuskien järjestämistä tiesuluista.

Silverstonessa talli lähetti McCarthyn kuivissa oloihin ajettuihin esikarsintoihin märän kelin renkailla. Kuivan kelin kumeja säästettiin tallikaveri Morenolle.

McCarthyn ja tallipomo Sassettin välit tulehtuivat pahasti. Spassa McCarthy väitti, että talli yritti tappaa hänet. Hänen annettiin ajaa, vaikka auton ohjaus ei ollut täysin kunnossa. Samana viikonloppuna belgialaispoliisit pidättivät Sassettin petoksesta epäiltynä. Sen jälkeen talli sai pääsykiellon F1-kisoihin, koska se oli tuonut sarjalle hyvin negatiivista julkisuutta.

Aiemmin samana vuonna Sassettin omistama yökerho sytytettiin palamaan Italiassa. Hänet yritettiin ampua tulipalon aikana.

Life

Elämä on laiffii. Niin ajatteli italialainen liikemies Ernesto Vita jo ennen Matti Nykästä ja perusti Life-tallin. Vita tarkoittaa elämää, englanniksi life. Siitä talli sai nimensä.

Vitan ajatuksena oli tehdä rahaa muista poikkeavalla W12-moottorilla F1-sarjan ensimmäisen turboaikakauden päätyttyä. Hän osti oikeudet moottoriin sen suunnittelijalta Franco Rocchilta.

Life L190 -auto oli näytillä Goodwood Festival of Speed -tapahtumassa vuonna 2009.­

Vita ei onnistunut myymään W12-moottoria millekään F1-tallille, joten hän päätti esitellä sitä mahdollisille asiakkaille oman tallin autolla kaudella 1990. Suunnitelma epäonnistui pahasti.

Life-tallin auto oli järkyttävän hidas. Se ei ollut edes F3-autoja nopeampi. Hockenheimissa sen suoravauhti oli 60 kilometriä tunnissa hitaampaa kuin kärkiautoilla.

Loppukaudella tehoton moottori jouduttiin vaihtamaan Juddin voimanlähteeseen. Life toi autonsa 14 kilpailuun, mutta jokainen yritys päättyi karsiutumiseen jo sen ajan esikarsinnoissa.

Tältä näyttää Lifen W12-moottori.­

Auton runko oli suunniteltu alun perin First-tallille 1989, mutta se ei silloin läpäissyt kolaritestiä. Rungon suunnitellut Richard Divila oli itsekin sitä mieltä, että kuljettajat istuivat aikapommissa eikä F1-autossa. Divila varoitti kuljettajia, ettei heidän kannattaisi mennä lähellekään autoa.

Autosta tuli vielä vaarallisempi, kun talli teki muutoksia saadakseen moottorin sopimaan siihen paremmin. Kuljettajien onni oli se, ettei autolla koskaan pystytty ajamaan montaa peräkkäistä kierrosta. Life-talli katosi F1-sarjasta ennen kauden kahta viimeistä kilpailua.

MasterCard Lola

Luottoyhtiö MasterCard ilmoitti Lolalle loppuvuonna 1996 haluavansa F1-auton kaudelle 1997. Projekti oli alusta asti tuhoon tuomittu.

Pääsponsorin painostuksen takia kaikki yritettiin saada valmiiksi kovalla kiireellä. Alun perin Lola aikoi F1-sarjaan vasta vuotta myöhemmin.

Vincenzo Sospiri (kuvassa) ja Ricardo Rosset eivät kumpikaan selvinneet vuoden 1997 Australian Grand Prix’hin.­

Talli uhosi kukistavansa toisen F1-tulokkaan Stewartin. Lopulta se kuitenkin yritti päästä mukaan IndyCar-tekniikkaa sisältäneellä autolla. Sitä ei ollut testattu juuri lainkaan ennen ensimmäistä kilpailuviikonloppua – ei edes tuulitunnelissa. Lolan autot jäivät yli 11 sekunnin päähän paalupaikka-ajasta eikä niitä päästetty kilpailuun.

Seuraavissa testeissä Silverstonessa ero kärkeen pysyi lähes yhtä suurena. MasterCard veti tukensa pois. Talli ei pystynyt enää osallistumaan seuraavaan kilpailuun. Se romahti nopeasti kuuden miljoonan punnan velkojen takia.

Kuuluisa kilpa-autovalmistaja Lola ajautui selvitystilaan kuunneltuaan pääsponsoria, joka tiesi vain hyvin vähän formula ykkösistä. Irlantilainen liikemies Martin Birrane osti Lola Cars -yhtiön, mutta firma teki lopulta konkurssin 2012. Muutamaa vuotta aiemmin Lola oli ilmoittanut pyrkivänsä takaisin F1-sarjaan kaudelle 2010.

EuroBrun

EuroBrun oli italialaisen Paolo Pavanellon Euroracing-tallin ja peliautomaatti­bisneksellä rikastuneen sveitsiläisen Walter Brunin tiimin yhteinen viritelmä. Euroracing oli ollut mukana Alfa Romeon F1-projektissa 1980-luvun alkupuolella.

Oscar Larrauri Monte Carlon katuradalla vuonna 1988.­

Rahasta oli pulaa alusta asti, ja työntekijöitä oli aivan liian vähän. EuroBrunin alkutaival kaudella 1988 ei kuitenkaan ollut aivan järkyttävän huono, mutta myöhemmin tallilla oli yksi kaikkien aikojen epäluotettavimmista F1-autoista. Vuosien 1989 ja 1990 aikana EuroBrun pääsi vain kahdesti karsinnoista ja aika-ajoista lähtöruutuun asti.

Brun yritti ostaa Lotuksen tai Brabhamin, mutta joutui jatkamaan EuroBrunin pyörittämistä. Kaudella 1989 talli käytti Alfa Romeon vuoden 1984 runkoa.

Oscar Larrauri ja Gregor Foitek olivat EuroBrunin kuljettajat kaudella 1989.­

Talli yritti korvata argentiinalaiskuljettaja Oscar Larraurin ja teki sopimuksen saksalaisen Christian Dannerin kanssa. Sitten tallissa huomattiin, ettei Danner mahtunutkaan autoon.

Euroracing vetäytyi projektista kauden 1989 jälkeen. Seuraavan kauden edetessä Brun ymmärsi, ettei F1-sarjassa pysyminen ollut mahdollista.

Oscar Larrauri EuroBrunissaan Kanadan GP:ssä vuonna 1988.­

Coloni

Päätös turbomoottorien kieltämisestä sai Italian F3-mestarin Enzo Colonin lähtemään F1-sarjaan omalla tallilla. Coloni jäi historiaan tallina, jolla on eniten karsiutumisia F1-kilpailuista.

Pierre-Henri Raphnael ei selvinnyt esikarsinnoista Coloni-Cosworthillaan Monacossa vuonna 1989.­

Italialaistallilla oli naurettavan pieni budjetti. 1990 se kuitenkin sai kumppaniksi Subarun, joka osti tallista 51 prosentin osuuden ja maksoi velat.

Carlo Chitin suunnittelema moottori oli katastrofaalisen huono, ylipainoinen ja vanhanaikainen. Ferrari oli käyttänyt samankaltaista moottorikonseptia jo 1970-luvulla. Subarun kärsivällisyys loppui pian. Japanilaisyhtiö vetäytyi ja myi tallin takaisin Enzo Colonille, joka palautti autoihinsa Cosworthin moottorin.

1990 ja 1991 Coloni ei päässyt karsinnoista eikä aika-ajoista kertaakaan kilpailuun asti. Ennen kauden 1991 alkua tallissa oli enää kuusi työntekijää.

Gabriele Tarquini keskeytti Monacon GP:ssä toukokuussa 1988. Kaksi kisaa myöhemmin hän ajoi Colonin historian parhaan sijoituksen ollen kahdeksas – ei pisteitä.­

Kauden 1989 Coloni FC188B -autoa esiteltiin Donington Parkin radalla vuonna 2008.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?