Eurosarjat

Kolumni: Vakavia ongelmia huippujalkapallon antidoping-työssä

Julkaistu:

Kolumni
Yhdet uskovat joulupukkiin, toiset siihen, ettei jalkapallossa ole dopingia, kirjoittaa Johanna Nordling.
Kolmannet, me muut, elämme monimutkaisemmassa maailmassa, jonka doping-tietoisuuteen on juuri iskeytynyt uusi, iso nimi: Sergio Ramos, Real Madridin johtohahmo ja yksi maailman parhaista pelaajista.

Football Leaks -dokumentit osoittavat Ramosin doping-testin sujuneen kahdesti sääntöjen vastaisesti. Ensimmäisellä kertaa, kevään 2017 Mestarien liiga -finaalin jälkeen, Ramosin näytteestä löytyi deksametasonia, kiellettyä ainetta, jota saa kuitenkin lääkärin määräyksestä käyttää. Real Madridin lääkäri kirjoitti vahingossa doping-testaajien kaavakkeeseen väärän lääkeaineen nimen, ja Uefan antidoping-viranomaiset uskoivat häntä. Tapauksesta ei seurannut mitään.

***

Toisella kertaa, viime huhtikuussa, Ramos rikkoi doping-testisäännöstöä käymällä suihkussa ennen testausta, vaikka antidoping-viranomainen häntä kielsi ja varoitti. Tästäkään ei seurannut mitään.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Nämä tapaukset eivät tee Ramosista suuren luokan doping-rikollista, mutta ne paljastavat vakavia ongelmia huippujalkapallon antidoping-työssä.

Ensinnäkin: On selvää, että nimellä on väliä. Ramos meni suihkuun, koska tiesi olevansa koskematon.

Toisekseen: Antidoping-työn tekeminen neutraalisti on usein käytännössä mahdotonta. Pelissä ovat seurojen, pelaajien ja koko liigan maine eli miljoonat, miljoonat eurot.

On kysyttävä, halutaanko ketään edes käräyttää. Otteluiden jälkeiset rutiinitestit, joissa kukaan ei jää koskaan kiinni – paitsi Roman Eremenko bileillan jäljiltä – ovat eräänlainen alibi-todiste siitä, että laji on putipuhdas. Yllätystestejä sen sijaan tehdään jalkapallossa kovin vähän.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kolmanneksi: Jos ja kun antidoping-säännöistä ei pidetä millintarkasti kiinni, koko työ käy epäuskottavaksi. Suihkussa käyminen ennen testiä on kiellettyä, piste. Siitä pitää tulla seuraamuksia.

***

Jalkapalloilun alibimaista antidoping-työtä kuvaa erinomaisesti myös Der Spiegelin edellisviikon paljastus. Lehti kertoo, kuinka kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa onnistui estämään perusteellisen tutkimuksen venäläisjalkapallon doping-epäilyksistä.

Maailman antidoping-valiokunnan, Wadan, erikoistutkija Richard McLaren tarjoutui tekemään Fifalle kattavan tutkimuksen aiheesta ennen viime kesän MM-kisoja – hänellä oli jo todisteita ja todistajia. Fifan etiikkakomitea sanoi olevansa kiinnostunut, mutta viivytteli ja kiemurteli taitavasti kuukausien ajan, ilman mitään halua aloittaa projektia, kunnes McLaren antoi periksi.

Ja tadaa! Jälleen kerran jalkapallossa ei ollut doping-ongelmaa.

...ja vielä

Dopingia jo vuosikymmeniä tutkineen toimittajan Thomas Kistnerin mukaan huippufutaajille tarjotaan nykyään muutaman tuhat euroa maksavia ”huolettomia all-in-doping-paketteja”. Aineita, jotka tuovat lisäpotkua, mutta joista ei jää kiinni. Kistnerin lähteet yleensä pitävät – joten uskotaan.

Lisää Johanna Nordlingin kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt