Eurosarjat

Tilastollisesti joka viides videotuomarin päätöksistä on väärä

Julkaistu:

Johanna Nordlingin kolumni
Videotuomarin asema ei ole helppo, kirjoittaa Johanna Nordling.
Tarkoitus hyvä, toteutus horjuva. Näin voisi kiteyttää videotuomarin eli VAR:in debyyttikauden Bundesliigassa.

Videotuomarointi ei vain ole niin helppoa kuin luulisi. Hidastuskuvista maalit, punaiset kortit ja erotuomarin mahdolliset karkeat virheet tarkastava videotuomari on noussut saksalaisfutiksen kiistellyimmäksi aiheeksi. Nyt hän on vakioteema pelin jälkipyykissä, usein syntipukki.

Syytökset videotuomaria kohtaan ovat aina samat: a) hänen päätöksessään kestää, b) videotarkastus lakkauttaa tunneräjähdykset, c) fanit stadionilla eivät näe videota eivätkä näin saa selitystä, d) videotuomari jätti puuttumatta, vaikka olisi pitänyt, e) hän puuttui tilanteeseen, vaikka ei olisi pitänyt, f) hän teki väärän päätöksen.

Ongelmia siis riittää. Mutta faktat ensin: Vaikka videotuomarin päätöksenteko tuntuu kestävän ikuisuuden, tuoreen tutkimuksen mukaan peli on katki keskimäärin vain 60 sekuntia. Noin 75 prosenttia karkeista vääristä tuomioista saadaan korjattua, muttei kuitenkaan kaikkia. Mielenkiintoista kyllä, videotuomari erehtyy itsekin, neljästä tv-ruudustaan ja jopa 19 kamerakulmastaan huolimatta, sillä tilastollisesti joka viides hänen päätöksistään on väärä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

***

Videotuomarin asema ei ole helppo. Hän on paineen alla, häneltä vaaditaan oikea päätös muutamissa sekunneissa. Jalkapallossa tilanteet ovat kuitenkin usein monimutkaisia, nopeita, aina uudenlaisia, ja samalla koko stadion sekä miljoonat tv-katsojat odottavat.

Teknisiä ongelmiakin on ollut. Videotuomari ei ole usein saanut niin sanottuja kalibroituja viivoja käyttöönsä. Ne ovat kentän poikki kulkevat viivat, joiden avulla voi nähdä, oliko pelaaja paitsiossa vai ei. Ilman niitä tarkkaa paitsiotuomarointia on mahdotonta tehdä.

Iso ongelma on myös VAR:in epäselvä tehtävä­alue. Määritelmän mukaan hän puuttuu erotuomarin tekemään päätökseen, jos se on ”karkea virhe”. Mutta mistä alkaa karkea? Mikä on vielä pieni virhe, mikä 50–50-tilanne? Futiksessa tästä ollaan harvoin samaa mieltä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

***

Kaikki muutos tarvitsee aikansa. Saksassakin tottumus ja rutiini ovat lisääntyneet, videotuomarin käyttö hiljalleen parantunut, mutta kiistanalaisia tilanteita syntyy yhä lähes joka ottelussa.

Siinä missä kentällä juoksevan erotuomarin hurjatkin väärät tuomiot oli helppo nähdä inhimillisinä virheinä, videotuomarin myötä tietty tunne mielivaltaisuudesta on lisääntynyt. Miksi VAR puuttui tähän käsivirheeseen, mutta toisessa ottelussa samanlaiseen ei? Ja niin edelleen. Absoluuttista oikeudenmukaisuutta ei videokaan tuo.

Nyt jalkapallossa olisi siis hyväksyttävä, että myös videota katsova ihminen on erehtyväinen.

Ja vielä...

Videotuomarit nähtäneen kesällä Venäjän MM-kisoissakin. Periaatteessa, oikeudenmukaisuuden kannalta, se on hyvä asia, mutta samalla huono, koska MM-kisatuomareista hyvin harvalla on kokemusta videotuomaroinnista. Valtavien panosten MM-kisoista tulee näin harjoitusareena, sekaannuksia on odotettavissa.

Lisää Johanna Nordlingin kolumneja voit lukea täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt