Eurosarjat

Kolumni: Perinneseuran kurja mahalasku – pitkä rivi virheitä johti vuosien ongelmakierteeseen

Julkaistu:

Kolumni
Futiskevät on nousujen ja putoamisten aikaa. Yhtäällä juhlitaan, toisaalla itketään. Ja eniten Saksassa itketään juuri FC Kaiserslauternin takia, kirjoittaa Johanna Nordling.
Vuoden 1954 maailmanmestarijoukkueen pelintekijän, Fritz Walterin, kotiseura on yksi saksalaisfutiksen legendaarisimmista seuroista, ja nyt se putosi alemmas kuin koskaan: kolmosliigaan.

Erityisen kipeää tämä historiallinen mahalasku tekee ajoituksensa takia. Jalkapallojumalalla taitaa olla musta huumorintaju, sillä kolmosliigaan läjähtäminen tapahtui tasan 20 vuotta sen jälkeen, kun FCK juhli historiansa suurinta saavutusta. Se voitti keväällä 1998 nousijajoukkueena Bundesliigan mestaruuden, mikä on yksi rakastetuimmista sankaritarinoista Saksan futiskulttuurissa.

Menestyksessä, varsinkin yllätysmenestyksessä, on kuitenkin vaaransa. Ihmemestaruutta 1998 seurasikin pitkä rivi virheitä, jotka johtivat FCK:n vuosien ongelmakierteeseen – ja lopulta kolmoseen tänä keväänä.

***
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pahin virhe oli oman identiteetin kadottaminen: Kaiserslautern, syrjäisen provinssikaupungin underdog-seura, joka panosti vuosikausia omiin kasvatteihin, yhteishenkeen, taistelutahtoon ja altavastaajan energiaan, halusikin äkkiä suureksi. Seurajohto hankki suuren luokan tähtiä kuten Youri Djorkaeffin ja Taribo Westin – verotempuin, kuten kävi ilmi. Seurajohtajat joutuivat tuomiolle ja seuralle lankesivat verorästit.

Miljoonia söi myös stadionin laajennus kesän 2006 MM-kisoja varten. Samalla ”Punaisten paholaisten” kotikattilan kuuluisa, linnakemainen tunnelma heikkeni, koska 48 500 katsojaa vetävää stadionia oli enää vaikea saada täyteen 100 000 asukkaan kaupungissa.

Kaikki tämä suuruudenhulluus kostautui. Kaiserslautern kävi lähellä konkurssia, ja sen oli 2003 pakko myydä Betzenberg-stadioninsa kaupungille. Sen jälkeen se oli sidottu koviin stadionvuokriin, jotka lisäsivät ahdinkoa kausi kaudelta.

***

Ja niin hiljalleen seura valahti kakkosliigaan. Riskiyritykset nousta äkkiä takaisin Bundesliigaan johtivat vain lyhytnäköisyyteen. Valmentajia, pelaajia ja taustajoukkoja vaihdettiin vähän väliä, mutta menestystä on vaikea luoda äkkiä. Kaiserslautern oli hukannut oman identiteettinsä ja myös jatkuvuuden, joka oli aina menestysaikoina ollut sen vahvuus.

Ja niin oli loogista, että tällä kaudella kyyneleet valuivat alas Betzenbergin rinteitä. Kolmosliiga on paitsi imagotappio, myös hyvin konkreettinen uhka perinteissään suurelle, taloudellisissa realiteeteissaan pienelle seuralle, sillä kolmonen on Saksassa vedenjakaja ammattilaisuuden ja amatööritason välillä.

Mihin suuntaan FCK on menossa? Kukaan ei vielä tiedä. Selvää on, että takaisin ylöspäin seura ei kiipeä, ellei se löydä ensin itseään.

Ja vielä...

Suomessakin muistetaan hyvin vuoden 1998 Kaiserslautern, joka kohtasi Mestarien liigan F-lohkossa HJK:n. Ennen viimeistä peliä joukkueiden välillä saksalaiset olivat jo jatkossa, joten Otto Rehhagel motivoi pelaajiaan uhkaamalla leikata joulurahat siltä, joka ei juoksisi tarpeeksi. HJK kaatui Betzenbergillä 5–2.

Lisää Johanna Nordlingin kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt