Brutaali taklaus vei hyökkääjän koomaan, tyrmääjä juhli rankkarikisassa – Var ei ole täydellinen, mutta ainakin nämä historialliset vääryydet se olisi korjannut

Jalkapallon videotuomiot herättävät valtavasti eri mielipiteitä. Se on varmaa, että Var olisi korjannut monta vääryyttä arvokisojen historiassa.

1982. Michel Platini auttoi saattamaan pahoin loukkaantuneen joukkuetoverinsa Patrick Battistonin kentältä.

10.7.2021 7:57

Kolme hammasta poikki. Murtuneita kylkiluita. Pitkään tajuttomana tapahtumapaikalla, minkä jälkeen potilas makaa vielä koomassa sairaalassa. Puoli vuotta kuntoutusta.

Patrick Battistonin vammat olisivat voineet olla peräisin vakavasta auto-onnettomuudesta, mutta ne tulivat jalkapallokentällä.

Ranskalaispelaaja oli tullut kymmenen minuuttia aiemmin vaihdosta kentälle, kun Michel Platini vapautti hänet läpiajoon 1982 MM-kisojen välierässä Sevillassa.

Saksan maalivahti Harald Schumacher juoksi vastaan. Battiston ehti palloon ensin, eikä se näyttänyt Schumacheria edes kiinnostavan.

Maalivahti hyppäsi kylki ja polvi edellä rajusti ranskalaista päin.

Battiston ehti maata seitsemän minuuttia kentällä ennen kuin paarit saatiin hänen luokseen.

Ranskalaiset näyttivät järkyttyneiltä. Nyt kävi pahasti.

Schumacher viittilöi heidän suuntaansa välinpitämättömästi. Hän ei käynyt kysymässä pelaajan vointia edes seuraavina päivinä sairaalassa. Kaksikko on tehnyt sovun vasta vuosia myöhemmin.

  • Tämä juttu on julkaistu Urheilulehdessä kesällä 2021 (numero 27). Tilaa Urheilulehti kotiisi täältä.

Battistonin käsi retkotti oudosti, kun häntä kannettiin pois kentältä. Jossain vaiheessa se putosi paarien yli roikkumaan elottoman näköisenä.

Platini tarttui käteen, nosti sen ylös ja suuteli nyrkkiä.

– En tuntenut pulssia. Hän näytti kalpealta, Ranskan kapteeni totesi.

Harald Schumacher jyräsi Patrick Battistonin 1982 MM-kisoissa brutaalilla tavalla. Michel Platini kertoi, ettei tuntenut joukkuekaverinsa pulssia.

Jalkapallon arvokisoissa ei ole kenties koskaan nähty sen brutaalimpaa vastustajan vahingoittamista.

Ranskalaislehti järjesti äänestyksen, jossa Schumacher voitti Adolf Hitlerin maan pahimpana vihollisena.

Saksa oli ylipäänsä päässyt niin pitkälle kisoissa, koska se pelasi alkulohkon päätöskamppailun Itävaltaa vastaan silmiinpistävän sopuisasti. Niin röyhkeän sopuisasti, että El Comercio -lehti julkaisi otteluraportin rikossivuillaan.

Yhtä hyvin rikossivuille olisi voinut päätyä Schumacherin teko.

Kaikkein irvokkainta tapauksessa oli se, että tilanteesta annettiin maalipotku Saksalle. Ei rangaistuspotkua, ei punaista korttia Schumacherille, ei yhtään mitään.

Ottelun hollantilainen erotuomari Charles Corver kommentoi tapahtunutta L’Equipe-lehdelle vuonna 2012.

– Valitettavasti en nähnyt törmäystä, koska seurasin palloa, joka meni ohi maalin. Kysyin tilanteesta heti avustavalta erotuomarilta, joka näki sen. Hänen mielestään se ei ollut tahallinen, joten en voinut tehdä mitään.

Ottelu eteni MM-historian ensimmäiseen rangaistuspotkukisaan, jossa Schumacher torjui kaksi Ranskan laukausta, vaikka hänen ei ikipäivänä olisi pitänyt olla enää kentällä rikkeensä jälkeen.

Jos ottelu pelattaisiin nyt, hän olisi lentänyt vuorenvarmasti ulos. Jos ja jos.

Harald Schumacher ei ollut kiinnostunut pallosta taklatessaan Patrick Battistonin tajuttomaksi ja sairaalaan.

Videoerotuomari Var (Video assistant referee) on puhuttanut jalkapallomaailmaa nyt kolmisen vuotta, vaikka se on jo kohta kymmenvuotias keksintö.

Varia testattiin Hollannin pääsarjassa jo kaudella 2012–2013. Systeemin laajempaa käyttöönottoa viivästytti Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan entinen puheenjohtaja Sepp Blatter, mutta hänen seuraajansa Gianni Infantino on myönteisempi teknologian käytölle jalkapallossa.

Lopulta jalkapallon säännöistä vastaava kansainvälinen elin IFAB kirjasi Varin pysyvästi jalkapallon sääntöihin.

Miesten arvokisoissa sitä käytettiin ensimmäisen kerran Venäjän MM-kisoissa 2018. Nykyään Varia käytetään kaikissa maailman suurimmissa kisoissa ja sarjoissa – joissain hyvin ja joissain huonommin.

Var aiheuttaa yhä kovaa keskustelua. Senttimetrien tuomio tuntuu jollain tapaa epäreilulta tai vähintään lajin hengen vastaiselta. Niin käy usein, kun tuomio menee kannattamansa joukkueen toiveiden vastaisesti.

Joel Pohjanpalo puski pallon Venäjän verkkoon, mutta Var näki, että tilanne oli niukka paitsio.

Sama keskustelu käytiin jo suurten sarjojen ensimmäisillä Var-kausilla. Mikä on jalkapallon livelähetysten kuvataajuus eli ruutunopeus, siis voidaanko kuva pysäyttää täsmälleen oikeaan hetkeen, jolloin paitsio tuomitaan? Mikä ruumiinosa ratkaisee paitsion (se, millä on sallittua tehdä maali), ja missä menee fysiologisesti käsivarren ja olkapään ero (olkapäällä saa tehdä maalin, käsivarrella ei)?

Ovatko Var-kopissa piirrettävät ja lähetyksissäkin vilahtavat viivat edes suoria?

Syntyi suoranaisia salaliittoteorioita. Niistä ei pidä välittää, mutta se lienee varmaa, ettei videotarkastuksia otettu käyttöön tällaista varten, vaan helpottamaan tuomareiden päätöksiä isoissa ratkaisevissa tuomioissa, jotka ovat saattaneet mennä silmien ohi. Rangaistuspotkutilanteissa, maalia edeltävissä rikkeissä, ulosajoissa, ja niukoissa paitsioissa, joissa ei ole kysymys millimetristä.

Varin käyttö on muuttunut koko ajan jouhevammaksi. EM-turnauksessa se on sujunut suorastaan loistavasti. Paitsi välierässä, kun Var ei kumonnut Raheem Sterlingin kaatumista rangaistusalueella.

Suurimmat ongelmat on nähty lähinnä Valioliigassa, mutta ongelma ei ole Var, vaan sen käyttäjä.

Siitä huolimatta Var saa yhä kritiikkiä. Esimerkiksi BBC:n juontaja ja entinen Englannin maajoukkuetähti Gary Lineker on sitä mieltä, että hidastuskuvat korostavat joidenkin tilanteiden rajuutta ja antavat sitä kautta väärän kuvan kontaktista.

Se on varmasti totta, mutta kun Lineker alkoi väittää, ettei Ruotsin Marcus Danielsson ansainnut ulosajoa holtittomasta osumastaan Ukrainan Artem Besediniin, alkoi vaikuttaa jo siltä, että hän on päättänyt mielipiteensä Varista, tapahtui mitä tahansa.

Stadionilla pyritään kertomaan yleisölle, että meneillään on Var-tarkastus, jotta katsojat tietävät missä mennään.

Monet ovat yhä sitä mieltä, että tietty määrä inhimillisiä virheitä kuuluu jalkapalloon.

Virheitä lajissa edelleen on vaikka kuinka paljon. Niitä tekevät etenkin pelaajat, mutta edelleen myös tuomarit. Nyt tuomarit eivät joudu kuitenkaan tekemään yhden ohikiitävän hetken varassa ratkaisuja, jotka romanttisesti ajateltuna muuttavat jalkapallon historiaa tai realistisemmin ilmaistuna saattavat maksaa joukkueille kymmeniä miljoonia euroja.

Totta kai useat pubikeskustelut olisivat olleet toisenlaisia, jos Var olisi ollut olemassa jo 1986, kun Diego Maradona teki ”Jumalan kädellään” maalin Englannin verkkoon MM-kisoissa Meksikossa.

Luultavasti Argentiina olisi edennyt jatkoon joka tapauksessa, niin omalla tasollaan elegantti Maradona jäykkiin englantilaiseen verrattuna oli.

Yksi jalkapallohistorian kohahduttavin hetki eli Maradonan ”Jumalan käsi” olisi Var-aikana hylätty varmasti.

Pitää vielä erottaa maaliteknologia Varista. Geoff Hurstin osuman MM-finaalin jatkoajalla Wembleyllä 1966 olisi tuominnut automatisoitunut teknologia, jossa kameroiden perusteella erotuomarin kelloon lähetetään värinää, josta tuomari tietää, onko pallo käynyt kokonaan maalissa.

Var ei ole automatisoitunutta. Järjestelmän voi nähdä yksinkertaisesti erotuomarin lisäsilmäpareina.

Kyse kun ei lopulta ole edes teknologiasta, vaan huoneesta, jossa on ihmisiä. Koulutettuja huipputuomareita, jotka voivat kelata tilannetta ja kertoa ottelun erotuomarille, jos he ovat nähneet jotain epäilyttävää.

Eikö isojen tuomioiden meneminen useimmiten oikein ole kuitenkin kaikkein reiluin ja oikeudenmukaisin lopputulos urheilussa?

Kuten Battistonin ja Schumacherin törmäyksessä palloa seuranneen Charles Corverin kommenteista voidaan päätellä, hän olisi käynyt mielellään tarkastamassa tilanteen Varilta.

Jalkapallohistoriaa ei voi muuttaa eikä sitä tarvitse muuttaa, mutta aina voimme leikitellä arvokisojen tuomioilla, joiden seurauksena asiat olisivat voineet olla toisin.

Jos videotuomarit eivät ole varmoja tuomiosta, päätuomari voi käydä vielä tarkastamassa tilanteen itse.

Lista ei ole kattava, mutta tunnetuimmat tapaukset on helppo nostaa esiin. Niitä oli totta kai jo ennen Saksan ja Ranskan kohtaamista Sevillassa 1982 tai Maradonan käsimaalia Englantia vastaan, mutta parempi kelata nykypäivään.

Esimerkiksi vuoden 1988 EM-kisoihin, joissa Hollanti otti toistaiseksi ainoan suuren arvokisavoittonsa miehissä.

Joukkue ja etenkin Marco van Basten sykähdyttivät kisoissa, mutta olisiko se koskaan edennyt Var-aikana edes loppuotteluun? Saksa johti välierää 74. peliminuutilla, kun Jürgen Kohler liukui pallon pois van Bastenilta.

Erotuomari Ioan Igna vihelsi pilkun, jollaisen hän oli jo aiemmin ottelussa tuominnut Saksalle. Se olisi Var-aikana erittäin todennäköisesti kumottu.

Marco van Basten ja Jürgen Kohler olivat tiukka taistelupari 1988 EM-kisoissa.

Ronald Koeman osui, ja van Basten iski voittomaalin vielä kaksi minuuttia ennen loppua.

Jos Hollanti ei olisi mennyt finaaliin, emme olisi nähneet arvokisojen loppuotteluiden kenties kaikkien aikojen komeinta maalia, jonka van Basten laukoi volleysta yli Rinat Dasajevin.

Vuoden 1990 MM-kisoissa varsinkin Argentiina kiittää videotuomioiden puuttumista pääsystään loppuotteluun, mutta se voi jossitella puolestaan finaalin tuomaroinnilla.

Alkulohkossa Neuvostoliittoa vastaan Diego Maradonan kädet olivat taas paikalla ratkaisutilanteessa. Hän torjui maaliviivalla pallon kädellään, mutta tuomari Erik Fredriksson ei sitä huomannut.

Var-tarkastus olisi vienyt pallon pilkulle, minkä lisäksi Maradona olisi saanut luultavasti punaisen kortin.

Argentiina voitti ottelun ja selvisi lohkokolmosena jatkoon pisteellä ennen Neuvostoliittoa.

Koko kisat menivät joukkueelta aina avausottelun tappiosta Kamerunia vastaan heikosti tai rimaa hipoen, mutta jatkopeleissä kaatui ensin Brasilia Claudio Caniggian maalilla ja sen jälkeen sekä Jugoslavia että Italia rangaistuspotkukilpailussa.

Saksa hallitsi loppuottelua mielin määrin, mutta ei onnistunut murtamaan Argentiinan puolustusta.

Viisi minuuttia ennen loppua Lotthar Matthäus vapautti Rudi Völlerin rangaistusalueella. Roberto Sensini näytti liukuvan palloon, mutta erotuomari Edgardo Codesal tuomitsi rangaistuspotkun, jonka Andreas Brehme laukoi sisään.

Tilanne olisi katsottu Varilta, kenties kumottu.

Völler oli joutunut aiemmin kisojen jatkokamppailussa Hollantia vastaan oikeusmurhan kohteeksi. Ensin Frank Rijkaard kaatoi hänet ja sylkäisi päälle, mistä suivaantunutta Völleriä varoitettiin.

Seuranneesta vapaapotkusta hän juoksi keskitykseen, yritti väistää maalivahti Hans van Breukelenia ja sai ulosajon, joka olisi videoiden avulla kumottu.

Kaiken päälle Rijkaard sylkäisi hänen päälleen vielä toistamiseen.

Vuoden 1994 MM-kisoissa Italia johti puolivälierää 2–1, ja Espanja jahtasi tasoitusta lopussa. Espanjan nykyinen päävalmentaja Luis Enrique oli menossa keskityspalloon, kun Mauro Tassotti löi häntä lujaa nyrkillä naamaan niin, että Enriquen kasvot olivat veressä.

Tassottin olisi Varin avulla nähty huitaisseen espanjalaista. Ulosajo ja pilkku olisivat olleet vääjäämättömiä.

Italia voitti ja eteni finaaliin, mutta hävisi historian ensimmäisen rangaistuspotkukisalla ratkaistun MM-loppuottelun.

Kisoissa liputettiin niin monta hyväksyttävää maalia paitsiona, että nykyjalkapalloa seuraavaa hirvittäisi.

Englannin EM-finaalissa 1996 Tshekki oli jatkaa yllätyksiään, kun joukkue meni johtoon Patrik Bergerin upotettua Karel Poborskyn hankkiman pilkun Saksan maaliin. Tilanteessa oli rike, mutta se tapahtui rangaistusalueen ulkopuolella.

Saksa käänsi joka tapauksessa kamppailun voittaen Oliver Bierhoffin iskettyä lopputurnausten ensimmäisen kultaisen maalin jatkoajalla.

Varia olisi todella tarvittu 2002 MM-kisoissa Japanissa ja Etelä-Koreassa, missä erotuomarit edistivät jälkimmäisen isäntämaan marssia välieriin niin räikeästi, ettei vastaava menisi tänä päivänä läpi, vaikka videotuomioita ei olisi. Joukkueet marssisivat kesken pelin kentältä.

Espanjalta hylättiin kaksi maalia, joista ensimmäisessä Espanjan pelaaja piti puskiessaan Etelä-Korean pelaajan paidasta kiinni, joten se tuomio olisi ehkä Var-tarkastuksen jälkeenkin pysynyt voimassa. Jälkimmäisessä Joaquin keskitti, ja Fernando Morientes puski maalin, mutta avustava liputti pallon käyneen yli päätyrajasta, vaikka se oli hädin tuskin viivalla.

Ottelussa nähtiin myös useita outoja paitsioliputuksia, jotka eivät kestäisi Var-tarkastusta tai päivänvaloa. Etelä-Korea kaatoi Espanjan rankkareilla.

Sitten Etelä-Korea kaatoi Italian jatkoajan jälkeen, kun ecuadorilainen erotuomari Bryan Moreno oli tehnyt tukun hämmentäviä ratkaisuja. Hän antoi ensin Etelä-Korealle luultavasti oikeutetun pilkun, jonka Gianluigi Buffon torjui, hylkäsi Damiano Tommassin jatkoaikamaalin paitsiona, jota tilanne tuskin oli ja antoi Francesco Tottille punaisen kortin sukelluksesta, vaikka seisoi itse lähes 30 metrin päässä tilanteesta. Etelä-Korealle olisi pitänyt antaa ainakin yksi tai jopa kaksi ulosajoa.

Fifa tutki tapauksia, mutta ei löytänyt mitään rikkomuksia. Ecuadorin liitto lätkäisi Morenolle 20 ottelun toimintakiellon hänen virheistään ja uudelleen paluuottelunsa tuomioista.

Moreno pidätettiin 2010 New Yorkin lentoasemalla. Hänen alushousuistaan löytyi kuusi kiloa heroiinia. Var-tarkastusta ei tähän tarvittu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?