Futislupaus Kasper Paananen, 17, oli jäädä loukkuun liki Italian koronapesäkettä – passi oli Suomessa: ”Kieltämättä aika hermostunut” - Eurosarjat - Ilta-Sanomat

Futislupaus Kasper Paananen, 17, oli jäädä loukkuun liki Italian koronapesäkettä – passi oli Suomessa: ”Kieltämättä aika hermostunut”

Bolognan akatemiajoukkueessa pelaava Kasper Paananen pääsi piinaavien vaiheiden jälkeen Italiasta Suomeen.

Julkaistu: 23.3. 10:56

Bolognan akatemiassa pelaava 17-vuotias Kasper Paananen pääsi viime hetkellä pois pahalta koronaviruksen alueelta.

Jalkapallolupaus Kasper Paanasen perheessä elettiin maaliskuun alussa tukalia aikoja.

Viime elokuussa Serie A -joukkue Bolognan akatemiaan siirtynyt Paananen, 17, oli loukussa Italiassa, vain noin parin sadan kilometrin päässä koronaviruksen pahimmasta keskuksesta Lombardiasta.

Vanhemmat seurasivat tilannetta levottomina Oulusta.

– Olihan se todella ahdistava kokemus siinä vaiheessa, kun tajusimme kuinka lähellä ”Kassua” pahimmat asiat tapahtuivat. Siinä vaiheessa tuli päivitettyä ja katsottua uutisia aika runsaasti Italiasta, huokaisee isä Marko Paananen Ilta-Sanomille.

Stressaavinta vanhempien kannalta oli alituinen epävarmuus: koronatartunnat kasvoivat Italiassa räjähdysmäisesti ja tuoreimmista uutisista oli mahdotonta pysyä tarkasti kärryillä.

Aika valui tiimalasissa, eikä pojan kotiin saamisesta ollut mitään varmuutta.

Paananen pääsi Suomeen piinaavien käänteiden jälkeen.

– Ehkä eniten meitä huoletti se, kun Bolognaa ympäröiviä alueita suljettiin yksi kerrallaan. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä, asetetaanko Bolognakin karanteeniin – ja jos asetetaan, niin miten saadaan poika takaisin kotiin, isä-Marko kertaa.

Lopullisen päätöksen Suomeen lähdöstä Paanaset tekivät maanantaina 9. maaliskuuta, jolloin Serie A ilmoitti kauden keskeyttämisestä. Samalla peruttiin myös kaikki Bolognan joukkueiden harjoitukset.

Tehtävä ei kuitenkaan osoittautunut aivan yksinkertaiseksi, sillä Italia alkoi rajoittaa maasta lentämistä samana päivänä, kun urheilukielto astui voimaan.

Muut joukkuekaverit olivat jo poistuneet kaupungista, ja Kasper istui alkuviikon yksin hotellihuoneessaan Bolognassa.

Lentoja oli saatavilla vielä alkuviikosta varsin paljon, mutta Paanasilla oli käsissään absurdilta kuulostava ongelma: Kasperin passi oli Suomessa.

Passia tarvittiin Suomessa viisumianomukseen, sillä Kasper oli lähdössä U17-maajoukkueen EM-jatkokarsintoihin Venäjälle.

Kaoottinen tilanne saatiin ratkaistua aivan viime hetkillä.

– Saimme hirveän säädön jälkeen passin lähetystöstä takaisin Palloliiton toimistolle, sieltä rahdin mukana Italiaan ja Kassun käteen. Kyllähän siinä pieni jännitysmomentti oli, isä naurahtaa.

Kasper sai passin haltuunsa vain pari tuntia ennen koneen lähtemistä Münchenin kautta Helsinkiin.

Aika todella oli kortilla: Kasper sai kuulla lentokentällä, että yhteydet Bolognasta Müncheniin katkaistaisiin jo lähtöpäivän iltana.

Kotiinpaluustaan helpottunut Paananen kuvailee viimeisiä viikkojaan Italiassa ”hermostuneiksi”, vaikka koronatilanne ei ollut vielä siinä vaiheessa aivan yhtä vakava kuin nyt.

Levottomia oltiin myös kotona Oulussa. Vanhemmat lukivat ensimmäisen kerran koronaviruksen aggressiivisesta leviämisestä Italiassa, kun Kasper oli pelimatkalla Genovassa.

He ottivat heti yhteyttä bussimatkalla olleeseen poikaan.

