– Olen kyllästynyt Pukin ja Messin ainaiseen vertaamiseen. Miksemme voi nauttia molemmista niin kauan kuin se on mahdollista?
Tämä Norwichia kannattavan Jamie Hepherin letkautus on aiheuttanut hilpeyttä Twitterissä.
Kukaan ei tietenkään vertaa Teemu Pukkia ja Lionel Messiä toisiinsa, vaan twiitillä viitataan iänikuiseen kiistaan Messin ja Cristiano Ronaldon paremmuudesta.
Samalla se on silti ylistys Pukin ällistyttävälle vireelle uudessa seurassaan ja maajoukkueessa.
Suomalainen pelasi syyskuussa 15 päivän sisällä viisi ottelua, joista hänen joukkueensa voitti kaikki viisi. Neljä päättyi 1–0 Pukin osumalla, viides 2–1. Siinä hyökkääjä viimeisteli vain toisen joukkueensa maaleista.
Ei ihme, että 28-vuotiaasta Pukista kohistaan Itä-Angliasta itäiseen Suomeen saakka.
Maaleja syntynyt jo pitkän aikaa
Meneillään oleva Pukki-hype antaa vähän virheellisen kuvan todellisuudesta. Maalirypäs on ollut melkoinen, mutta kysymys ei silti ole pelkästä suonenvedosta.
Huuhkajissa kotkalainen pelasi toki kolmen vuoden jakson, jonka aikana hän osui vain kerran, mutta seurajoukkueessa maaliverkot ovat olleet koetuksilla jo pitkään.
Pukki paukutti kahden edellisen kauden aikana Tanskan pääsarjassa peräti 37 maalia 70 ottelussaan. Nykyinen tahti on vain jatkumo Tanskan vireelle.
Pukki on osannut huippu-urheilijaksi nauttia vähän liikaakin elämästään. Tätä eivät hänet hyvin tuntevat edes yritä kiistää.
Nauttimisella ei tarkoiteta viinaa, naisia ja nopeita autoja. Kotkalaisella ovat olleet jalat aina tiukasti maan pinnalla. Ihan kaikkea hän ei ole pannut likoon esimerkiksi ravinnon ja muun tinkimättömän elämän suhteen. Vähempikin on riittänyt.
Pukin kunniaksi on sanottava, ettei hän ole huonollakaan hetkillä koskaan pakoillut. Joka ikisen heikon maaottelun jälkeen – sellaistenkin, joissa hän on hukannut hyviä maalipaikkoja – Pukki on tullut ensimmäisten joukossa median eteen purkamaan tuntojaan. Hyvin usein on vituttanut.
Pukin taakka on ollut se, että hän oli lapsitähti, joka lähti jo teinipoikana Sevillaan. Häntä pidettiin Suomen seuraavana ykköspyssynä, uutena Mikael Forssellina.
Maalittomina jaksoina hänestä tulee siksi syntipukki, vaikka pelaamisessa ei olisi ollut muuta suurta moitittavaa. Pukin kantama taakka on näkynyt kauas.
Epäonnistuminen Glasgow Celticissä oli hänelle vihoviimeinen herätys. Muutettuaan Kööpenhaminaan Pukki vitsaili, ettei välttämättä uskalla hakea loppua muuttokuormaansa Skotlannista. Niin pettyneitä häneen oltiin Celticissä.
Laiskurista tuli duunari
Tanskassa Pukki alkoi viimein elää kuin urheilija. Hän muutti myös ajatteluaan sen suhteen, miten pelaamista lähestyi.
Pukki ei mennyt enää peliin tekemään maalia vaan töitä. Hän alkoi panna kroppaansa likoon ja huomasi nauttivansa kamppailutilanteista.
Viroa vastaan Pukki torppasi Liverpoolissa viime kaudella pelanneen topparin Ragnar Klavanin kumoon ja heristeli sormellaan perään. Twitterin parodiatilin ”Ilkeä Teemu Pukki” voi nyt sulkea.
Pukki alkoi myös juosta. Paljon mutta myös oikein. Kokonaiskilometreillä ei periaatteessa ole merkitystä, mutta suomalainen rynni viimeisellä kaudellaan Tanskassa usein jopa kilometrin enemmän kuin joukkuekaverinsa.
Ennen kaikkea hän ottaa valtavan määrän kovia spurtteja, mistä kertovat tilastot esimerkiksi Huuhkajien kahdessa edellisessä maaottelussa.
Pukki tekee repiviä aloitteita vastustajan linjan taakse, prässää ja juoksee nöyrästi myös puolustussuuntaan.
Kyky tehdä kova spurtti, palautua siitä ja tehdä uusi spurtti on kovatempoisessa nykyjalkapallossa elintärkeä ominaisuus varsinkin hyökkääjälle.
Nuorella Pukilla ei ollut monen muun maailmalle matkaavan suomalaisen tavoin mitään käsitystä, mitä menestyminen huipulla vaatisi. Hän oli suomalaisittain niin poikkeuksellisen hyvä, että pärjäsi kohtalaisen hyvin siitä huolimatta.
Onkin hämmästyttävää, että laiskaksi parjattua Pukkia voi nykyään pitää duunarina. Hän menee kentälle tekemään töitä ja juoksemaan oikeita juoksuja.
Se on ollut Teemu Pukille vapauttavaa. Maalit tulevat siinä sivussa.