– Laitettiin heti Kassulle viestiä, että tietävätkö he jo asiasta. Pahinta oli se, että heillä piti olla pahimmalla tartunta-alueella peli parin päivän päästä. Se peruttiin onneksi heti, isä sanoo.

Paananen siirtyi Bolognaan viime elokuussa.

Paananen vietti ensimmäisten koronavirusuutisten jälkeen vielä kaksi viikkoa Bolognassa. U17-joukkueen harjoitukset lopetettiin heti ensimmäisten koronauutisten jälkeen, mutta Kasper harjoitteli normaalisti U19- ja edustusjoukkueiden kanssa.

– Siinä vaiheessa itse viruksesta ei ollut niin paljon tietoa ja sitä piti vielä tätäkin pahempana. Kyllä me joka päivä puhuttiin asiasta joukkuekavereiden kanssa, ja tunnelma oli kieltämättä aika hermostunut, Kasper muistelee.

Yhteydet ulkomaailmaan olivat vähissä – joukkue kyyditsi pelaajat hotellista harjoituksiin ja takaisin. Muun ajan he viettivät hotellihuoneessa.

– Kaupassa pääsin pari kertaa käymään. Kyllä siinä pientä pelkoa ja jopa hysteriaa ihmisissä huomasi, kun heidän kanssaan jutteli. Kovin paljon en kuitenkaan yleistä katukuvaa päässyt näkemään, koska olimme käytännössä koko sen ajan suljettuina hotellissa, Kasper toteaa.

Bolognan lääkärit päivittivät tilannetta pelaajilleen päivittäin. Seura oli jatkuvasti yhteydessä myös Suomeen, jossa vanhemmat yrittivät pysyä mahdollisimman rauhallisina.

– Tärkeintä oli se, että seura reagoi hyvin nopeasti, kun homma alkoi levitä ja pojille annettiin liikkumiskieltoa. Seuralta tuli meille tasaisin väliajoin infoa Bolognan alueen viranomaisten kannasta ja he vastasivat meidänkin kysymyksiin tosi aktiivisesti, isä kiittelee.

Paananen on ollut nyt reilun viikon Oulussa, jossa aika on kulunut tutuksi tulleeseen tapaan kotikaranteenissa.

Ajatukset ovat kuitenkin edelleen Italiassa, jonka tartuntatilanne on lohduton. Kuolleita on nyt jo yli 3000.

– Kyllähän se vähän enemmän minuunkin iskee, kun olen kuitenkin asunut lähes vuoden siellä. Toki ajatukset on myös joukkuekavereissa, joista pari asuu pahimmalla kriisialueella. Onneksi kukaan heistä ei ole kuitenkaan sairastunut, Paananen huokaisee.

Tämän hetkinen urheilukielto ulottuu Italiassa huhtikuun alkuun, mutta sitä tultaneen jatkamaan vielä siitäkin eteenpäin.

On todennäköistä, että kausi on tältä erää ohi.

– Ei ole mitään varmaa tietoa siitä, kuinka kauan tätä jatkuu. Valmentajilta tulee omatoimiohjelmia, joita teen parhaani mukaan. Yksinhän tässä pitää ainakin toistaiseksi treenata, sillä Oulussakin on kaikki joukkuetreenit peruttu.

OLS:n kasvatti nousi loppukaudesta Bolognan edustusjoukkueen harjoitusvahvuuteen.

Paanasen debyyttikausi saapasmaassa oli erinomainen. Lupaava hyökkääjä pommitti alle 17-vuotiaiden sarjaotteluissa kahdeksan maalia.

Loppukaudesta hänet nostettiin jo Bolognan reservijoukkueen pelaavaan kokoonpanoon ja edustusjoukkueen harjoitusrinkiin.

– Oli nousujohteinen vuosi. Tietenkin alku meni sopeutuessa kaikkeen uuteen: kulttuuriin, ihmisiin ja joukkueeseen. Parin kuukauden päästä siihen alkoi tottua koko ajan paremmin ja pääsinkin tosi hyvin vauhtiin mukaan.

Hinku takaisin pelikentille on luonnollisesti kova – vaikka tällä hetkellä ajatukset ovat tärkeämmissä asioissa.

– Toivottavasti tämä homma rauhoittuu Italiassa ja muuallakin mahdollisimman nopeasti. Kyllähän sitä odottaa, että pelit jatkuvat ja saadaan taas homma rullaamaan, OLS:n kasvatti tuumaa toiveikkaasti.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?